Kuvaus kokemuksesta:
Vanhempani olivat uskovaisia ja kävivät kirkossa viikoittain. Minulla
oli vahva usko Jumalaan ja sain siitä valoa sekä voimaa silloin kun
mikään muu ei auttanut. Kun sain kokea sen oikeasti, uskoni vahvistui
edelleen. Se ei ollut ainoastaan kokemus jossa kuolevan aivot käyvät
tietyn prosessin läpi. Samoin kun on eroa unen ja valvetilan välillä,
on eroa unen ja kuolemanrajakokemuksen välillä. Muisto
rajakokemuksestani on edelleen niin selkeä että siitä kirjoittaminen
on tuskallista. Silloin kun se tapahtui, äitini ja kummitätini Lynn
Arendt sivuuttivat sen pelkkänä unena. En ollut lapsena tietoinen
ilmiöstä eikä siitä oltu julkaistu paljoakaan. Lokakuussa 1978,
pyörryin ja sydämeni pysähtyi. Tunsin yllättäen kuinka minua vedettiin
voimakkaasti pimeyden läpi voimakkaasti vellovaan tunneliin.
Ei-ruumiillinen kehoni säteili neon-sinistä väriä ja se heijastui
tunnelin seinistä. Minulla oli edelleen kyky tuntea, ikäänkuin siteet
maailman olisi katkaistu. Matala suriseva ääni täytti ahtaan
kulkuväylän, se ei tullut tunnelin seinistä vaan minusta. Kuin
kuurolle, oli tämän äänen kuuleminen kaunista ja se rauhoitti kuin
äidin ääni rauhoittaa omaa lastaan. Vielä kummallisempaa oli se ettei
minulla ollut raajoja ja lensin kuin kolibri, mutten ollut tästä
kaikesta ollenkaan peloissani.
Olin ainoastaan hohtavaa valoa. Oli
niinkuin olisin hylännyt hankalan maallisen ruumiini ja tunsin olevani
vapaa, enkä enää ihminen. Lensin eteenpäin kuohuvassa tunnelissa joka
muutti muotoaan ylös ja alaspäin, sivulta sivulle. Tunnelin päässä
loisti kirkas valo joka tuli edetessäni yhä lähemmäksi pimeyden
keskeltä. Yllättäen kulkuväylän sivulle ilmaantui minua innokkaasti
vastaanottamaan hohtavat valo-olennot, edesmenneet perheenjäsenet ja
ystävät. Heidän persoonallisuutensa tulvivat heidän omaa neon-sinistä
hohdettaan kasvojen ollessa läpinäkyvän valkoiset. Aineettomat äänet
tervehtivät minua telepaattisesti, kuulin kaiken selvästi ja se
liikutti minua. Valkoisen valon lähetessä tunneli muuttui yhä
kirkkaammaksi ja aloin nähdä kirkkaita leijuvia palloja tunnelin
seinillä. Pallot liikkuivat ja olivat kuin 3-ulotteisia ikkunoita tai
virtuaalitodellisuuden näyttöjä jotka näyttivät tiettyjä hetkiä
elämästäni.
Edes kuoltuani en menettänyt muistojani tai tunteitani.
Sain tietää että vaikka valo oli äärettömän kaunis, tämä Valo ei
kuitenkaan ollut Jumala niin kuin se käsitetään raamatussa tai muissa
uskonnoissa kristinusko mukaanlukien. Valo on energiakokonaisuus,
keräymä elämän kaikista erilaisista muodoista ja kuolemattomista
sieluista, esimerkiksi kasveista, nisäkkäistä, kaloista ja siten
kollektiivinen elämänenergia. Valo on elämänlähde mistä kaikki elämä
on peräisin.
Se ei ole itsenäinen olento tai monia olentoja vaan
jokainen kuolematon sielu on osa sitä ja osa "Jumalaa". Jokainen sielu
on osa kollektiivista olevaisuutta. Valo on laajassa merkityksessä
yksi "Jumala". Ilman tätä elämän voimaa ei maassa eikä missään
muuallakaan asutulla planeetalla olisi elämää koko universumi mukaan
lukien. Usein kysytään, "Onko Jumala kuollut?" Eikö ole itsekeskeistä
uskoa yhä siihen että Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen vaikka koko
maailmankaikkeus saattaa olla täynnä elämää. Tämä Jumala antaa
komentojaan vain ihmiselle? Ihmiset etsivät maan päällä Jumalaa
turhaan koska he ovat jo löytäneet "Jumalan": heidät itsensä. Jatkoin
kohti valoa ja tiesin kotini olevan siellä.
Kuulin äänen kutsuvan
minua; se saattoi olla Brickie, isoäitini. Pysähdyin vastahakoisesti
niinkuin kolibri pysähtyy paikalleen kesken lennon. Varjon kaltainen
voima veti minut nopeasti pimeyden läpi takaisin ruumiiseeni. Matkani
valoon oli kuin meno-paluu matka. Kun sieluni meni sisään ruumiiseeni,
tuntui se kuin olisin mennyt huonosti istuvan hansikkaan sisään.
Ruumiini värähteli ja kun avasin silmäni olin hämmentynyt. Vaikken
tiedä mikä elämäni tarkoitus on, tiedän etten voi lähteä tästä
elämästä ennen kuin olen täyttänyt tehtäväni, olkoon se mikä tahansa.
Luulen että elämä on oppimista varten, sielun evoluutiota. Elämäni,
niinkuin muidenkaan, ei ole aina pelkkää onnea.
Siihen kuuluu
turhautumista, yksinäisyyttä, pettymyksiä, eristämistä ja alemmuuden
tunteita. Saattaa olla että maa on paikka jossa koulutetaan väärille
raiteille joutuneita valon energia olentoja. Rajakokemuksen jälkeen
kestän paremmin vastoinkäymisiä. Suhteeni uskontoon on muuttunut.
Mielestäni useimmat uskonnot pitävät sisällään muutamia totuuksia ja
kertovat samasta asiasta. En pelkää kuolemaa koska se on ainoastaan
luonnollinen siirtymävaihe fyysisestä kehosta kuolemattomaan muotoon.
Sielumme kehittyy epäitsekkäiden pyrkimysten myötä ja siinä näyttelee
tärkeää osaa perhe ja ystävät. Autamme myös toisia kehittymään omien
elämänmuutosten ja kehityksen kautta.
Taustatietoa:
Olet: Mies
Kokemuksen ajankohta: Lokakuu 1978
Liittyykö kokemuksesi ajankohtaan hengenvaarallinen tilanne? Kyllä.
Sydämen pysähdys.
Kuolemanrajakokemuksen piirteet:
Mitä ajattelet kokemuksesi sisällöstä? Positiivinen.
Onko kokemukseen voinut vaikuttaa huumeiden käyttö tai jokin lääkitys? Ei
Oliko kokemuksesi millään tavalla unenomainen? Ei milläänlailla.
Kuulitko tai näitkö mitään maanpäällisiä asioita, jotka tapahtuivat,
kun tietoisuutesi/tajuntasi oli irrallaan (fyysisestä) kehostasi?
Olin hohtavaa valoa.
Mikä oli korkein tietoisuutesi ja tajutasi taso kokemuksen aikana?
Olin täysin tietoinen.
Tuntuiko sinusta, että vauhti kiihtyi tai hidastui? Koska rajakokemus
tapahtuu toisessa dimensiossa, myös aika ja paikka muuttuvat.
Kuvaile kokemuksen aikaista kuuloaistiasi verrattuna normaaliin,
arkipäiväiseen kuuloaistiisi. Kuulin surisevaa ääntä ja pystyin
keskustelemaan muiden kanssa, esimerkiksi kuolleiden sukulaisteni
kanssa.
Olitko tietoinen asioista, jotka tapahtuivat muualla? Leijuvat pallot
tunnelissa jotka olivat kuin 3D - valokuvia menneestä elämästäni.
Kuljitko tunneliin tai tunnelin läpi? Kyllä. Menin vellovan tunnelin
läpi. Sen seinistä heijastui oma valoni.
Kohtasitko tai tulitko tietoisesti muista kuolleista (tai elävistä)
olennoista? Kyllä. Näin edesmenneitä perheenjäseniä.
Näitkö taivaallista valoa? Kyllä.
Siirryitkö outoon, ei-maanpäälliseen maailmaan? Olin selkeästi
mystisessä tai ei-maallisessa ulottuvuudessa.
Mitä tunteita tunsit kokemuksesi aikana? Onnea.
Kohtasitko esteen tai muun fyysisesti rajoittavan rakenteen?
Tunneliin mennessä en enää ollut sidoksissa maahan.
Saavuitko rajalle tai pisteeseen, josta ei ole enää paluuta? En.
Jumala, hengellisyys ja uskonto:
Mihin uskontoon kuuluit ennen kokemusta? Roomalaiskatolinen.
Mihin uskontoon kuulut nykyään? Maltillinen Roomalaiskatolinen.
Muuttuivatko arvosi tai uskomuksesi kokemuksestasi johtuen? Kyllä,
kokemus vaikutti suhtautumiseeni uskontoon.
Mitä mieltä olet kokemuksistasi ajan myötä? Pysynyt suurin piirtein samana.
Mitä elämänmuutoksia on tapahtunut kokemuksesi jälkeen? Olen
tietoisempi. Perhe ja ystävät ovat tulleet entistä tärkeimmiksi.
Ovatko ihmissuhteesi muuttuneet merkittävästi kokemuksesi myötä? Katso edellä.
Kuolemanrajakokemuksen jälkeen:
Oliko kokemusta vaikeaa pukea sanoiksi? Kyllä. Sitä on vaikea selittää.
Onko sinulla psyykkisiä, epätavallisia tai muita erikoisia kykyjä
kokemuksesi jälkeen, joita sinulla ei ennen ollut? Elän täydemmin.
Onko kokemuksessasi tiettyä hetkeä tai useampaa kohtaa, jotka ovat
jollain tavalla merkityksellisiä tai tärkeitä sinulle? Paras kokemus
oli Valo. Pahin takaisin paluu.
Oletko kertonut kokemuksestasi muille? Kyllä. Ihmisten reaktiot
vaihtelevat. Toiset ovat skeptisiä, toiset taas hyväksyvämpiä.
Onko mikään, missään vaiheessa elämääsi, saanut kokemuksesi tai osan
siitä toistumaan uudelleen? Ei