Az KRK

Kuvaus kokemuksesta:

Kokemukseni tapahtui kaksikymmentä vuotta sitten ollessani seitsemäntoista vuotias. Olin hyvin sairas mutta siitä huolimatta lääketieteellisistä testeistä ei löytynyt mitään vikaa. Isäni oli lääkäri. Kukaan ei osannut selittää mistä oli kysymys. Matkalla sairaalaan isä sanoi äidille tilani olleen niin vakava etten enää palaisi kotiin.

Halusin vain olla yksin. En ollut täysin tajuissani viiteen päivään. Heräsin yhtenä yönä ja menin vessaan. En päässyt takaisin vuoteeseeni vaikka kuinka yritin ja kaaduin lattialle. Olin niin heikossa kunnossa etten pystynyt edes liikuttamaan kättäni.

Eräs nainen kutsui sairaanhoitajan paikalle. He yrittivät siirtää minua mutta eivät pystyneet siihen. Kuulin heidän tarvitsevan lisäapua. He palasivat kahden miehen kanssa ja kantoivat minut takaisin vuoteeseen. Tiesin äidin olevan paikalla jokaisena aamuna, aina ennen kuin avasin silmäni. Eräänä aamuna pyysin häntä menemään kotiin koska halusin olla yksin. Äiti olisi halunnut jäädä mutta sain hänet lähtemään. Kun hän oli lähtenyt, irtosin ruumiistani. En ollut kokenut mitään vastaavaa. Tunsin rajatonta vapautta ilman minkäänlaista pelkoa. Olin vajonnut koomaan viideksi päiväksi. Kooman aikana äiti oli luonani koko ajan, päivin ja öin. Äiti kertoi myöhemmin tunteneensa viidentenä aamuna huoneeni ilmapiirin olevan raskas.

Äiti kertoi minun osoittaneen kädelläni Emam Alia joka istui vasemmalla puolellani. En muista tästä yhtään mitään. Sitten näin miehen istuvan kuin puhtaudessa. En pystynyt liikkumaan. En ollut tietoinen ajasta. Äiti alkoi rukoilla uudestaan. Illalla äiti kertoi minun tulleeni tajuihini koomasta. Muistin olleeni paikassa jossa vihersi. Seisoin ison hautakiven ääressä ja olin todella onnellinen. Siinä seistessäni olin kahdeksan tai yhdeksän vuotias. Miespuolinen hahmo saapui luokseni. Hän sanoi tulleensa noutamaan minua muttei aikani ollutkaan vielä täysi. Tiesin ettei minun kuulunut kysyä häneltä mitään. Mies piti minua kädestä ja sitten poistui. Sillä hetkellä vuoteeni pyörähti kahdesti ympäri 360 astetta ja pysähtyi. Aloin avata silmiäni mutta koska oli liian kirkasta, minun täytyi totuttaa näköni valoon hiljalleen. Ensimmäinen asia jota halusin oli äitini läheisyys. Pidin häntä kädestä. Hän kertoi myöhemmin että sillä hetkellä kun kätemme kohtasivat, kerroin hänelle tulleeni takaisin toisesta maailmasta. En muista sitäkään. Kolmentoista vuoden päästä äitini nukkui pois. Elämässäni tapahtui toinenkin ihmeellinen asia jossa sain äidiltäni viestin mutten halua kertoa siitä tässä vaiheessa mitään.

Kokija vastasi lisäkysymyksiimme näin: Olen tehnyt parhaani kertoakseni totuuden siitä mitä koin. Paikka josta kerroin oli hautausmaa. Siellä maa oli kauttaaltaan vihreä mutta erilailla vihreä kuin sen normaalisti näemme. Olin pukeutunut mustavalkoiseen leninkiin. En tuntenut paikalle saapuvaa olentoa mutta tiesin hänen olevan miespuolinen (Olen miettinyt sitä paljon koska uskoakseni vain JUMALA tietää sen milloin on aika lähteä pois). Mies kertoi alunperin saapuneensa noutamaan minua mutta saaneensa sitten tiedon ettei vielä ollutkaan aikani lähteä. Kun hän piti minua kädestä, tunsin jotain sellaista jota ei voi selittää. Minun ei ollut soveliasta kysyä häneltä ainuttakaan asiaa. Kun katsoin miestä, hän näytti hyvin pitkältä, kuin hän olisi ulottunut taivaaseen asti. Seuraavaksi käännyimme ja liikuimme suoraan eteenpäin hetken ajan. Hän piti kädestäni kiinni aina siihen asti kun saavuimme risteyskohtaan. Hän jätti minut ikäänkuin vasemmanpuoleiselle sivukadulle ja jatkoi itse siitä sitten eteenpäin. Samalla hetkellä kun olin kääntynyt vasemmalle, tunsin vuoteeni kääntyvän ympäri kaksi kertaa 360 astetta ja tulin tietoiseksi siitä missä olin, niinkuin teille aikaisemmin kerroin.