Bolette L KRK

*** Alkuperäisteksti on tanskaksi. Suomennettu englanninkielisestä käännöksestä, joka on paikoitellen epäselvä. ***

Kuvaus kokemuksesta:

On helmikuun 11. päivä 1996. Olin edeltäneenä päivänä synnyttänyt nuorimman poikani ja minulle kehittyi synnytyksen jälkeinen verenmyrkytys. Poikani syntymä kesti tunti viisitoista minuuttia ja sujui normaalisti. Lääkärit eivät suostuneet tekemään keisarinleikkausta, vaikka kouristuskohtauksen riski oli todellinen ja alhaisen verihiutaletasoni johdosta saattaisin kuolla verenvuotoon. Raskausmyrkytys jatkui pitkään synnytyksen jälkeen. Poikani (hän oli minun kymmenes lapseni) syntyi kuitenkin onneksi terveenä. Hän on elossa ja voi hyvin ja täyttää pian 17 vuotta.

Vereni valkosolutaso oli raskausmyrkytyksen johdosta alhainen, joten vuodin verta nenästäni, suustani sekä silmistäni. Sairaalahenkilökunta sekä päivystävä lääkäri tulivat kerran tunnissa ottamaan verinäytteitä. Minulle annettiin verihiutaleita suonensisäisesti. Lisäksi sain jotain lääkettä, mutta en muista mitä. Ymmärsin tilani olevan todella vakava. Päivystävä lääkäri tuli kerran tunnissa tarkastamaan tilani. Minulta otettiin verinäyte kerran tunnissa myös yöllä. Olin kuitenkin onnellinen, koska sain olla vastasyntyneen poikani kanssa. Sain myös imettää häntä. Jossain vaiheessa helmikuun yhdennentoista iltaa istuin vuoteellani nojaten selkäni takana olleisiin tyynyihin. Olin juuri imettänyt poikaani ja laittanut hänet hänen kehtoonsa. Tunsin oloni todella heikoksi ja sairaaksi - oloni oli sekava ja minua huimasi. Tajusin tuolloin, että kun minä kävisin makuulle minä kuolisin. Tämä oivallus oli täysin tyyni. Siihen ei liittynyt minkäänlaista draamaa - minä vain tiedostin sen. Olin äärimmäisen väsynyt ja uupunut. Yritin parhaani mukaan pysyä istuma-asennossa, mutta lopulta en enää jaksanut ja kävin makuulle vuoteeseeni.

Sitten minä kuolin - ääneti ja rauhaisasti. Tunsin ja havainnoin kuinka liu’uin ulos kehostani takaraivoni kautta. Heti sen perään leijuin sairaalahuoneeni katonrajassa. Kehoni oli edelleen vuoteella, jonka vierellä poikani nukkui kehdossaan. Kuolin ja kohosin hitaasti ja rauhallisesti pois kehostani kuin se olisi ollut luonnollisin asia koko maailmassa. Katonrajassa leijuttuani poistuin huoneestani ja jätin taakseni kehoni sekä sairaalaosaston ja sairaalan, jossa makasin vastasyntyneen poikani kanssa.

Sairaalasta poistuttuani saavuin johonkin ihanaan, rauhoittavaan ja pehmeään pimeyteen. Se tuntui äärimmäisen ihanalta, pehmeältä ja rakastavalta. Sitten näin kaukaisuudessa valon. Se tuli lähemmäs ja lähemmäs minua samalla kun tämä pehmeä ja rakastava pimeys työnsi minua sitä kohti. Sitten tämä ei-maallinen, rakastava ja kauniisti säteilevä valo ympäröi minut. Tässä ylivoimaisessa, säteilevässä, rakastavassa valossa kohtasin hohtavan kauniin, äärimmäisen rakastavan olennon. Minusta tuntui, että minä tunsin hänet (hän oli ilmeisesti miespuolinen). Tiesin, että minä tunsin hänet ja tunsin olevani täysin turvassa ja olin onnellinen. Olin täysin hänen rakastavan läsnäolonsa ympäröimä. Kävimme yhdessä läpi koko elämäni. Kävimme rakkaudella läpi kaiken koskaan kokemani. Minkäänlaista tuomitsemista ei tapahtunut. Tarkkailimme elämääni ja tutkimme kaikkia siihen liittyviä tunteita. Hänen seurassaan kaikki oli hyvin - kaiken näkeminen tuntui hyvältä. Kun tarkkailimme jotain poikkeuksellisen hyvää, minun hyvä ystäväni - tämä valo-olento - ikään kuin purskahti riemussa valoa ja rakastavia viestejä ilmaisten näin mitä hyvää minä olin tuossa tarkkailemassamme hetkessä tehnyt.

Me kommunikoimme käyttäen ajatuksiamme ja mieliämme. Elämänkertaukseeni liittyi paljon hymyä ja onnellisuutta, vaikka elämäni oli kaikkea muuta kuin helppo. Se oli ollut raskas. Siihen kuului paljon kyyneliä, pettämistä, yksinäisyyttä, hyväksikäyttöä sekä muuta. Mutta siihen kuului myös paljon riemua, jota olin ensin kokenut isovanhempieni sekä hyvien lapsuusystävieni kanssa ja sitten omien lasteni kanssa.

Kaikki tilanteet tutkittiin, ja kaikki hyvä nostettiin etualalle. Pystyin näkemään sen hänen kanssaan - kestin sen tuntematta sen aikana ainuttakaan negatiivista tunnetta. Jälkeenpäin ajateltuna tämä tuntuu oudolta. En kuolemanrajakokemukseni aikana ollut ihmeissäni oikeastaan mistään - mikään ei herättänyt minussa kysymyksiä. Vasta paljon sen jälkeen olen alkanut ihmettelemään tiettyjä asioita.

Minulle kerrottiin mitkä asiat olivat erityisen hyviä. Niihin kuuluivat myös tilanteet, joissa olin toiminut sydämeni mukaan ajattelematta sitä sen enempää. Juuri näitä tilanteita painotettiin.

Sain näin selville, että oli erityisen hyvää; olla rakastava ja toimia rakastavasti ja sydämestään. Olla iloinen ja olla sydämessään niin hyvä ja puhdas suhteessa muihin kuin vain mahdollista. Olla rehellinen itselleen ja pitää itsestään huolta. Opin kunnioittamaan omia arvojani ja itseäni. Opin antamaan anteeksi ilman, että hyväksyn toisten negatiivisia tekoja. Opin siis päästämään irti ja antamaan anteeksi ja pysymään ilossa. Opin myös olemaan tässä hetkessä niin paljon kuin mahdollista. Opin ravitsemaan itseäni ja olemaan oma paras ystäväni ja hyvä ystävä muille. Meillä kaikilla on oma oppipolkumme. Yritän hyväksyä tämän enkä turhaan märehdi ongelmia, vaan päästän niistä irti myös silloin kun se on vaikeaa. Pyrin kohtaamaan haasteet ja ongelmat kun minulla on taas voimaa päästä niistä yli. Annan itselleni siis anteeksi enkä aja itseäni liian ahtaalle - kiinnitän siis huomiota siihen miltä minusta tuntuu enkä tee sitä mikä vaatisi minulta likaa tai tuntuu omien arvojeni vastaiselta. Yritän olla hyvä ja kunnioittaa KAIKKEA elämää. Opin, että kuolema, kuoleminen, on uskomattoman kaunista ja täynnä iloa ja rakkautta. Olin koko kokemukseni ajan erittäin hereillä ja erittäin tietoinen. Olin valtavan utelias ja tarkkaavainen. Tietoisuuteni oli ei-maallinen - se oli paljon laajempi kuin täällä tässä elämässä ollessani. Näkökenttäni oli 360 astetta. Pystyin zoomaamaan katseeni mihin halusin ja pitämään sen siinä ilman pienintäkään ongelmaa ilman, että sitä piti edes ajatella. Pystyin katsomaan samanaikaisesti ylös, alas, eteenpäin ja taaksepäin.

Tunsin itseni virkeämmäksi kuin koskaan aiemmin - elämässä en ole lähelläkään tuota tasoa. Minusta tuntui, että pystyin tekemään mitä tahansa. En varsinaisesti ajatellut sitä, mutta minulla ei vain ollut mitään vaikeuksia eikä mielessäni ollut mitään negatiivista. Olin täynnä virtaa, iloa ja uteliaisuutta. Olin tuossa paikassa täysin tässä hetkessä. En tuntenut kipua enkä edes ajatellut sellaista.

Kävin samanaikaisesti läpi elämänkertaustani. Kävin läpi kaikki tunteet ja kokemukset yhdessä tämän elämää pursuavan ja äärimmäisen rakastavan olennon kanssa, jonka tunsin niin käsittämättömän hyvin. En kuitenkaan tiennyt mistä minä hänet tunsin, mutta tiesin, että olin tuntenut hänet tuonpuoleisessa silloin kun olen ollut fyysisesti kuollut. Olin kokonainen ja täysin turvassa.

Kaikki näkyi terävästi ja pystyin tarkentamaan mihin vain halusin. Värit olivat kirkkaampia ja eloisia. Näin joka suuntaan samanaikaisesti. Kaikki oli niin kaunista. Värit olivat taivaallisen kauniita. Olin aivan käsittämättömän onnellinen ja tyyni läpi koko kokemukseni. Elossa ollessani minulla on kuulovamma, mutta ollessani kuollut minulla ei ollut sitä. Kuulin paljon paremmin kuin koskaan elämäni aikana - kuulossani ei ollut mitään vikaa. Äänet olivat kauniita ja melodisia. Muiden kanssa käymäni keskustelut eivät tapahtuneet ääntä käyttäen vaan telepaattisesti. Olin tunteiden täyttämä. Tunsin valtavaa riemua, syvääkin syvempää rakkautta, lohtua, kiitollisuutta, vapautta. Tunsin sen “KAIKKI-on-juuri-niin-kuin-pitääkin”-tunteen, että kaikki on hyvin.

Rakastava ystäväni - tämä hohtava olento - kertoi minulle, että olin ainoastaan vierailulla täällä kuoleman toisella puolella ja, että minun pitäisi palata takaisin elämään. En kiinnittänyt tähän viestiin huomiota, koska olin niin uppoutunut kaikkeen muuhun mitä oli tekeillä; kaikkeen siihen mitä sain selville, kaikkeen mitä tapahtui ja tuntemaani rakkauteen ja riemuun.

Minulle kerrottiin, että tulisin myöhemmin eroamaan miehestäni. Meidän ei mieheni kanssa olisi mahdollista jatkaa yhteistä matkaa, koska meillä kummallakin oli muita asioita tehtävänä. Minun tulisi siis nähdä eromme iloisena asiana, koska se vapauttaisi minut - se toisi minulle siis iloa. Ero ei kuitenkaan tulisi tapahtumaan ihan vielä. Minulle kerrottiin, että minun pitäisi antaa tälle miehelleni anteeksi hänen tekonsa ja asenteensa ja, että minun pitäisi jatkaa elämääni ilolla ja kiitollisena, vaikka hän tulisikin satuttamaan minua syvästi. Minun olisi pakko päästää hänestä irti.

Minulle kerrottiin, että tulisin eromme jälkeen kokemaan monia ihania asioita. Alkaisin myös kirjoittamaan ja julkaisemaan kirjoja aiheesta, joka oli minulle vielä tuntematon. Tulisin eromme jälkeen myös työskentelemään itselleni kokonaan uudella alalla. Elämäntavoitteeni tulisivat muuttumaan täysin. Minulle kerrottiin, että minun pitäisi pitää terveydestäni ja itsestäni huolta sekä kohdella kehoani oikein. Mikäli tekisin niin, olisi minun mahdollista saavuttaa ne asiat, jotka ennen tähän elämään syntymistä olin itselleni siihen asettanut tavoitteeksi. Näiden tavoitteiden saavuttaminen toisi minulle suurta iloa. Edessä olisi myös suuria vaikeuksia, jotka olin itse asettanut elämäni varrelle voitettaviksi. Minun pitäisi opetella olemaan antamatta näiden kokemusten lannistaa minua, ja sen sijaan läpikäydä ne tyynesti ja ilolla sekä antaa itselleni anteeksi silloin kun en etene niin nopeasti kuin haluaisin. Näiden vaikeuksien työstäminen toisi minulle suurta viisautta, ymmärrystä ja mielenrauhaa.

Minun pitäisi muistaa pyytää apua, koska tulisin saamaan sitä. Minulle naurahtaen myös sanottiin, että minun olisi myös tärkeää oppia, että avun tuleminen vie oman aikansa.

Synkkien ajatusten noustessa, minun tulisi muistaa keskittyä iloon - muistaa kaikki hyvä mitä elämässäni oli tapahtunut. Tämä parantaisi emotionaaliset haavani. Tulisin tapaamaan monia mukavia ihmisiä, hyviä ystäviä ja sieluja - tätä minun tulisi odottaa innolla.

Löytäisin paljon myöhemmin myös taas miehen ja naisen välisen rakkaudenkin. Se tulisi olemaan meidän kummankin elämän jälkiruoka. Tämän perään tuli suurta hyväsydämistä naurua. Tuolla hetkellä minulle näytettiin miltä tämä mies - tämä suuri tuleva rakkauteni - näytti, jotta tunnistaisin hänet sitten kun hänet tapaisin. Minulle kerrottiin tämä, jotta olisin tarpeeksi tyyni työstääkseni omaa itseäni ja tekemään elämästäni sellaisen kuin halusin sen olevan. Tuon rakkauden ansiosta tiedän siitä eräänä päivänä tulevan sellainen.

Läpikäytyämme menneisyyteni ja tulevaisuuteni, pääsin korkeaenergisen ja säteilevän ystäväni kanssa kävelylle uskomattoman kauniiseen ja eloisaan maisemaan. Värit olivat käsittämättömän kauniita ja voimakkaita. Oli kuin kaikki olisi humissut elämää.

Saavuin tässä paikassa kauniiseen kohtaan ja minua lähestyi joukko sieluja. Tunnistin heistä osan - olin tuntenut heidät nykyisessä elämässäni, ja he olivat kuolleet. Neljä isovanhempaani, joita olin rakastanut niin suuresti elämässäni, olivat siellä myös. He hymyilivät ja olivat valtavan onnellisia. He halasivat minua monta kertaa ja antoivat minulle paljon rakkautta. He kertoivat minulle pitävänsä hauskaa ja, että he voivat hyvin ja, että he tekivät niitä asioita mitä he itse eniten halusivat. Tapasin myös monia jo kuolleita ystäviäni. He olivat saapuneet tervehtimään minua. He kaikki sanoivat, että minun pitäisi palata, että vielä ei ollut minun aikani. He olivat kaikki niin terveitä ja onnellisia. Ne, jotka olivat olleet vanhoja olivat ainakin 20 vuotta nuorempia.

Tunsin itseni todella vahvaksi ja olin täysin varma siitä, että kaikilla meille elämämme aikana tapahtuvilla suurilla asioilla on tarkoitus. Myös kaikella mitä koin kuolemanrajakokemukseni aikana on tarkoitus. Elämillämme on tarkoitus.

Seuraavaksi tapasin ryhmän sieluja, joita en tuntenut tästä elämästä, mutta heti heidät nähdessäni tiesin sieluni syvyydessä, että heidät minä oikeasti tunsin parhaiten ja heistä minä oikeasti välitin eniten. Koko maailmankaikkeudesta juuri näiden sielujen kanssa koin voimakkainta yhteenkuuluvuutta! Tapaamisemme täytti minut ilolla - tuntui kuin olisin itkenyt ilosta ja yllätyksestä. Samaan aikaa ihmettelin suuresti kuinka en koko 42-vuotisen elämäni aikana ollut missään vaiheessa muistanut heitä. Heidän tapaaminen oli häkellyttävää ja sanoinkuvaamattoman ihanaa.

Kun nyt mietin kokemustani, niin ymmärrän, että se mitä minä näin ei ollut se mitä tuonpuoleisessa kokonaisuudessaan tapahtuu, eikä se myöskään ollut pieni osa siitä. Se mitä minä näin ja koin oli varta vasten järjestetty minulle ja minun vierailuani varten.

Olin samanaikaisesti niin uppoutunut kokemukseeni, että en ajatellut tai ollut huolissani siitä kuka minä olin tai mistä minä tulin. Myöskään ajatus siitä, että haluaisin palata, ei käynyt mielessäni. Halusin ainoastaan olla juuri siinä paikassa missä nyt olin. Kokemus sitoi huomioni täysin. Yhtäkkiä edessäni seisoi nuori mies. Tiesin hänen olevan minun vastasyntynyt poikani. Hän tuijotti minua syvästi, ja sitten ääni, hänen äänensä, huusi täyttäen koko tuon paikan, “Äiti, sinä lupasit minulle, että olisit minun äitini tässä elämässä! En olisi täällä muuten!” Samantien minut paiskattiin takaisin kehooni valtavalla nopeudella. Palaaminen kehoon kesti vain sekunnin murto-osan ja sattui käsittämättömän paljon.

Sairaalasta poistuessani, lääkäri kertoi, että minä olin kauiten “poissa” ollut potilas, joka on palannut. Hän kertoi, että he eivät olleet voineet tehdä juuri mitään muuta kuin antaa minulle paljon verihiutaleita, tarkkailla tilaani ja rukoilla Jumalaa.

Taustatietoa:

Sukupuoli: Nainen

Tapahtuma-aika: 11. helmikuuta 1996

Kuolemanrajakokemuksen elementit:

Liittyykö kokemukseesi hengenvaara? Kyllä. Synnytys. Raskausmyrkytys nuorimman poikani syntymän jälkeen 10.2.1996. Kliininen kuolema (hengityksen, sydämen tai aivojen toiminnan lakkaaminen.) Raskausmyrkytys nuorimman poikani syntymää seuranneena päivänä. Alhaisen verihiutaletasoni vuoksi vuodin verta nenästäni, suustani ja silmiini. Henkilökunta tuli ja otti minulta verinäyteen kerran tunnissa. Sain verihiutaleita suonensisäisesti sekä. Kuolin ja kohosin rauhallisesti pois kehostani kuin se olisi ollut maailman luonnollisin asia. Nousin kattoon ja sitten poistuin huoneesta jättäen taakseni sekä ruumiini sekä sairaalan, jossa vastasyntynyt poikani ja minä makasimme.

Kuinka luonnehtisit kokemustasi? Ihana

Kokemukseen sisältyi: Kehosta irtautuminen

Koitko olevasi erilläsi kehostasi? Kyllä. Minä selkeästi poistuin kehostani ja olin olemassa sen ulkopuolella.

Kuinka vertaisit korkeinta kokemuksenaikaista tietoisuutesi ja vireytesi tasoa normaalitasoon? Tavallista tietoisempi ja vireämpi. Olin erittäin virkeä läpi koko kokemukseni. Olin utelias sekä tarkkaavainen. Tietoisuuteni oli ei-maallinen. Se oli paljon laajempi kuin mitä se on ollessani täällä elämässä. Näkökenttäni oli 360 astetta. Pystyin vaivatta ja ajattelematta zoomaamaan katseeni mihin tahansa. Pystyn samanaikaisesti katsomaan sekä ylös että alas ja eteen- ja taaksepäin.

Missä vaiheessa kokemustasi tietoisuutesi ja vireytesi taso olivat korkeimmillaan? Olin erittäin virkeä läpi koko kokemukseni. Olin utelias sekä tarkkaavainen. Tietoisuuteni oli ei-maallinen. Se oli paljon laajempi kuin mitä se on ollessani täällä elämässä. Näkökenttäni oli 360 astetta. Pystyin vaivatta ja ajattelematta zoomaamaan katseeni mihin tahansa. Pystyn samanaikaisesti katsomaan sekä ylös että alas ja eteen- ja taaksepäin.

Nopeutuiko ajattelusi? Uskomattomasti

Hidastuiko tai nopeutuiko aika? Kaikki vaikutti tapahtuvan samanaikaisesti; tai aika pysähtyi tai menetti kaiken merkityksensä. En huomannut tai ajatellut sitä, mutta kokemukseni aikana aika joko eteni nopeammin tai sitten olin sen ulkopuolella, koska kokemukseni ei Maan ajassa kestänyt kauaa.

Olivatko aistisi normaalia terävämmät? Uskomattoman paljon terävämmät. Voisitko verrata kokemuksenaikaista näkökykyäsi näkökykyysi juuri ennen kokemusta. Näin kaiken terävämmin ja pystyin halutessani tarkentamaan katseeni. Värit olivat paljon kirkkaampia ja eloisampia. Näkökenttäni oli 360 astetta. Kaikki oli niin kaunista. Värit olivat taivaallisen kauniita. Olin niin valtavan onnellinen ja tyyni läpi koko kokemukseni.

Voisitko verrata kokemuksenaikaista kuuloasi kuuloosi juuri ennen kokemusta. Kyllä. Elämässä minulla on kuulovamma, kuolemassa minulla ei sitä ollut. Kuulin paljon paremmin kuin koskaan. Kuulossani ei ollut mitään vikaa ja äänet olivat kauniita ja melodisia. Keskustelujani ei käyty ääntä käyttämällä vaan telepaattisesti.

Vaikuttiko siltä, että tiesit mitä muualla tapahtuu? Kyllä ja faktat on tarkastettu.

Menitkö tunneliin tai sellaisen lävitse? Kyllä. Poistuttuani sairaalasta siirryin kauniiseen, rauhoittavaan ja pehmeään pimeyteen. Se tyynnytti minua. Siinä ollessani näin kaukaisuudessa valon. Tuo valo tuli lähemmäs ja lähemmäs, ja samanaikaisesti tämä pehmeä pimeys työnsi minua sitä kohti. Sitten uppouduin tähän taivaalliseen, rakastavaan, hohtavaan valoon.

Kokemukseen sisältyi: Kuolleiden henkilöiden läsnäolo.

Näitkö mitään olentoja kokemuksesi aikana? Kyllä

Kohtasit mitään kuolleita (tai eläviä) olentoja tai tulitko tietoiseksi sellaisista? Kyllä. Tässä ylivoimaisessa, säteilevässä, rakastavassa valossa kohtasin hohtavan kauniin, äärimmäisen rakastavan olennon. Minusta tuntui, että minä tunsin hänet (hän oli ilmeisesti miespuolinen). Tiesin, että minä tunsin hänet ja tunsin olevani täysin turvassa ja olin onnellinen. Olin täysin hänen rakastavan läsnäolonsa ympäröimä. Kävimme yhdessä läpi koko elämäni. Kävimme rakkaudella läpi kaiken koskaan kokemani. Minkäänlaista tuomitsemista ei tapahtunut. Tarkkailimme elämääni ja tutkimme kaikkia siihen liittyviä tunteita. Hänen seurassaan kaikki oli hyvin - kaiken näkeminen tuntui hyvältä. Kun tarkkailimme jotain poikkeuksellisen hyvää, minun hyvä ystäväni - tämä valo-olento - ikään kuin purskahti riemussa valoa ja rakastavia viestejä ilmaisten näin mitä hyvää minä olin tuossa tarkkailemassamme hetkessä tehnyt.

Me kommunikoimme käyttäen ajatuksiamme ja mieliämme. Elämänkertaukseeni liittyi paljon hymyä ja onnellisuutta, vaikka elämäni oli kaikkea muuta kuin helppo. Se oli ollut raskas. Siihen kuului paljon kyyneliä, pettämistä, yksinäisyyttä, hyväksikäyttöä sekä muuta. Mutta siihen kuului myös paljon riemua, jota olin ensin kokenut isovanhempieni sekä hyvien lapsuusystävieni kanssa ja sitten omien lasteni kanssa. Kaikki tilanteet tutkittiin, ja kaikki hyvä nostettiin etualalle. Pystyin näkemään sen hänen kanssaan - kestin sen tuntematta sen aikana ainuttakaan negatiivista tunnetta. Jälkeenpäin ajateltuna tämä tuntuu oudolta. En kuolemanrajakokemukseni aikana ollut ihmeissäni oikeastaan mistään - mikään ei herättänyt minussa kysymyksiä. Vasta paljon sen jälkeen olen alkanut ihmettelemään tiettyjä asioita.

Kokemukseen sisältyi: Pimeys

Kokemukseen sisältyi: Valo

Näitkö kirkkaan valon tai ympäröikö sellainen sinut? Selkeästi mystistä tai ei-maallista alkuperää oleva valo.

Näitkö ei-maallisen valon? Kyllä. Poistuttuani sairaalasta siirryin kauniiseen, rauhoittavaan ja pehmeään pimeyteen. Se tyynnytti minua. Siinä ollessani näin kaukaisuudessa valon. Tuo valo tuli lähemmäs ja lähemmäs, ja samanaikaisesti tämä pehmeä pimeys työnsi minua sitä kohti. Sitten uppouduin tähän taivaalliseen, rakastavaan, hohtavaan valoon.

Kokemukseen sisältyi: Maisema tai kaupunki

Tuntuiko sinusta, että siirryit johonkin toiseen, ei-maalliseen maailmaan? Selkeästi mystinen tai ei-maallinen maailma. Käytyäni läpi menneisyyteni ja tulevaisuuteni, kävin korkeaenergisen ja hohtavan ystäväni kanssa kävelyllä kauniissa ja korkeaenergisessä maisemassa. Kaikki värit olivat valtavan kauniita ja kirkkaita. Oli kuin kaikki olisi ollut korkeaenergistä ja sykkinyt elämää. Saavuin tässä paikassa kauniiseen kohtaan ja minua lähestyi joukko sieluja. Tunnistin heistä osan - olin tuntenut heidät nykyisessä elämässäni, ja he olivat kuolleet. Neljä isovanhempaani, joita olin rakastanut niin suuresti elämässäni, olivat siellä myös. He hymyilivät ja olivat valtavan onnellisia. He halasivat minua monta kertaa ja antoivat minulle paljon rakkautta. He kertoivat minulle pitävänsä hauskaa ja, että he voivat hyvin ja, että he tekivät niitä asioita mitä he itse eniten halusivat. Tapasin myös monia jo kuolleita ystäviäni. He olivat saapuneet tervehtimään minua. He kaikki sanoivat, että minun pitäisi palata, että vielä ei ollut minun aikani. He olivat kaikki niin terveitä ja onnellisia. Ne, jotka olivat olleet vanhoja olivat ainakin 20 vuotta nuorempia. Tunsin itseni todella vahvaksi ja olin täysin varma siitä, että kaikilla meille elämämme aikana tapahtuvilla suurilla asioilla on tarkoitus. Myös kaikella mitä koin kuolemanrajakokemukseni aikana on tarkoitus. Elämillämme on tarkoitus. Seuraavaksi tapasin ryhmän sieluja, joita en tuntenut tästä elämästä, mutta heti heidät nähdessäni tiesin sieluni syvyydessä, että heidät minä oikeasti tunsin parhaiten ja heistä minä oikeasti välitin eniten. Koko maailmankaikkeudesta juuri näiden sielujen kanssa koin voimakkainta yhteenkuuluvuutta! Tapaamisemme täytti minut ilolla - tuntui kuin olisin itkenyt ilosta ja yllätyksestä. Samaan aikaa ihmettelin suuresti kuinka en koko 42-vuotisen elämäni aikana ollut missään vaiheessa muistanut heitä. Heidän tapaaminen oli häkellyttävää ja sanoinkuvaamattoman ihanaa.

Kokemukseen sisältyi: Voimakas tunnelataus

Mitä tunteita koit kokemuksesi aikana? Suurta iloa. Äärimmäisen syvää rakkautta. Hyvä oloa. Kiitollisuutta. Vapautta. Tunsin, että kaikki on juuri niin kuin on tarkoitus. Kaikki on hyvin.

Tunsitko rauhaa? Uskomatonta rauhaa

Tunsitko riemua? Uskomatonta riemua

Koitko harmoniaa tai ykseyttä maailmankaikkeuden kanssa? Tunsin olevani yhtä maailman kanssa.

Kokemukseen sisältyi: Erityistä tietoa

Ymmärsitkö yhtäkkiä kaiken? Ymmärsin maailmankaikkeudesta kaiken.

Kokemukseen sisältyi: Elämänkertaus

Näitkö kohtauksia menneisyydestäsi? Menneisyyteni välähti hallitsemattomasti edessäni. Tässä ylivoimaisessa, säteilevässä, rakastavassa valossa kohtasin hohtavan kauniin, äärimmäisen rakastavan olennon. Minusta tuntui, että minä tunsin hänet (hän oli ilmeisesti miespuolinen). Tiesin, että minä tunsin hänet ja tunsin olevani täysin turvassa ja olin onnellinen. Olin täysin hänen rakastavan läsnäolonsa ympäröimä. Kävimme yhdessä läpi koko elämäni. Kävimme rakkaudella läpi kaiken koskaan kokemani. Minkäänlaista tuomitsemista ei tapahtunut. Tarkkailimme elämääni ja tutkimme kaikkia siihen liittyviä tunteita. Hänen seurassaan kaikki oli hyvin - kaiken näkeminen tuntui hyvältä. Kun tarkkailimme jotain poikkeuksellisen hyvää, minun hyvä ystäväni - tämä valo-olento - ikään kuin purskahti riemussa valoa ja rakastavia viestejä ilmaisten näin mitä hyvää minä olin tuossa tarkkailemassamme hetkessä tehnyt.

Me kommunikoimme käyttäen ajatuksiamme ja mieliämme. Elämänkertaukseeni liittyi paljon hymyä ja onnellisuutta, vaikka elämäni oli kaikkea muuta kuin helppo. Se oli ollut raskas. Siihen kuului paljon kyyneliä, pettämistä, yksinäisyyttä, hyväksikäyttöä sekä muuta. Mutta siihen kuului myös paljon riemua, jota olin ensin kokenut isovanhempieni sekä hyvien lapsuusystävieni kanssa ja sitten omien lasteni kanssa. Kaikki tilanteet tutkittiin, ja kaikki hyvä nostettiin etualalle. Pystyin näkemään sen hänen kanssaan - kestin sen tuntematta sen aikana ainuttakaan negatiivista tunnetta. Jälkeenpäin ajateltuna tämä tuntuu oudolta. En kuolemanrajakokemukseni aikana ollut ihmeissäni oikeastaan mistään - mikään ei herättänyt minussa kysymyksiä. Vasta paljon sen jälkeen olen alkanut ihmettelemään tiettyjä asioita.

Kokemukseen sisältyi: Näky tulevasta

Näitkö kohtauksia tulevaisuudesta? Näin kohtauksia maailman tulevaisuudesta. Näkemäni on sopinut täydellisesti yhteen sen kanssa mitä elämässäni myöhemmin tapahtui.

Saavuitko rajalle tai pisteeseen, josta ei ollut paluuta? Saavuin rajalle, jota minun ei sallittu ylittää tai minut lähetettiin takaisin vasten tahtoani.

Jumala, Henkisyys ja Uskonto:

Mikä oli uskontosi ennen kokemustasi? Liberaali. Uskoin, että elämä ei päättynyt kuolemaan, mutta en ollut juurikaan miettinyt mitä kuoleman jälkeen tuli. En ollut mitenkää erityisen uskonnollinen. Minulla ei ollut mielipidettä koskien uskonnollisia asioita. Ollessani lapsi, isäni oli ateisti, ja äitini oli pienessä määrin kristitty. Näistä asioista ei siis puhuttu lapsuudenkodissani. Kokemukseni aikaan olin 42-vuotias ja poliittisesti erittäin aktiivinen - yritin sitä kautta tehdä maailmasta paremman paikan. Uskoin, että kuolemaa seurasi kyllä jotain, mutta en osannut sanoa mitä. Tiesin, että minulla oli jonkinlaisia pieniä, näkymättömiä avustajia, jotka auttoivat minua elämäni ollessa raskasta. En kuitenkaan ajatellut asiaa sen enempää. Muistin kuolleet henkilöt ja tiesin mitä he ajattelivat ollessaan minun lähelläni. En kuitenkaan ollut kiinnostunut tästä aiheesta.

Onko uskonnonharjoittamisesi muuttunut kokemuksesi myötä? Kyllä. Osallistuin ennen kokemustani erittäin aktiivisesti tanskan politiikkaan vasemmiston riveissä. En tuolloin juurikaan ajatellut uskontoon liittyviä asioita. Tiesin ettei elämä päättynyt kuolemaan, mutta en ajatellut sitä sen enempää. Politiikka, työnteko ja äitinä oleminen yhdeksälle lapselle pitivät minut kiireisenä. Minulla oli tarpeeksi asioita ajateltavana ja yritin tehdä lapsilleni hyvää elämää.

Tiedän nyt, että elämä jatkuu kuoleman jälkeen. Tiedän nyt, että muuta helvettiä ei ole kuin se, jonka me itse teemme. Tiedän, että tärkeintä on ihmisten sekä kaikkien muiden olentojen välinen rakkaus. Tiedän, että olemme täällä oppimassa ja heijastuaksemme toisissamme. Tiedän, että saan niiltä, jotka ovat tuonpuoleisessa ja, joihin rakkauden siteeni on vahvin, juuri niin paljon apua kuin vain olen valmis vastaanottamaan. Tiedän nyt, että kuolleet toisinaan käyvät luonani ja seuraavat elämäni tapahtumia. Tiedän nyt, että olen asettanut itselleni tapahtuvaksi jotain hyvää, jonka tulen tässä elämässä saavuttamaan. Tiedän nyt, että kukin lapseni on rakastaen valinnut minut äidikseen. Tiedän nyt olevani rakastettu. Tiedän nyt, että olen täällä tässä elämässä, muiden asioiden lisäksi, oppiakseni rakastamaan itseäni. Tiedän nyt, että kaikella on tarkoitus. Sillä että me olemme täällä on tarkoitus.

Mikä on uskontosi nyt? Liberaali. Tiedän nyt, että kuoleman jälkeen on elämää. Tiedän nyt, että me elämme monta elämää Maan päällä. Muistan nyt noin 100 edellistä elämääni. Tiedän, että nykyisellä elämällämme on tarkoitus. Tiedän, että me tapaamme uudestaan ja uudestaan ne, joista me välitämme. Tapaamme myös ne, joista me emme pidä. Joitain kohtaan meidän oman asenteemme on muututtava. Voimme yhä oppia uusia asioita täällä eri elämissä. Tiedän nyt saavani valtavasti apua erittäin päteviltä ja rakastavilta oppailta kuoleman tuolta puolen. Koin heihin voimakasta yhteyttä kuolemanrajakokemukseni aikana, ja tuo yhteys on säilynyt.

Muuttuivatko arvosi ja uskomuksesi kokemuksesi myötä? Kyllä. Osallistuin ennen kokemustani erittäin aktiivisesti tanskan politiikkaan vasemmiston riveissä. En tuolloin juurikaan ajatellut uskontoon liittyviä asioita. Tiesin ettei elämä päättynyt kuolemaan, mutta en ajatellut sitä sen enempää. Politiikka, työnteko ja äitinä oleminen yhdeksälle lapselle pitivät minut kiireisenä. Minulla oli tarpeeksi asioita ajateltavana ja yritin tehdä lapsilleni hyvää elämää.

Tiedän nyt, että elämä jatkuu kuoleman jälkeen. Tiedän nyt, että muuta helvettiä ei ole kuin se, jonka me itse teemme. Tiedän, että tärkeintä on ihmisten sekä kaikkien muiden olentojen välinen rakkaus. Tiedän, että olemme täällä oppimassa ja heijastuaksemme toisissamme. Tiedän, että saan niiltä, jotka ovat tuonpuoleisessa ja, joihin rakkauden siteeni on vahvin, juuri niin paljon apua kuin vain olen valmis vastaanottamaan. Tiedän nyt, että kuolleet toisinaan käyvät luonani ja seuraavat elämäni tapahtumia. Tiedän nyt, että olen asettanut itselleni tapahtuvaksi jotain hyvää, jonka tulen tässä elämässä saavuttamaan. Tiedän nyt, että kukin lapseni on rakastaen valinnut minut äidikseen. Tiedän nyt olevani rakastettu. Tiedän nyt, että olen täällä tässä elämässä, muiden asioiden lisäksi, oppiakseni rakastamaan itseäni. Tiedän nyt, että kaikella on tarkoitus. Sillä että me olemme täällä on tarkoitus.

Kokemukseen sisältyi: Ei-maallisten olentojen läsnäolo

Kohtasitkot mystisen olennon tai läsnäolon tai kuulitko tunnistamattoman äänen? Kohtasin todellisen olennon tai äänen, joka selkeästi oli mystistä tai ei-maallista alkuperää.

Näitkö kuolleita tai uskonnollisia henkiä? Kyllä

Maallisesta elämästä ei-uskonnollisesta näkökulmasta:

Saitko kokemuksesi aikana erityistä tietoa tai tietoa tarkoitusperästäsi? Kyllä. Tunsin itseni todella vahvaksi ja olin täysin varma siitä, että kaikilla meille elämämme aikana tapahtuvilla suurilla asioilla on tarkoitus. Myös kaikella mitä koin kuolemanrajakokemukseni aikana on tarkoitus. Elämillämme on tarkoitus.

Ovatko ihmissuhteesi muuttuneet kokemuksesi seurauksena? Kyllä. Toisten seura on minulle nykyään eri tavalla tärkeää. Tavarat eivät ole tärkeitä. Tärkeintä ovat kanssakäyminen ja kokemukset muiden kanssa. Tärkeintä on se, että rakastaa kaikkia ja, että auttaa muita ja itseään aina kun mahdollista. Saan tästä suurta iloa. Erosin miehestäni, koska hän ei arvostanut samoja asioita kuin minä. Olen tätä nykyä äärimmäisen kiinnostunut henkisyydestä.

Kuolemanrajakokemuksen jälkeen:

Oliko kokemusta vaikea ilmaista sanoin? Kyllä. Osaa kokemastani musiikista ei ole olemassa Maan päällä, kuten ei ole näkemiäni värejäkään. Ne olivat ei-maallisia. Osaa minulle näytetyistä asioista, jotka koskivat sitä mitä tuonpuoleisessa tehdään, on todella vaikea kuvailla, koska niitä ei ole olemassa täällä.

Onko sinulla mitään psyykkisiä tai epätavallisia kykyjä tai muita erityislahjoja, joita sinulla ei ollut ennen kokemustasi? Kyllä. Muistan nykyään useita edellisiä elämiäni. Niitä on noin 100. Olen herkempi ja selvännäkökykyni on parantunut. Tiedän usein etukäteen ennen kuin jotain tapahtuu, on kyseessä sitten jokin omaa elämääni koskeva asia tai maailmanlaajuinen tapahtuma. Näen myös muiden ihmisten sisään; näen missä he ovat edellisissä elämissään eläneet ja usein myös sen mitä he ovat kokeneet. Tunnen muiden mielialat ja energiat ja tunnistan ne. Tunnen nyt myös henkilöt, jotka ovat jo kuolleet sekä maan ulkopuolisia olentoja.

Onko jokin kohta kokemuksestasi sinulle erityisen tärkeä? Kyllä. Elämäni kertaaminen sen syvästi välittävän ja elämäntäyteisen olennon kanssa oli merkittävää. Se kun tapasin tässä elämässä tuntemani jo kuolleet henkilöt ja näin heidän voivan hyvin toi minulle paljon iloa. Kaikki se mitä minulle kerrottiin tulevaisuudestani ja siitä mitä tulisi tapahtumaan. Paluu elämään oli myös merkittävä tapahtuma, koska tiesin mitä kaikkea hyvää tulisin vielä kokemaan sekä kaiken rakkauden mitä tulisin vielä antamaan ja vastaanottamaan. Tiedon saaminen tietyistä tärkeistä tulevaisuuden tapahtumista oli minulle myös merkittävää. Kuolemanpelostani irti päästäminen ja sen taivaallisen ihanan rakkauden ja onnellisuuden tunteminen. Se, että minä muistin sen - muistin, että olin ollut tuossa paikassa aiemmin. Kuolemanrajakokemukseni on auttanut minua tietämään paljon. Se on muuttanut täysin suhteeni kuolemaan ja omaan elämääni sekä myös sen kuinka toimin suhteessa kanssaihmisiini.

Oletko koskaan kertonut kokemuksestasi kenellekään? Kyllä. Kesti neljä vuotta ennen kuin kerroin kenellekään. En ollut kuullutkaan kuolemanrajakokemuksista ennen kuin koin omani vuonna 1996. Olin valtavan onnellinen kun sain selville, että muut olivat myös kokeneet jotain samankaltaista kuin minä. Kerroin kokemuksestani alkuun vain lähimmille ystävilleni. En ole vielä tavannut ketään toista kuolemanrajakokemuksen kokenutta, mutta olen lukenut aiheesta. Olisi mukava jonain päivänä tavata toinen kokija. Odotan sitä päivää. Olen viimeisen kuuden kuukauden aikana nyt vuonna 2012 alkanut puhumaan muille kuolemasta terapeuttina. Teen näin, koska minulla on kuolemasta niin valtavan voimallisia ja iloisia asioita kerrottavana. Olen huomannut tämän auttavan muita heidän kuolemanpelkonsa kanssa. Kun päästämme kuolemanpelostamme irti, elämämme muuttuu iloisemmaksi riippumatta siinä olevista haasteista.

Tiesitkö kuolemanrajakokemuksista (NDE) ennen kokemustasi? En

Kuinka todellisena pidit kokemustasi sitä seuranneiden päivien ja viikkojen aikana? Kokemus oli ehdottomasti todellinen. Tiesin välittömästi sen olevan todellinen. En vain tiennyt kenelle olisin siitä kertonut, vaikka tiesin sen olevan totuus ja jotain mitä olin oikeasti kokenut, koska en tiennyt aiheesta aiemmin mitään. Tiesin heti kehooni palattuani, että kokemukseni oli todellinen ja totta. En ole koskaan epäillyt sitä. Se on totuus.

Kuinka todellisena pidät kokemustasi nyt? Kokemus oli ehdottomasti todellinen. Kuolemanrajakokemukseni on totta. Minä tunsin sen, näin sen ja koin sen kaikkineen. Muistan sen hyvin. Muisto siitä on todella voimakas. Sen mitä minulle sanottiin tulevaisuudessa tapahtuvan, se on tapahtunut. Minun ei ole mahdollista vain kuvitella tällaista. Minä tunsin ne olennot ja ihmiset, jotka kokemuksessani tapasin. Tunsin myös ne, joita en muista tästä elämästä, mutta jotka välittömästi tunnistin sieluiksi, jotka tunnen syvällä omassa sielussani. Jopa jo tuolloin kokemukseni aikana ihmettelin, kuinka en 42-vuotisen elämäni aikana ollut lainkaan muistanut heitä. Muistin heidät vasta kun tapasin heidät kuoleman tuolla puolen, vaikka koko maailmankaikkeudesta rakkauden siteeni ovat vahvimmat juuri heidän kanssaan. Heitä minä rakastan eniten ja syvimmin! Minä tunnistin heidät sieluni ytimessä. Tiedän sen olevan todellisuus. Tiedän sen olevan totta.

Onko mikään koskaan elämäsi aikana toistanut mitään kohtaa kokemuksestasi? Ei

Haluaisitko vielä sanoa jotain koskien kokemustasi? Olen äärimmäisen kiitollinen kuolemanrajakokemuksestani. Se teki minusta paljon onnellisemman ja tiedostavamman ihmisen. Arvoni ovat muuttuneet. Olen valtavan kiitollinen siitä mitä nyt tiedän. On suuri lahja tietää kaikki tämä kuolemasta sekä tietää kaikki ne tuonpuoleisessa olevat rakastavat sielut, jotka haluavat parasta niin minulle ja perheelleni kuin kaikille Maan päällä eläville. Se, että sain kokea sen olemassaolevan ihanan rakkauden ja onnellisuuden, on minulle suuri kunnia.

Olen valtavan kiitollinen siitä, että saan muistaa niin monta edellistä elämääni. Ne ovat olleet hirvittäviä, hauskoja, outoja, vakavia ja rakkauden täyttämiä. Näen kaiken nyt suuremmassa mittakaavassa. Tiedän, että kaikella kokemallani on ollut tarkoitus ja, että minulla on ollut suuri vaikutus siihen mitä olen kokenut niin edellisissä elämissäni kuin tässä elämässänikin. On suuri lahja tietää ja kokea kaikki tämä ja saada ymmärrys kokonaisuudesta sekä saada ne erityiskyvyt, jotka kuolemanrajakokemukseni myötä sain. On suuri lahja, että muistan edellisiä elämiäni sekä joitain elämieni välisiä elämiä.

Ymmärrän lapsuuteni ja elämäni nyt paljon paremmin - näen kaiken laajemmassa mittakaavassa. Tiedän kokemukseni ansiosta, että on olemassa rakkaus, joka on suurempi kuin mikään. Tiedän, että parhaat sieluystäväni odottavat minua tuonpuoleisessa. Tiedän heidän auttavan minua niin paljon kuin he vain pystyvät, kunhan vain muistan pyytää apua. En todellakaan aina muista sitä pyytää.

Olisimmeko vielä voineet kysyä jotain sellaista mikä olisi helpottanut sinua kertomaan kokemuksestasi? Tätä minun täytyy hieman miettiä. Kokemukseni jakaminen on minulle niin uusi asia, etten ole ajatellut tällaista.