Deborah L KRK:n kaltainen

*** Suomentajan huomio: Kokemus on pyritty suomentamaan mahdollisimman tarkasti alkuperäistekstin mukaisesti. Tästä syystä sen rakenne saattaa paikoitellen olla hieman epälooginen. ***

Kuvaus kokemuksesta:

Kasvoin erittäin haastavassa ympäristössä alkoholistiperheessä, jossa koin itseni emotionaalisesti laiminlyödyksi. Minua kymmenen vuotta vanhempi veljeni oli keskeisessä roolissa kasvatuksessani. Hän oli ystävällinen, antelias, hauska sekä hoivaava persoona. Hän oli minulle äärimmäisen läheinen koko ikäni. Sain hänestä identiteettini, rakkautta ja perheen. Teini-ikä oli minulle haastava ja hän aina sanoi minun olevan fiksu ja kaunis - yhdessä viettämämme aika, jota oli paljon, oli aina mukavaa. Vuonna 1992 hänen ollessaan vasta 40-vuotias hänellä diagnosoitiin HIV/AIDS. Olin surun murtama. Seisoin tottakai hänen rinnallaan ja tuin häntä koko sairauden ajan. Samoin tekivät äitimme sekä toinen isoäitimme, mutta laajempi suku (tätini, setäni ja serkkuni, jotka olivat meille kuin vanhempia ja sisaruksia) poisti hänet elämästään. Äitiäni, minua ja veljeäni ei enää kutsuttu perhetapahtumiin ja se satutti veljeäni syvästi. Olin raivoissani ja vannoin etten enää koskaan puhuisi sukulaisilleni tai antaisi heille anteeksi heidän toimintaansa. He olivat minulle kuolleita ja veisin vihani hautaani.

Kesäkuun 16. päivä vuonna 1997, kärsittyään viisi vuotta HIV:stä, 44-vuotias veljeni kuoli. Kuolemaa seuranneina päivinä olin niin traumatisoitunut etten edes pystynyt maistamaan ruokaa. Pystyin kuitenkin toimimaan ja järjestämään hänen hautajaisensa. Olin täysin turta, mutta palasin kuitenkin töihin hautajaisia seuranneena päivänä. Ajattelin olevan parempi tehdä töitä kuin, istua yksin kotona.

En muista kokemukseni päivämäärää tarkalleen, mutta veljeni kuolemasta oli kuitenkin kulunut useampi viikko. Kokemus tapahtui hieman ennen sitä päivää kun veljeni olisi täyttänyt 45 vuotta. Tiedän olleen lauantai-ilta ja menneeni sänkyyn kuten normaalisti. Aloin näkemään unta. Yhtäkkiä uni alkoi haihtumaan ja jokin töni minua kääntymään. Kaikki alkoi tuntumaan hyvin erilaiselta kuin unessa ollessa.

Käännyin puoliksi ympäri ja näin veljeni seisovan edessäni. Hän näytti upealta; hän ikään kuin hohti ja hänen ilmeensä oli todella rentoutunut, tyyni ja rauhallinen. Hän oli täysin terve ja hänellä oli yllään asu, jota hän oli käyttänyt vain kerran noin vuotta ennen kuolemaansa; musta poolopaita, valkoiset farkut ja valkoiset lenkkarit. Hän hiuksensa olivat lyhyeksi leikatut ja hänellä oli siistiksi leikattu pukinparta. Hämmästyksekseni olin pitänyt tuosta asusta päivänä, jona hän sitä käytti ja hän näytti siinä mielestäni komealta, mutta en koskaan sanonut sitä hänelle. En tuon päivän jälkeen koskaan enää ajatellut tuota asua. Sillä, että hän seisoi se yllään edessäni oli minuun suuri vaikutus.

Veljeni alkoi puhumaan minulle, mutta se tapahtui telepaattisesti. Hän puhui suoraan mieleeni. Tajusin sen olevan paljon tehokkaampi tapa kommunikoida ja se tuntui hyvin luonnolliselta.

“He kysyivät kenen kautta haluaisin kommunikoida,” hän sanoi, “ja sanoin heille, että haluaisin kommunikoida siskoni kautta. Olen pahoillani siitä, että sairauteni vaikutti sinuun, mutta se oli jotain, jota minun täytyi tehdä itselleni.”

En oikeasti ymmärtänyt mitä hän tuolla tarkoitti, mutta vastasin kysymällä, että voisinko lähteä hänen mukaansa. Jollain tasolla jopa oletin, että matkustaisin eteenpäin hänen kanssaan, mutta veljeni vastasi, että minulla oli “paljon elämistä vielä elettävänä” ja, että olin vastuussa itselleni palata ja jatkaa elämääni. Minulla ilmeisesti oli vielä tarkoitus täytettävänä.

Hän sanoi, “Vaikka olimme läheisiä elämässä, on meillä hyvin erilaiset polut kuljettavana. Sinun täytyy seurata omaa polkuasi. Et olisi mitenkään voinut muuttaa sitä mitä minulle tapahtui etkä olisi voinut tehdä mitään toisin. Mikään ei olisi muuttanut lopputulemaa.”

Huomasin yhtäkkiä olevani jonkinlaisessa “huoneessa”. Kaikki oli harmaansävyistä. Kykenin aistimaan seinät, mutta en oikeasti nähnyt niitä. Tiesin kuitenkin, että en pääsisi noiden seinien toiselle

puolelle. Veljeni alkoi viittomaan kohti jalustalla ollutta valkoista marmoririntakuvaa, jolla ei ollut päätä eikä käsiä vaan pelkkä torso. “Yksi asia mikä sinun täytyy sukulaisistasi ymmärtää on, että he eivät yksinkertaisesti kyenneet käyttäytymään millään muulla tavalla ollessani sairas. Katso tätä rintakuvaa, sillä ei ole käsiä. Et odottaisi kädettömän henkilön soittavan pianoa tai ottavan koppia pallosta. Sama käsite pätee sukulaisiimme ja heidän käytökseensä. Heillä ei ollut sitä mitä olisi vaadittu toisin toimimiseen.”

Nyökkäsin ja katsoin patsasta. Hänen sanansa kuulostivat minusta järkeviltä.

“Jos kannat sydämessäsi katkeruutta ja vihaa heitä kohtaan, myrkytät sinä oman elämäsi,” hän jatkoi, “Sinun täytyy ajatella heitä sieluina, jotka ovat henkisesti vammaisia.”

Sitten silmänräpäyksessä en enää ollut tuossa “huoneessa” veljeni kanssa. Leijuin kosmoksessa valtavassa ja kauniissa tähtien kentässä. Se oli hengityksen salpaavaa. Näin planeettojen hohtavan ja kiertävän radallaan äänettömästi ja yhtäkkiä tajusin, että maailmankaikkeus ei ollut lainkaan kaoottinen vaan itse asiassa äärimmäisen synkroninen todellisuus, jonka rakastava ja älykäs luoja oli vaivoja säästelemättä luonut. Tämä oivallus kosketti minua sieluni ytimeen.

Yhtäkkiä minuun alkoi osua valtava määrä tietoa. Se tuli minua kohti suurella nopeudella ja mieleni alkoi imeä itseensä kaiken mitä tieteestä, musiikista, taidehistoriasta, fysiikasta ja matematiikasta saattoi tietää. Se oli valtaisa tietopurskaus ja sen nopeasta virtaustahdista huolimatta ymmärsin kaiken. En ollut koulussa hyvä matematiikassa, mutta nyt tässä toisessa todellisuudessa huomasin ymmärtäväni äärimmäisen monimutkaisia laskutoimituksia. Tiesin, että ne olivat maailmankaikkeuden kannalta jotenkin tärkeitä. Muistan ajatelleeni, että elämä ja maailmankaikkeus olivat minulle nyt täysin selviä ja, että olin vihdoin saanut vastaukset kaikkiin minua koskaan askarruttaneisiin asioihin. Se tunne kun tiesin kaiken oli uskomaton ja sanoin kuvaamaton.

Yhtäkkiä olin taas veljeni luona ja hän puhui minulle taas. Kävimme pitkän keskustelun elämäni tarkoituksesta, mutta valitettavasti en muista mitään mitä veljeni minulle siitä kertoi. Uskon, että yritin edelleen saada hänet vakuutettua siitä, että hän antaisi minun jäädä, mutta mitä ikinä hän minulle sanoikaan, hyväksyin sen. Tunsin hyväksyväni sen, että palaan elämääni.

Huomasin veljeni alkavan haihtua ja hänen äänensävynsä muuttui kiireelliseksi.

“Kun palaat muista, että elämässä ei ole virheitä. Virheitä ei ole. Rahalla, materiaalisella omaisuudella ja työtitteleillä ei ole merkitystä.

Ainoastaan rakkaudella ja tiedolla on elämässä merkitystä. Mitään muuta ei ole. Sinun täytyy muistaa tämä.”

Viimeinen asia, jonka hän minulle sanoi oli, että minun tulisi pitää huoli äidistämme.

Silmäni räpsähtivät auki ja olin takaisin sängyssäni. Oli kirkas ja kaunis sunnuntaiaamu ja olin nukkunut liian pitkään. Kello oli noin 11. Elin pienessä rivitalossa kaupungissa ja ulkopuolella kulkenee kadut kuhisivat elämää. Nousin istumaan ja huomasin aistieni olevan huomattavasti tavallista terävämmät. Kuulin ulkoa kaiken, liikenteen, lintujen laulun sekä sen kuinka perhosentoukat söivät lehtiä. Aistini lähes ylikuormittuivat. Lävitseni myös virtasi uskomaton energia, jota en osaa kuvailla. Se oli puhdasta energiaa, kuin sähkövirta, mutta ei kivulias. Oloni oli erittäin hyvä ja parantava. Tiesin, että veljelläni oli kaikki hyvin ja, että kaikki oli niin kuin piti.

Myöhemmin samana päivänä menin ulos takapihalleni ja mykistyin siitä kuinka eloisia kaikki kukat olivat - niiden värit olivat todella voimakkaat. Oli kuin olisin katsellut maailmaa uusilla silmillä. Kävellessäni ympäri naapurustoani tunsin ohi kulkeneiden ihmisten sielut. Ymmärsin, että olemme kaikki yhteydessä toisiimme ja se kosketti minua syvästi.

Halusin kirjoittaa ylös kaiken mitä olin tuossa toisessa todellisuudessa oppinut - eritoten kaiken sen tiedon mitä minulle oli annettu leijuessani maailmankaikkeudessa. En muistanut yksityiskohtia vaan ainoastaan sen, että olin kerran tiennyt kaiken. Valitettavasti se ihana parantava energia, joka minulla oli hiipui tunti tunnilta ja katosi lopulta täysin. Kaipaan tuota tunnetta edelleen.

Taustatietoa:

Sukupuoli: Nainen

Tapahtuma-aika: kesäkuu 1997

Kokemuksen elementit:

Liittyykö kokemukseesi hengenvaara? En osaa sanoa. Muu: Tuntematon. Olin unessa kokemuksen tapahtuessa.

Kuinka luonnehtisit kokemustasi? Ei miellyttävä EIKÄ ahdistava

Koitko olevasi erilläsi kehostasi? En. En ollut tietoinen kehostani

Kuinka vertaisit korkeinta kokemuksenaikaista tietoisuutesi ja vireytesi tasoa normaali tasoon? Normaalitaso. Ainut ero oli siinä, että kykenin ymmärtämään monimutkaista tietoa.

Missä vaiheessa kokemustasi tietoisuutesi ja vireytesi olivat korkeimmillaan? Leijuessani kosmoksessa.

Nopeutuiko ajattelusi? Normaalia nopeampi

Hidastuiko tai nopeutuiko aika? Kaikki tuntui tapahtuvan samanaikaisesti; tai aika menetti kaiken merkityksensä. Minulla ei ollut minkäänlaista ajantajua

Olivatko aistisi normaalia terävämmät? Kyllä

Voisitko verrata kokemuksenaikaista näkökykyäsi näkökykyysi juuri ennen kokemusta. Normaali näkökyky kokemuksen aikana. Parantunut näkö ja elävät värit tulivat vasta herättyäni.

Voisitko verrata kokemuksenaikaista kuuloasi kuuloosi juuri ennen kokemusta. Normaali kuulo kokemuksen aikana. Kuuloaisti parani vasta kokemuksen jälkeen.

Vaikuttiko siltä, että tiesit mitä muualla tapahtuu?Ei

Menitkö tunneliin tai sellaisen lävitse? En

Kokemukseen sisältyi: Kuolleiden henkilöiden läsnäolo

Näitkö mitään olentoja kokemuksesi aikana? En

Kohtasit mitään kuolleita (tai eläviä) olentoja tai tulitko tietoiseksi sellaisista? Kyllä. Alussa olin tyyni ja erittäin hyväksyväinen kokemuksen suhteen. Kun näin maailmankaikkeuden ja sain äärettömän tietämyksen olin sanaton ja syvästi liikuttunut.

Näitkö kirkkaan valon tai ympäröikö sellainen sinut? Ei

Näitkö ei-maallisen valon? En

Tuntuiko sinusta, että siirryit johonkin toiseen ei-maalliseen maailmaan? Ei

Kokemukseen sisältyi: Voimakas tunne

Mitä tunteita koit kokemuksesi aikana? Alussa olin tyyni ja erittäin hyväksyväinen kokemuksen suhteen. Kun näin maailmankaikkeuden ja sain äärettömän tietämyksen olin sanaton ja syvästi liikuttunut.

Tunsitko rauhaa? Helpotusta tai tyyneyttä

Tunsitko riemua? Iloa

Koitko harmoniaa tai ykseyttä maailmankaikkeuden kanssa? Tunsin olevani yksi maailman kanssa

Kokemukseen sisältyi: Erityistä tietoa tai tarkoitusperä

Tuntuiko sinusta, että ymmärsit yhtäkkiä kaiken? Tiesin kaiken maailmankaikkeudesta. Leijuessani maailmankaikkeudessa minulla oli ääretön tietämys.

Näitkö kohtauksia menneisyydestäsi? En

Näitkö kohtauksia tulevaisuudesta? En

Saavuitko rajalle tai pisteeseen, josta ei ollut paluuta? En

Jumala, Henkisyys ja Uskonto:

Kuinka tärkeä asia uskonto/hengellisyys oli sinulle ennen kokemustasi? Hieman

Mikä oli uskontosi ennen kokemustasi? Kristitty - Protestantti

Onko uskonnonharjoittamisesi muuttunut kokemuksesi myötä? Kyllä. En enää käy kirkossa. En pidä sitä tarpeellisena. Uskoni Jumalaan ja Jeesukseen on kyllä erittäin voimakas, mutta en pidä Raamatusta.

Kuinka tärkeä asia uskonto/hengellisyys on sinulle nyt? Erittäin tärkeä

Mikä on uskontosi nyt? Uskonnoton - Ei mikään - Uskontokuntaan kuulumaton

Sisälsikö kokemuksesi asioita, jotka olivat maallisten uskomustesi mukaisia? Sekä että

Muuttuivatko arvosi ja uskomuksesi kokemuksesi myötä? Kyllä. Tiedän, että elämään kuuluu enemmänkin kuin tämä fyysinen todellisuus.

Kohtasitkot mystisen olennon tai läsnäolon tai kuulitko tunnistamattoman äänen? En

Näitkö kuolleita tai uskonnollisia henkiä? En

Kohtasitko tai tiedostitko mitään olentoja, jotka ovat aiemmin eläneet maan päällä ja, joita kuvaillaan uskonnoissa nimeltä (esim. Jeesus, Muhammad, Buddha jne.)? En

Saitko kokemuksesi aikana tietoa elämää edeltävästä olemassaolosta? En

Saitko kokemuksen aikana tietoa universaalista yhteydestä tai ykseydestä? Kyllä. Herättyäni näin kaikkien olevan yhteydessä toisiinsa ja “yksi”.

Uskoitko Jumalan olemassaoloon ennen kokemustasi? Jumala mahdollisesti on olemassa

Saitko kokemuksesi aikana tietoa Jumalan olemassaolosta? Kyllä. Nähdessäni maailmankaikkeuden sen kauneus mykisti minut ja tiesin, että rakastava ja älykäs olento oli luonut sen. Jumala ehdottomasti on olemassa.

Uskotko Jumalan olemassaoloon kokemuksesi jälkeen? Jumala on ehdottomasti olemassa

Maallisesta elämästä, mutta ei-uskonnollisesta näkökulmasta:

Saitko kokemuksesi aikana erityistä tietoa tarkoitusperästäsi? Kyllä. Tiesin kaiken maailmankaikkeudesta ja keskustelin elämäni tarkoituksesta.

Piditkö maallisia elämiämme merkittävinä ja tärkeinä ennen kokemustasi? Ne mahdollisesti ovat sellaisia

Saitko kokemuksesi aikana tietoa elämän tarkoituksesta? Kyllä. Leijuessani kosmoksessa minä tiesin kaiken ja veljeni myös puhui elämäni tarkoituksesta minulle (vaikkakaan en muista mitään yksityiskohtia).

Uskoitko tuonpuoleiseen ennen kokemustasi? Tuonpuoleinen todennäköisesti on olemassa

Uskotko tuonpuoleiseen kokemuksesi jälkeen? Tuonpuoleinen on ehdottomasti olemassa. Kyllä. Oli ilmeistä, että veljeni oli jatkanut olemassaoloa kuoleman jälkeen.

Pelkäsitkö kuolemaa ennen kokemustasi? Hieman

Pelkäätkö kuolemaa nyt? Hieman

Pelkäsitkö elää elämääsi ennen kokemustasi? Suuresti

Pelkäätkö nyt elää elämääsi? Hieman

Piditkö maallisia elämiämme merkittävinä ja tärkeinä ennen kokemustasi? Ne mahdollisesti ovat sellaisia

Pidätkö maallisia elämiämme merkittävinä ja tärkeinä kokemuksesi jälkeen? Ne ovat sellaisia

Saitko tietoa siitä kuinka meidän tulisi elää elämämme? Kyllä. Meidän tulee ajatella itsekkäiden ja meitä satuttavien ihmisten olevan tällä hetkellä “hengellisesti vajaakykyisiä” ja olla vastaamatta heidän katkeruuteensa tai vihaansa.

Saitko kokemuksesi aikana tietoa elämän vaikeuksista ja haasteista? Kyllä Veljeni kertoi minulle, että hänen täytyi läpikäydä sairautensa oman henkisen kasvunsa vuoksi.

Olitko myötätuntoinen muita kohtaan ennen kokemustasi? Hieman

Saitko kokemuksesi aikana tietoa rakkaudesta? Kyllä. Veljeni kertoi minulle, että “rakkaus ja tieto” ovat kaikkein tärkeimmät asiat.

Olitko myötätuntoinen kokemuksesi jälkeen? Hieman

Mitä muutoksia elämässäsi on tapahtunut kokemuksesi seurauksena? Pieniä muutoksia. Menetin ravintolaritykseni sekä kaikki säästöni lamassa. Menin konkurssiin ja erosin puolisostani ja sitten huomasin etten enää voinut palata vanhaan ammattiini pankkivirkailijana. Otin vastaan pienipalkkaisen työn, jotta sain peruskulut katettua. Veljeni sanat siitä, että työtitteleillä ja rahalla ei ole merkitystä auttoivat minut läpi todella vaikeista ajoista. Nyt näen nuo ajat oppimiskokemuksena. Veljeni sanat siitä, että elämässä ei ole virheitä lohduttivat minua suuresti kun elämäni “hajosi käsiini”.

Ovatko ihmissuhteesi muuttuneet kokemuksesi seurauksena? Eivät

Kuolemanrajakokemuksen jälkeen:

Oliko kokemusta vaikea kuvailla sanoin? Ei

Kuinka tarkasti muistat kokemuksesi verrattuna muihin tuon ajan tapahtumiin? Muistan sen yhtä tarkasti kuin muut tuon ajan kokemukset.

Onko sinulla mitään psyykkisiä tai epätavallisia kykyjä tai muita erityislahjoja, joita sinulla ei ollut ennen kokemustasi? Kyllä. Minulla on nyt joitain psyykkisiä kykyjä ja kykenen “lukemaan” ihmisiä ja tilanteita.

Onko jokin kohta kokemuksestasi sinulle erityisen tärkeä? Se tosiasia, että ainoastaan rakkaudella ja tiedolla on elämässä merkitystä ja, että virheitä ei ole.

Oletko koskaan kertonut kokemuksestasi kenellekään? Kyllä. Kerroin osan siitä heti alusta. Useimmat ovat kohteliaita ja kuuntelevat, mutta en usko heidän ymmärtävän sitä. Se on turhauttavaa.

Tiesitkö kuolemanrajakokemuksista (NDE) ennen kokemustasi? En

Kuinka todellisena pidit kokemustasi sitä seuranneiden päivien ja viikkojen aikana? Kokemus oli ehdottomasti todellinen. Se ei ollut uni. Pystyin erottamaan unen siitä mitä minulle tuona yönä tapahtui.

Kuinka todellisena pidät kokemustasi nyt? Kokemus oli ehdottomasti todellinen. Se oli liian looginen ollakseen uni. Se tuntui täysin erilaiselta kuin uni, ja se, että kommunikointi tapahtui telepaattisesti osoitti sen todelliseksi minulle.

Onko mikään koskaan elämäsi aikana toistanut mitään kohtaa kokemuksestasi? Ei