Kokemuksen Kuvaus

Ollessani 6 vuotias olimme tavallisella automatkalla Englannissa perheeni kotitalolta Ipswichistä Bentwaterin ilmavoimien tukikohtaan (isäni kuului Yhdysvaltain ilmavoimiin) kun jouduimme vakavaan liikenneonnettomuuteen. Käännyimme mutkasta jonka takana oli yllättävästi tien sivuun pysähtynyt auto. Isäni teki äkkikäännöksen välttääkseen törmäyksen. Pyörimme kallion penkereeltä 53 metrin matkan alas jokeen. Muistan kuinka kylmä vesi syöksyi Rambler farmariautomme sisälle. Kuulin huutoja. Sokaistuin lämpimän nesteen virratessa silmiini. Oivalsin sen olevan verta ja tulevan oikealta puolelta ohimostani. Muistan tunteneeni yhtäkkiä oloni muuttuneen lämpimäksi ja samalla näköni palanneen. Kuinka ollakaan, näin joen kallion huipulta käsin. Juoksin penkerettä alaspäin kun pystyin ja vaikeammat kohdat kiipesin alas. Olin hämmennyksen vallassa ja näin itseni nyt isokokoisempana miehenä juoksemassa kohti isäni autoa. Saavuin autolle muiden ihmisten kanssa. Näin käden törröttävän vedestä. Kurottauduin vetämään tajuttoman pojan kättä auton rikkinäisestä ikkunasta. Poika olikin minä itse. Se olin minä. Muistan miten paikalla ollut toinen mies veti elotonta ruumistani ja miten lamaannuin hämmennyksestä ja pelosta. Muistan kuinka myöhemmin heräsin sairaalassa vasta päivien jälkeen.

1975 menin äitini kanssa lomalle Englantiin tapaamaan isoäitiäni. Äitini ajaessa vuokra - autoa ohitimme pengerryksen ja sillan. Hän pysäytti auton ja selitti paikan olevan sen missä olimme joutuneet onnettomuuteen. Samalla hetkellä auto ajoi ulos mutkasta, liukui ja pyöri alas penkerettä suoraan jokeen. Toinen auto pysähtyi ja me kaikki äitiäni lukuunottamatta juoksimme alas auttamaan. Lähestyessäni autoa tunsin tuon deja vun oudon mielentilan. Näin käden törröttävän vedestä. Tartuin siihen ja aloin vetämään. Käsi kuului pienelle pojalle joka näytti identtiseltä suhteessa minuun. Panin merkille auton olevan Rambler. Jähmetyin. Mies otti pojan käsivarsiltani, juoksi pitkin joen penkkaa ja lopulta ylös sillan viereen. Palasin äitini luo. Äiti oli suunniltaan siitä kuinka onnettomuus oli tapahtunut juuri samoin kuin omamme. En kertonut tästä kellekään. Olin siihen liian hämmentynyt ja peloissani. En välitä siitä uskooko joku tähän vai ei. Se silti tapahtui. Pelastinko oman elämäni ja kohtaloni?