Duane KRK

Kuvaus kokemuksesta:

Heinäkuun alku, 1990. Oli kaunis maanantaiaamu ja vihdoinkin vapaapäivä. Olin ollut töissä edellisen illan ja yön mutta halusin silti viettää päivän tyttärieni ja toisen yksinhuoltajan lasten kanssa. Se oli ollut tapana jo muutaman kuukauden ajan. Nyt emme lähtisi pyöräilemään, ampumaan tai patikoimaan koska päivästä tulisi kuuma. Päätimme mennä laskemaan koskea. Aloin tehdä listaa tarvittavista varusteista ja samalla muistin naapurin ostaneen uudet pelastusliivit jotka hän mielellään lainaisi minulle joten liivit lisättiin listaan. En halunnut liata tai naarmuttaa uusia liivejä ja päätin olla ottamatta niitä itselleni mukaan.

Kolme tuntia myöhemmin olimme venerampilla joen ääressä. Äitini oli lainannut pakettiautonsa ja purimme autosta kahta lauttaa. Mukana oli kuusi lasta. Neljä heistä olivat nuoria tyttöjä, joista kaksi olivat omia lapsiani. Tytöt ja minä valitsimme kahdeksalle henkilölle tarkoitetun lautan. Ryhmään kuului myös naapurimme seitsemäntoista vuotias poika ja hänen nuorempi veljensä.

Lopulta pääsimme rampilta joelle ja seikkailu alkoi. Aamun jälkeen oli tullut paahtavan kuuma ja viileä vesi tuntui miellyttävältä. Lautalla meitä oli viisi mutta vain neljä airoa. Menin lautan etuosaan istumaan niin että jalkani roikkuivat reunojen yli. Tytöt hoitivat melomisen ja pääsimme pian joen virtaan. Työnsin nilkkani veteen ja ajattelin itsekseni "tämä on elämää." Joen ensimmäisen mutkan jälkeen virta tuli voimakkaammaksi muttei liian kovaksi joten nojasin taaksepäin ja annoin tyttöjen ohjata lauttaa koskien läpi. He osasivat sen hyvin ja parin tunnin jälkeen olin edelleen lautan keulassa. Tulimme joen pahimpaan kohtaan ja oletin pysyväni kyydissä.

Loiskis! ja olin nopeasti virtaavassa koskessa. Lautta oli osunut pinnan alla olleeseen kiveen. Välttääkseni kiviin osumista, yritin kellua virrassa niin korkealla kuin mahdollista jalkojen osoittaessa menosuuntaan päin. Lautta jäi taakseni ja lopulta pääsin pahimman kosken jälkeen joen syvempään osaan jossa vesi kiersi hitaasti ylävirtaan. Koska olin valvonut 24 tuntia putkeen ilman unta, en ollut kaikkein terävimmässä mielentilassa ja ajattelin ettei ylävirtaan kulkeminen ollut hyvä asia.

Sain vedettyä muutaman henkäyksen ilmaa keuhkoihini ennen kuin pyörre imaisi minut pinnan alle. Vaikka joen pinta oli lähellä, imun voima piti minua otteessaan. Sillä hetkellä ymmärsin kuinka vakavassa tilanteessa olin, hukkuisin enkä voisi tehdä mitään. Menin paniikkiin ja yritin viimeisillä voimillani päästä pinnalle vetämään edes pienen henkäyksen ilmaa. Kaikki alkoi nopeasti asettua. Tuli rauhallista. Ei ollut enää veden pyörrettä, ei paniikkia eikä pelkoa. Elämästä luopuminen olikin hyvä asia. Olin tehnyt kolmea työtä samaan aikaan nukkuen neljästä viiteen tuntia yössä eikä se ollut sen arvoista.

Seuraavaksi tuntui siltä kuin olisin ollut taapero jonka isä otti syliinsä ja nosti päänsä päälle. Kohta seisoin muutaman metrin korkeudella veden pinnasta ja tunsin kuinka aurinko lämmitti kasvojani sekä sen että pystyin katsomaan aurinkoon. Vasemmalla oli suuri puu jonka kirkkaan vihreät lehdet kahisivat rauhoittavasti lempeässä tuulessa. Tuntui kuin puun lehdet olisivat olleet sormeni ja puu olisi ollut osa minua. Kaikki aistini olivat terävöityneet, värit näyttivät kirkkaammilta ja selkeämmiltä. Tuoksut olivat ihania, samoin ihollani oleva hento vesisumu tuntui hyvältä. Lintu alkoi laulaa takanani ja sen melodian kiinnittäessä huomioni, näin tämän pienen luontokappaleen, ikäänkuin sen edessä olevat puut ja pensaat olisivat kadonneet. En pelkästään nähnyt ja kuullut sitä vaan myös tunsin kuinka onnellinen tämä lintu oli, se oli iloinen pelkästään olemassaolon riemusta ja siitä tunteesta tuli osa minua. Vaikka suuri osa tapahtui vasemmalla puolellani, oikealla tai takaa, minun ei tarvinnut kääntyä koska näin kaiken ilmenevän samanaikaisesti 360 asteen näkökentässä luonnollisella tavalla.

Seisoessani siinä ihmetyksen vallassa, kuulin äänen, yhtä selvästi kuin kenen tahansa lähellä olevan ihmisen äänen. Ääni kysyi "mitä haluat tehdä". Huomioni kiinnittyi näkyyn jossa nuorin tyttäreni kapusi vedestä rannalle ainakin seitsemänkymmenen metrin päässä lautasta. Vanhin oli kerennyt jo kävellä kolmisenkymmentä metriä pitkin kivistä joenpenkkaa. Itse olin täällä ja eloton ruumiini oli muualla. Siinä ei ollut mitään ongelmaa koska entinen elämäni oli vain unta, samoin kun kuolemanjälkeinen elämä tuntuu epätodelliselta meille jotka elämme nyt. En tuntenut kipua tai surua, vain rauhaa ja rakkautta jota vain harva on kokenut. Kokosin kaiken informaation ikäänkuin yhtenäiseksi nipuksi johon lisäsin hämmentyneisyyteni ja ojensin sen olennolle joka oli tehnyt kysymyksen. Sain vastaukseksi saman kysymyksen "mitä haluat tehdä?"

Kun katsoin vanhinta tytärtäni, oli kuin minut olisi siirretty hänen sisälleen. Myöhemmin sain vahvistuksen sille että hän yritti opastaa vanhempia poikia elottoman ruumiini luokse. Näin tyttäreni silmin, kuulin hänen korvin ja ymmärsin kaiken mitä hän tiesi sillä hetkellä mutta olin vain sivustakatsoja hänen maailmassaan. Tämä kaksitoistavuotias toimi tässä vakavassa tilanteessa niin rauhallisesti ja järkevästi ettei kukaan olisi pystynyt parempaan. Hän ajatteli näin: "Siskoni on nyt okei, onneksi hänellä oli pelastusliivit joten sama pyörre ei vetänyt häntä veden alle ja muut tytöt ovat myös okei". Yhtä nopeasti kuin olin mennyt sisälle tyttäreni maailmaan, palasin takaisin omaani seisten taas veden pinnan yläpuolella samalla paikalla kuin aikaisemmin. Ääni kysyi jälleen "mitä haluat tehdä?"

Lopulta ymmärsin että minun piti valita joko lapsistani huolehtiminen tai tämä uusi olemassaolon muoto taivaallisen isäni luona. Voisin tuntea rakkauden, rauhan ja tyytyväisyyden samoin kun pieni lapsi tuntee äitinsä hellän sylin keinutuksen täydellisen päivän jälkeen. Rakkauden tunne oli niin voimallinen, rauhaa täynnä ja hyvältä tuntuva että valinnan tekeminen repi minut riekaleiksi. Ei ollut pakkoa tehdä valintaa kumpaankaan suuntaan, ei ollut myöskään parempaa tai huonompaa vaihtoehtoa. Se oli minusta kiinni. Tiesin kuinka paljon rakastin tyttäriäni ja kuinka paljon he tarvitsivat minua joten tein vastahakoisesti valinnan palata kasvattaakseni heidät niin hyvin kuin pystyisin. Kokosin päätökseni kaikkine siihen liittyvine asioineen ja tunteineen kokonaisuudeksi jonka ojensin näkymättömälle ystävälleni. Sanoin hänelle "tahdon tätä".

Sitten minulle kerrottiin että "minun tuli tehdä kaikkeni". En ymmärtänyt. Olin täällä ja ruumiini oli toisaalla. Kuulin sanat uudestaan ja nyt sain tiedon siitä että minun piti valita ruumiiseeni palaaminen koska kukaan muu ei tekisi sitä puolestani. Tieto tuli kuin huolestuneelta isältä joka tiesi lapsensa olevan äärimmäisessä vaarassa. Kun olin päättänyt palata, olin taas veden alla pyörteen imussa. Sain jostain voimaa. Mikään ei voisi estää minua pääsemästä pinnalle. Onnistuin siinä ja lopulta yskin likaa suustani. Vedin syvään henkeä. Keuhkoihini sattui niin kovasti että olisi ollut helpointa vain hukkua. Halusin antaa periksi mutta taistelin sitä vastaan. Nuorukaiset olivat pienellä lautalla vain muutaman metrin päässä. He olivat vieressäni muutaman aironvedon jälkeen. Yllättäen minulla oli vielä energiaa jäljellä. Tartuin lautan sivulla olevaan naruun ja uin lautan vieressä aina joen rantaan asti.

Oli työlästä yrittää kertoa ryhmälle mitä minulle oli juuri äsken tapahtunut eivätkä kaikki uskoneet sitä. Epäilykset kaikkosivat kun kerroin mitä kukin oli tehnyt ja joissain kohdissa ajatellut ollessani veden alla. Loppumatka kului onnellisen rauhallisesti, näimme hirven ja muita villieläimiä joen varrella. Saavuimme määränpäähän myöhään josta soitimme kyydin kotiin. Äiti oli hyvin huolissaan niinkuin äidit yleensä ovat.

Koeaikani oli lopuillaan joten minun piti mennä töihin seuraavana päivänä. Töissä pystyin vaivoin kävelemään ja koko kehooni sattui. Palauduin ennalleni muutamassa päivässä tietäen samalla jotain mitä en olisi koskaan voinut kuvitellakaan ja saaden mahdollisuuden nähdä lasteni kasvavan.

Todistan tämän oikeasti tapahtuneen samoin kuin he jotka olivat joella mukana. Jumala rakastaa meitä ja on tietoinen pienimmistäkin maanpäällisistä asioista. On ihmeellistä saada elää hänen luomakunnassaan ja tehdä sitä mitä haluaa ollen vuorovaikutuksessa toisiin ihmisiin. Rukoilen sitä että osaisimme olla hänelle kiitollisia olemassaolostamme, kohtelisimme toisia ja hänen luomakuntaansa kunnioittavasti ja ystävällisesti.

Taustatietoa:

Olet: Mies.

Kokemuksen ajankohta: Heinäkuu, 1990.

Liittyykö kokemuksesi ajankohtaan hengenvaarallinen tilanne? Kyllä. Hukkuminen.

Kuolemanrajakokemuksen piirteet:

Onko kokemukseen voinut vaikuttaa huumeiden käyttö tai jokin lääkitys? Ei.

Oliko kokemuksesi millään tavalla unenomainen? Siten että normaali arkitodellisuutemme muuttui uneksi niinkuin kuolemanjälkeinen elämä on monille toiveajattelua juuri nyt.

Kuulitko tai näitkö mitään maanpäällisiä asioita, jotka tapahtuivat, kun tietoisuutesi/tajuntasi oli irrallaan (fyysisestä) kehostasi? Kyllä. Näytin samalta vaikka ruumiini oli eri paikassa.

Mikä oli korkein tietoisuutesi ja tajutasi taso kokemuksen aikana? Olin valvonut vuorokauden. Kuoleman jälkeen en ollut enää väsynyt ja ajattelin selkeästi.

Tuntuiko sinusta, että vauhti kiihtyi tai hidastui? Ei.

Kuvaile kokemuksen aikaista kuuloaistiasi verrattuna normaaliin, arkipäiväiseen kuuloaistiisi. Kuulin kaiken selvästi mitä ympärilläni tapahtui. Samoin ymmärsin sen.

Olitko tietoinen asioista, jotka tapahtuivat muualla? Katso yllä.

Kuljitko tunneliin tai tunnelin läpi? En.

Kohtasitko tai tulitko tietoisesti muista kuolleista (tai elävistä) olennoista? Kyllä. Näin lapseni ja muut reaaliajassa vaikka ruumiini oli veden alla. Tiesin mitä he tekivät ja hetkittäin tunsin mitä he ajattelivat. Kommunikoin myös näkymättömän olennon kanssa.

Näitkö taivaallista valoa? Kyllä. Aurinko oli edessäni muttei se ollut niin kirkas etteikö siihen olisi voinut katsoa. Kaikki ympärilläni oli kirkkaampaa.

Siirryitkö outoon, eimaanpäälliseen maailmaan? Olin selkeästi mystisessä tai eimaallisessa ulottuvuudessa.

Mitä tunteita tunsit kokemuksesi aikana? Rauhaa ja rakkautta. Minusta välitettiin.

Koitko ymmärtäväsi kaiken yhtäkkiä? Olemme maapallolla oppimassa. Tulimme Isämme Taivaasta. Hän pitää meistä huolta ja auttaa kun sen hyväksymme. En nähnyt häntä mutta tunsin hänen rakkautensa.

Näitkö kohtauksia tulevaisuudesta? Eläisin ja kasvattaisin lapseni aikuisiksi yksin.

Kohtasitko esteen tai muun fyysisesti rajoittavan rakenteen? En.

Saavuitko rajalle tai pisteeseen, josta ei ole enää paluuta? Sain valita palaanko elottomaan ruumiiseeni vai en.

Jumala, hengellisyys ja uskonto:

Mihin uskontoon kuuluit ennen kokemusta? LDS.

Mihin uskontoon kuulut nykyään? LDS.

Muuttuivatko arvosi tai uskomuksesi kokemuksestasi johtuen? Uskon vahvemmin Jumalaan.

Koskien maanpäällistä elämää, koskien muuta kuin uskontoa:

Mitä mieltä olet kokemuksistasi ajan myötä? Pysyneet samanlaisina.

Mitä elämänmuutoksia on tapahtunut kokemuksesi jälkeen? Elämä on elämisen arvoista vaikeuksienkin keskellä. En välitä asioista jotka vaivasivat minua aiemmin.

Ovatko ihmissuhteesi muuttuneet merkittävästi kokemuksesi myötä? Asiat loksahtavat nykyisin helpommin paikoilleen. Rakastan kaikkia, olen kärsivällisempi ja luotan itseeni.

Kuolemanrajakokemuksen jälkeen:

Oliko kokemusta vaikeaa pukea sanoiksi? Kyllä. On vaikea selittää miltä tuntuu olla puu ja tuntea tuulen puhaltavan lehtiesi läpi jne.

Onko sinulla psyykkisiä, epätavallisia tai muita erikoisia kykyjä kokemuksesi jälkeen, joita sinulla ei ennen ollut? En osaa sanoa.

Onko kokemuksessasi tiettyä hetkeä tai useampaa kohtaa, jotka ovat jollain tavalla merkityksellisiä tai tärkeitä sinulle? Tieto siitä mitä tapahtuu kuoleman jälkeen. Jumalan rakkaus meitä kohtaan.

Oletko kertonut kokemuksestasi muille? He kaikki eivät uskoneet minua mutta kun kerroin mitä jotkin ajattelivat kun olin veden alla, he uskoivat.

Onko mikään, missään vaiheessa elämääsi, saanut kokemuksesi tai osan siitä toistumaan uudelleen? Joen tuoksut, aurinkoiset päivät, ihmisten hymyt. Jokapäiväinen elämä muistuttaa siitä että elän ja joskus kuolin. Kymmenen vuoden jälkeen muistan kaiken kuin se olisi tapahtunut pari minuuttia sitten.

Onko sinulla muuta lisättävää tai kerrottavaa kokemukseesi liittyen? Kaikki löytyy edellä.

Kerro meille, miten voisimme parantaa tätä lomakettamme. Olisiko kysymyslomakkeessa pitänyt olla joitain tiettyjä kysymyksiä, jotka olisivat auttaneet sinua kertomaan paremmin kokemuksestasi? Lomake on mielestäni hyvin laadittu. Siinä ei kuitenkaan ole kohtaa jossa voisi selittää terveyteen liittyviä asioita. Paranin muutaman päivän jälkeen. Myöhemmin sain muita vammoja ja Hepatiitti C:n.