Duane S KRK

Herra Smith on kirjoittanut kokemuksestaan myös kirjan, Dying to Really Live https://www.amazon.com/DYING-REALLY-LIVE-Account-Challenge-ebook/dp/B00MWARI9C/ref=sr_1_1?s=books&ie=UTF8&qid=1483979217&sr=1-1&keywords=dying+to+really+live

*** Suomentajan huomio: Kokemus on pyritty suomentamaan mahdollisimman tarkasti alkuperäistekstin mukaisesti. Tästä syystä sen rakenne saattaa paikoitellen olla hieman epälooginen. ***


Kuvaus kokemuksesta:

Lievä terveyteeni liittynyt ongelma muuttui pahemmaksi. Lääkärini kutsui avukseen lääkärin Stanford Medical Centeristä. Perusteellisten tutkimusten jälkeen lääkärini oli optimistinen. Hän kertoi, että he kehittelivät parhaillaan uutta kirurgista hoitomuotoa vaivaan, johon ei aiemmin ollut ollut minkäänlaista hoitoa. Stanfordin Yliopisto aikoi pian suorittaa uuden testileikkauksen ja lääkärini koki, että minä soveltuisin siihen erinomaisesti. Leikkaus helpottaisi onnistuessaan vaivaani huomattavasti. Ja mikäli leikkaus ei onnistuisi, olisi ennusteeni joka tapauksessa huono. Vaimoni ja minä emme epäröineet. Mitä minulle tapahtuisi ilman leikkausta?

Tehtiin lisää testejä. Minua pisteltiin ja tökittiin joka paikkaan ja kehostani imettiin nesteitä, joiden olemassaolosta en edes ollut tietoinen. Lääkäreiden alkuperäisistä lausunnoista huolimatta, tutkimukset paljastivat, että tilanteeni ei ollutkaan niin hyvä kuin alun perin luultiin. Lääkärit kokivat, että huonontuneen tilani johdosta en selviäisi leikkauksesta. Terveydentilani vuoksi olin ilmeisesti suuressa riskissä saada sydänkohtaus tai aivohalvaus. Olisi hyvin mahdollista, että kuolisin leikkauspöydälle.

Vaikka olisin itse suostunut tähän uuteen leikkaukseen, ei yksikään lääkäri olisi halukas leikkaamaan miestä, joka saattaisi kuolla leikkauspöydälle sydänkohtaukseen tai aivohalvaukseen. Vaikka he eivät sitä myöntäneetkään eivät he halunneet vaarantaa koko uutta ohjelmaansa sillä, että yksi ensimmäisistä potilaista kuolisi leikkauspöydälle, vaikka leikkaus itsessään olisi virheetön. Minua he neuvoivat palaamaan kotiin ja hoitamaan asiani kuntoon. Elinaikaa minulla heidän mukaansa olisi parhaassa tapauksessa viisi kuukautta. Olin vasta 41-vuotias, joten heidän sanansa eivät menneet jakeluun - ainakaan heti alkuun. Vaimoni kanssa tajusimme, että olimme purjehtineet elämässämme syville vesille, emmekä oikeasti ymmärtäneet mitä edessä olisi. Tulevaisuutemme oli täynnä yhteisiä unelmia ja suunnitelmia. Noissa suunnitelmissa ei ollut tilaa kummankaan kuolemalle. Minulla oli useita kiinteistöprojekteja työn alla ja velvollisuuksia täytettävänä.

Tilanteen todellisuus alkoi valjeta ajaessamme kotiin ja ymmärtäessämme, että minua ei oltu pyydetty varaamaan uutta aikaa. Saamallani kuolemantuomiolla ei alkuun ollut minuun niin suurta vaikutusta kuin olisin kuvitellut. Tämä mahdollisesti johtui siitä, että tilani takia en ollut useaan kuukauteen pahemmin saanut nukuttua ja olin aivan käsittämättömän väsynyt. Sitten aloin miettimään, että vaikka jotenkin paranisinkin tästä, kykenisinkö löytämään todellista kestävää onnea tulevien vuosien aikana? Kysyin itseltäni uudestaan ja uudestaan, että oliko elämässä oikeasti mukamas pelkästään kyse uusien autojen ja lentokoneiden ostamisesta, isommista taloista ja lomamatkoista? Mutta elämäntieni kävi aina vain jyrkemmäksi ja kivisemmäksi.

Minulla ei ollut minkäänlaisia hengellisiä uskomuksia, joten agnostisuuteni helpotti oloani. Uskoin kaiken päättyvän kuolemaan, ja odotin unholan mukanaan tuomaa unta. Koska uskon uskomustemme muokkaavan todellisuutemme, en pelännyt kuolemaa. Kun totuin ajatukseen unholasta, että maailma jatkaisi radallaan ilman minuakin, ei minulla ollut mitään pelättävää. Olen alusta alkaen tiennyt elämäni päättyvän lopulta kuolemaan. Kysymys ei ollut kuolisinko minä, vaan milloin minä kuolisin. Järkeilin, että mitä vaikutusta sillä olisi mihinkään tuhat vuotta tästä eteenpäin? Voisin vihdoin nukkua pitkään ja pitkään. Oli uskomatonta kuinka houkutteleva tuosta ajatuksesta tuli. Vaikkakaan en ollut saapunut pisteeseen, jossa olisin halunnut tappaa itseni, ajatus siitä, että saisin vihdoin tarpeeksi unta ja ikuisen levon oli erittäin houkutteleva.

Loppu

Aikaisin eräänä aamuna, yön pimeimpänä hetkenä juuri ennen aamuhämärää, vaistosin lopun olevan lähellä. Kuukausia jatkuneet hengitysvaikeudet olivat saaneet minut vakuuttuneeksi siitä, että millään muulla ei enää ollut merkitystä kuin sillä, että pystyy hengittämään sekä nukkumaan. Kukin päivä oli edellistä pahempi ja huominen lupaus tätä päivää huonommasta. Halusin vain helpotuksen mihin hintaan hyvänsä. Terveydentilani oli vain progressiivisesti huonontunut siitä kun minulla kolmetoista kuukautta sitten sanottiin olevan viisi kuukautta elinaikaa.

Jo jonkin aikaa olin kyennyt nukkumaan ainoastaan tuolilla istuen. Nyt sekään ei enää meinannut onnistua. Lisäksi hengittämisestäni lähtenyt ääni teki vaimolleni mahdottomaksi nukkua samassa huoneessa. Koska tyttäreni olivat pinnallisia nukkujia, nukuin nyt alakerrassa toimistossani. Siellä vietin yöni yrittäen istuen nukkua vanhassa nojatuolissani. Olin täysin yksin vanhassa nojatuolissani tuona yönä, kun unen hetken ja henkäyksen välissä putosin yhtäkkiä läpi avaruuden. Jatkoin vain putoamista läpi mustan taivaan lamauttavan kauhun vallassa. Sen sijaan, että olisin herännyt kuten “putoamisunista” aiemmin, minä vain jatkoin putoamista. Putosin hallitsemattomasti pyörien pimeyden läpi. Vähitellen siinä pyöriessäni huomasin yhdessä kohtaa mustaa taivasta pehmeän valon. Tuo valo sitoi huomioni ja se tuntui rauhoittavan minua. Sitä katsoessani sen vetovoima minuun vain kasvoi ja kasvoi. Vaikka minulla oli vaikeuksia pitää tuo valo näkökentässäni, niin mitä enemmän siihen keskityin, sitä rauhallisemmaksi tulin. Sitten huomasin putoavani tuota valoa kohti.

Mitä lähemmäksi pääsin, sitä kirkkaammaksi se kävi. Syvä rauhan tunne ja lämpö tuntui juurichakrassani ja levisi ylös koko kehooni pyörimiseni hidastuessa.

Saapumiseni

Kaukaisessa horisontissa näin ikään kuin epätasaisen viivan, joka lävisti yötaivaan siluettina valoa vasten. Lähemmäs päästyäni siitä muodostui rivi ihmisiä koko horisontin leveydeltä. Kun he tulivat tervehtimään minua, valo takanaan, tunsin minä heistä jokaisen. Jotkut heistä olivat maanpäällisestä elämästäni, toiset eivät. Isoisäni Amos oli siellä kuten oli myös lempikoirani Butch, joka tervehti häntäänsä heiluttaen. He olivat kumpikin keskeisiä hahmoja lapsuuteni ihanteellisessa osassa. Myös viisas vanha isoisäni Frank oli siellä vino, hämmentynyt virne naamallaan. Myös hempeä Täti Eleanor sekä lempisetäni Sidney kuuluivat tähän ryhmään. Jopa meistä joen ylävirtaan ranchillaan elänyt mies, joka oli aina ollut minulle hyvä oli siellä. Hän antoi minulle töitä, vaikka ei oikeasti tarvinnut apua. Näin lempiopettajani sekä monia muita ihmisiä, joilla oli ollut rooli elämässäni maan päällä ja, jotka olivat jo kuolleet. Niin ihanaa kuin olikin nähdä kaikki nämä ihmiset, joita rakastin nykyisessä elämän inkarnaatiossani, oli siellä myös muita. Siellä oli myös olentoja, jotka olin tuntenut ja, joita olin rakastanut muina aikoina ja muissa paikoissa kuin tässä inkarnaatiossa.

Tavatessamme lämpö vatsassani jatkoi kasvamistaan. Olin pian täynnä voimakkainta rakkauden tunnetta mitä olin koskaan kokenut. Rakkaus virtasi ytimeni läpi ja takaisin ulos ympärilläni olleisiin. Se tuntui hieman tuntui samalta kuin palatessani ensimmäistä kertaa Euroopasta kotiin maan päällä nuorena miehenä. Armeija oli vienyt minut pois kolmeksi vuodeksi ja odotin taas kotini näkemistä. Ajaessani sitä vanhaa tuttua tietä ranchille, missä tiesin Äidin ja Isän odottavan. Tunsin taas sen lämpimän, syvän ja ehdottoman rakkauden “kotiin paluun tunteen”, joka paluutani seurasi. Sen vertaaminen siihen mitä nyt tunsin olisi kuitenkin kuin vertaisi vesipisaraa valtamereen.

Kotona taas

Jos olin kuvitellut kuolemaa seuraavan unhola olin väärässä.

Kuolemani ei ollut mikään nukahtaminen ikuiseen olemassaolemattomuuteen. Pikemminkin se oli herääminen todellisuuteen, jota en voinut edes kuvitella. Rakkaimpieni minua tervehtiessä, tunsin kuin olisin liuennut voimakkaimpaan rakkauteen mitä olin koskaan tuntenut. Rakkaus vyöryi ylitseni kuin valtavan tsunamin aallot; iloinen, onnellinen rakkaus täynnä odotusta, lupausta ja loppuun saattamista. Sanoja ei vaihdettu. Ajatukset liikkuivat välittömästi täydellisellä selkeydellä yhdestä osasta ikuista mieltä toiseen - ilman mahdollisuutta salata tai tuomita mitään.

Se oli pelkkää rakkauden ilmaisua ja juhlistamista. Maan päällä tämänkaltainen tapaaminen, jossa muinainen sieluryhmä juhlistaa yhden jäsenensä kotiin paluuta olisi ollut täysin käsittämätön. Katsellessani kaikkia kokoontuneita huomasin hiljalleen, että he olivat kaikki siellä. Yllättävästi paikallaolijat eivät olleet ainoastaan tästä elämästä, vaan myös aiemmasta elämästäni Saksassa. Tajusin, että samat sielut olivat todennäköisesti esittäneet eri rooleja eri elämissäni. Joskus nämä sielut olivat olleet tyttäreni, vaimoni tai äitini. Alkuun tämä ajatus sai minut hätkähtämään, mutta pian tunsin syvää nöyryyttä. Kuka minä olisin sanomaan Jumalalle mitä hän saisi tai ei saisi luomuksillaan tehdä? Se, että joku pyhäkoulunopettaja oli nähnyt asiat eri tavalla oli yhdentekevää.

Riemuni kasvoi ymmärtäessäni, että olin jättänyt rakkaimmistani taakseni ainoastaan heidän maallisen jäljen. Kaikkien noiden sielujen ydin oli myös täällä kanssani nyt. Ystävieni ja perheeni ohella paikalla olivat myös ne ystävälliset saksalaiset, jotka olivat tuntuneet suorastaan pelottavan tutuilta ollessani nuorena sotilaana Saksassa. Nyt ymmärsin miksi he olivat tuolloin vaikuttaneet niin tutuilta - he olivat olleet ystäviäni ja perheenjäseniäni edellisessä elämässäni tuossa maassa. Tajusin nyt, että en ollut jättänyt taakseni maahan mitään. Rakkaimpieni ikuiset ytimet sekä tuosta elämästäni että kaikista muistakin inkarnaatioistani olivat täällä tervehtimässä minua. Taakseni en ollut jättänyt muuta kuin henkilöhahmon, joka esitti roolia draamassa, jonka olimme valinneet kokea. Sen aikana todellinen ikuinen ytimemme pysyi Jumalan valtakunnassa. Yhtäkkiä kaikki vaikutti niin yksinkertaiselta.

Kun minulle esiteltiin paikkoja minulle selitettiin kuinka valtaosa taivaallisesta ja ikuisesta tiedostamme on piilotettu meiltä niin kauan kuin valitsemme olla olemassa maan päällä. Meidän täytyy väliaikaisesti unohtaa suurin osa siitä minkä korkeampi minämme jo tietää, jotta voimme uppoutua rooleihin, jotka olemme valinneet näytellä. He sanoivat myös, että saattaisi kestää jonkin aikaa kunnes kaikki tietoni ja muistoni palaisivat. Helpottaakseni siirtymistäni takaisin tähän todellisuuteen, minua kehotettiin ajattelemaan aikaani maan päällä pitkänä vierailuna kaikkein mahtavimpaan huvipuistoon. Sitä tulisi ajatella paikkana, jossa on kaikenlaisia jännittäviä laitteita ja seikkailuja, jotka voisin halutessani kokea tai sitten olla kokematta. Minua myös muistutettiin siitä, että syy sille miksi taivaasta edes lähdemme olivat jännitys, vaihtelu sekä seikkailu ja viihde, jota erilaiset inkarnaatiot tarjoavat. Valitsemamme elämä menisi kuitenkin pilalle mikäli ottaisimme seikkailuihimme mukaamme kaiken taivaallisen tietomme. Joku totesi, että minun olisi hyvä ajatella matkojamme eri todellisuuksiin uuden kirjan lukemisena. Voin valita uuden kirjan sen perusteella miltä minusta tuntuu. Lisäksi mikäli tietäisin kaikki juonenkäänteet rivi riviltä ennen kirjan lukemista pilaisi se lukukokemuksen.

Eräs olento totesi vitsillään, “Mikäli meidän ikuinen, jumalainen osamme tylsistyy laulamiseen ja harppujen soittamiseen, on tarjolla tuhansia muita luotuja maailmankaikkeuksia henkistä kasvua, ilonpitoa ja viihdettä varten. Ikuisuus on pitkä aika pelkästään soittaa harppua.” Kirja “Ihmeiden Oppikurssi” selittää tämän käsitteen minusta parhaiten, “Me olemme täällä ainoastaan kolmesta syystä: muistaaksemme kuka olemme; auttaaksemme muita muistamaan keitä he ovat; sekä... nauttimaan matkasta... ellemme siis käytä vapaata tahtoamme ja valitse olla toimimatta näin.”

Sopeutumiseni edetessä minulle kerrottiin kuinka hunnun taivaallisella puolella kaikki mitä haluamme toteutuu välittömästi. Meidän täytyy vain tuntea tuo halu. Tässä on syy kaikkien taivaan ulkopuolisten maailmojen olemassaololle. Se, että saa kaiken kaiken aikaa luo meissä halun vaihtelulle ja muutokselle ja haasteelle. Se olisi kuin peli, jossa kaikki voittaa. Peli muuttuisi tylsäksi hyvin nopeasti ja etsisimme toisen haastavamman pelin. Jotenkin tämä kaikki kuulosti tutulta. Osoittaakseen todeksi välittömän toteutumisen, eräs paikalla olleista pyysi minua ajattelemaan jotain mitä todella halusin. Nyt ajateltuna valintani vaikutti omituiselta, koska olin niin korkea-arvoisessa paikassa osoittamassa todeksi tätä merkittävää konseptia. Mutta yhtäkkiä minun teki mieli palaa äitini tekemää kuuluisaa suklaakakkua, jossa oli toffeekuorrutus. Heti kun ajattelin tuota kakkua, maanpäällinen äitini oli ojentamassa minulle suurinta palaa tummaa suklaakakkua jonka olin koskaan nähnyt. Sopiiko sanoa, että se oli taivaallista? Vaikka hän ilmestyi siellä meidän joukossamme, tiesin jonkun osan hänestä olevan vielä maan päällä, koska hän ei ollut vielä kuollut. Minä arvelen, että hän nukkui ja näki unta jumalaisen herkullisen suklaakakun palan ojentamisesta pojalleen.

Sopeutuminen oli saattanut kestää joko joitain minuutteja tai sitten useita tunteja, kun syvä hiljaisuus laskeutui kaiken päälle. Kokonaisvaltainen Läsnäolo peitti sieluryhmän sen jäsenten vetäytyessä taka-alalle. Tilanne oli kuin supermarketissa, jossa taustalla soiva musiikki vaimenee ja puheääni peittää sen, “Hyvät asiakkaat, käytävällä numero seitsemän on herkullisia punaisia omenoita tarjouksessa.”

Valinnan tekeminen

Kaiken hiipuessa Ääni, joka ei oikeastaan ollut edes ääni, sanoi värähtelevään äänensävyyn, “Tervetuloa kotiin poika, olet tehnyt hyvää työtä.” Uskomattoman syvää rakkautta ja hyväksyntää huokuen Ääni jatkoi, “Mutta kun sinulla kerta vielä on keho maan päällä, haluaisitko vielä hoitaa yhden toisen homman?” Ymmärsin välittömästi mitä hän tarkoitti. Minua pyydettiin palaamaan tiettyihin tärkeisiin kohtauksiin, jotka olivat kohta vuorossa tämänhetkisessä maanpäällisessä draamassani. Kun uudelleensynnyin tuohon elämään olin suostunut näyttelemään isää tyttärilleni. Nyt minulta kysyttiin aioinko edelleen jatkaa tuota sitoutumista. Kuolinhetkelläni en ollut uskonut minkäänlaiseen uudelleensyntymiseen tai mihinkään muuhun uskonnolliseen tai henkiseen. Tästä huolimatta tiesin välittömästi, että minulta nyt kysyttiin halusinko palata maalliseen draamaani, jonka olin juuri jättänyt. Pyhäkoulunopettajani oli aina sanonut, että taivaassa ei tunneta tuskaa. Voin nyt sanoa, että ainakin minun kohdallani hän oli väärässä. Voin yhä kuulla “Ei”-huutoni rämisevän tuskan kaikuvan jossain noista taivaallisista maailmoista. Tiesin sydämeni sydämessä ja sieluni syvimmässä sopukassa, että en halunnut palata. “Jätettyäni maan kurjat kahleet ja kosketettuani Jumalan kasvoja”, kuten runoilija John Gillespie Magee sanoi, minä halusin jäädä.

“Taivaan” koettuani, en missään nimessä halunnut palata takaisin maahan milloinkaan lähiaikoina. Jos maa oli kerta huvipuisto, saisivat he “käyttämättömän lippuni”. Olin saanut tarpeekseni draamasta. Olin aivan täynnä tuota pikkumaista ja kulunutta helvetillistä peliä, joksi maan päällä oleminen oli muuttunut. Näkemykseni tästä maailmasta oli selvästikin muuttunut huomattavasti seikkailuni loppuvaiheessa. Oli kuin jalkani olisi ollut jumissa vuoristoradan kiskossa.

Vaikka tuossa paikassa oli ihmisiä, joita olin maallisin termein rakastanut niin paljon kuin maan päällä vain on mahdollista, ei minulla ollut pienintäkään halua palata koettuani tuon paikan vaihtoehdon. Tästä näkökulmasta pystyin näkemään kuinka tyhjänpäiväinen jättämäni maailma oli. Täällä toisella puolella saisin aina olla niiden sielujen kanssa, jotka olivat rakastaneet minua ajan alusta asti ja tulevat ikuisesti rakastamaan. Lisäksi tiesin nyt, että maan päällä olevat rakkaani tulisivat perästä hetken kuluttua. Heille tuo aika vaikuttaisi vuosilta, mutta meille se olisi pelkkä hetki. Aika on taivaallisesta näkökulmasta tällä tavalla jännä.

Mutta mitä isä voisi sanoa? Metaforisesti “ovesta astuessani”, Ääni jatkoi, “Koska tulet vielä olemaan siellä jonkin aikaa, voisit tehdä minulle pari asiaa. Mutta älä huoli, laitan Sieluoppaasi lähettämään sinulle käsikirjan Sisäisestä Opastuksesta, jotta voimme kommunikoida. Sinulla on jo tuo kyky, mutta et osaa kuunnella. Kirja, jonka lähetän auttaa sinut alkuun.” Valtavan menetyksen tunteen saattelemana palasin elämääni. En ymmärtänyt, että todellinen matkani oli vasta alussa. En tuolloin olisi voinut kuvitellakaan mitä tulevaisuus toisi. En ymmärtänyt, että minut opastettaisiin sen kaltaiseen onnellisuuteen maan päällä, kuin mitä en ollut halunnut jättää taakseni taivaassa. En myöskään voinut kuvitella, että sisäinen opastus voisi tuoda minulle sen onnen, jota olin etsinyt nuorena poikana. On ironista, että kokisin onnen, jonka löytääkseni minun täytyi kuolla.

Seuraavan parin vuoden aikana, minut palautettiin Tuonpuoleiseen useaan otteeseen. Yhdellä näistä reissuista minulle näytettiin miksi kuolemalla ja kuolemisella oli niin huono maine. Minun näkökulmastanihan kuolemassa ei ollut mitään pelättävää. Se on uuden seikkailun alku - uusi mahdollisuus ilmaista itseäsi eri tavalla yhdessä sielujen kanssa, joita olet rakastanut ja vaalinut usean elämän ajan monissa maailmoissa. Minä näen kuoleman lippuna kaikkein upeimpaan huvipuistoon, ja minä saan itse valita minkä huvipuiston koen. Minä itse myös valitsen mihin laitteisiin siellä ollessani menen. Nämä laitteet voivat olla joko pelottavia tai sitten rauhallisia ja rakastavia. Se on aina minun oma valintani. Mikäli et pidä laitteesta, jossa olet, nouse siitä pois ja etsi sitten seuraavalla kerralla sellainen, josta pidät. Jumalahan luodessa ihmiset omaksi kuvakseen, hän lupasi näille ikuisuuden iloa ja onnellisuutta. Koska ikuisuus on niin pitkä aika eikä sillä ole alkua eikä loppua kattaa se kaiken ajan kaikkialla. Loppujen lopuksi, yritän aina muistaa, että mikäli huomaan etten nauti seikkailustani teen minä jotain väärin.

Taustatietoa:

Sukupuoli: mies

NDE:n tapahtuma-aika: kevät 1981

NDE:n piirteet

Liittyikö kokemukseesi hengenvaara? Kyllä, sairaus. Kliininen kuolema (hengityksen lakkaaminen tai sydämen toiminnan pysähtyminen) Minulle oli annettu viisi kuukautta elinaikaa Stanfordin erikoislääkärin toimesta. Elin 12 kuukautta ennen kuin kuolin. Seuraavan kahden vuoden aikana minut vietiin takaisin tuonpuoleiseen useita kertoja.

Millaisena koit tapahtuman? Sekä miellyttävänä että ahdistavana

Koitko olevasi irrallasi kehostasi? Ei, minä selkeästi poistuin ruumiistani ja olin olemassa sen ulkopuolella

Kuinka vertaisit kokemuksenaikaista tietoisuutesi tasoa sekä vireystilaasi jokapäiväiseen tietoisuutesi tasoon ja vireystilaan? Kuinka vertaisitTietoisempi ja vireämpi kuin tavanomaisesti. Olin tietoisempi kun minut vietiin torkkutilastani muinaisen sieluryhmäni luokse ja kun ihmiset, jotka olen tuntenut maan päällä sekä muissa maailmoissa ympäröivät minut. Kun tajusin olevani “kotona”, jonne he kuuluivat ja rakkaitteni ympäröimä olin täysin hereillä.

Missä vaiheessa kokemustasi olit kaikkein tietoisin ja virein? Kuinka vertaisit Varmaankin alussa kun putosin kauhuissani läpi avaruuden. Myös kun minulta kysyttiin halusinko palata tähän elämään ja vastasin “Ei!” olin myös erittäin tietoinen. MINÄ EN HALUNNUT PALATA.

Nopeutuivatko ajatuksesi? Käsittämättömän paljon

Vaikuttiko aika hidastuvan tai nopeutuvan?Kuinka vertaisit Kaikki tuntui tapahtuvan samanaikaisesti - tai aika pysähtyi tai menetti kaiken merkityksensä. Ajalla ei ollut merkitystä ollessani fyysisen maailmankaikkeuden ulkopuolella. Ymmärsin, että aika ilmenee ainoastaan fyysisessä todellisuudessa. Ajalla ei ole mitään merkitystä fyysisen maailmankaikkeuden ulkopuolella, joka itsessään on vain pieni osa Jumalan valtakuntaa. Kuten joku joskus sanoi, on aika pelkästään mekanismi, jolla estetään kaikkea tapahtumasta samanaikaisesti.

Olivatko aistisi terävämmät kuin tavanomaisesti? Kuinka vertaisit Käsittämättömän paljon terävämmät

Voisitko verrata kokemuksenaikaista näkökykyäsi näkökykyysi ennen sitä. Vaikutti kuin olisin ollut täysin keskittynyt siihen mitä tuolla hetkellä oli tekeillä. Mieleni käsitteli yhden asian kerrallaan. En kokenut, että olisin nähnyt. Minä vain olin osa kaikkea.

Voisitko verrata kokemuksenaikaista kuuloasi kuuloosi ennen sitä. En tiedostanut kuulevani tuolloin. Kommunikointi vaikutti tapahtuvan telepaattisesti suoraan Jumalan mielen yhdestä osasta toiseen. Kommunikointi tapahtui välittömästi. Mitään ei ollut mitenkään mahdollista kätkeä.

Vaikuttiko siltä, että tiesit mitä muualla oli tekeillä? Kyllä, ja liittyvät faktat on tarkastettu.

Siirryitkö tunneliin tai kuljitko sellaisen lävitse? En ole varma. Pudotessani avaruuden läpi tiedostin tähtien ja planeettojen kiitävän ohitseni. Tähdet muodostivat eräänlaisen tunneliefektin. Ymmärsin tämän kuitenkin vasta palattuani maahan ja luettuani muiden kuolemanrajakokemuksia, joissa he mainitsivat menneensä tunnelista. On kuitenkin mahdotonta sanoa näyttikö “heidän tunnelinsa” “minun tunnelilta”.

Kokemukseen sisältyi: Kuolleiden henkilöiden läsnäolo

Näitkö kokemuksesi aikana olentoja? Minä todellakin näin ne

Kohtasitko kuolleita (tai eläviä) olentoja tai tiedostitko heidän läsnäolon? Kyllä, tapasin kummatkin isoisäni. Tunnistin heidät välittömästi ja he olivat sellaisia kuin muistin heidät lapsuudestani. Heidän seurassaan olin lapsuuteni lempikoira Butch. Hänen häntänsä heilui hurjasti, aivan kuten pitäessämme hauskaa ollesani vielä poika. Myös tätini ja setäni olivat siellä kuten olin vanha rancheri, jolle työskentelin poikana. Ensimmäisenä tuonpuoleisessa kohtasin molemmat isoisäni, jotka olivat olleet lempiosa lapsuuttani. Heidän kanssaan oli lempikoira lapsuudestani, Butch, jonka häntä heilui hulluna kun hän näki minut. Sidney-setä sekä Eleanor-täti olivat siellä. He olivat myös merkittäviä ihmisiä lapsuudessani. Näin myös vanhan rancherin joen toiselta puolelta, joka oli antanut minulle töitä ollessani poika. Kaikki nämä ihmiset olivat kuolleet ennen minua. Kun minulle näytettiin kuinka voisin välittömästi manifestoida mitä tahansa halusin, ajattelin palaa äitini suklaakakkua. Äitini oli välittömästi siellä ojentamassa minulle palaa hänen taivaallisesta suklaakakustaan. Tiesin hänen olevan elossa maan päällä, ja arvelin, että ehkä hän vain näki unta minulle leipomisesta. Mieleeni ei koskaan tullut kysyä asiasta häneltä kun kokemus oli ohi.

Kokemukseen sisältyi: Pimeys

Näitkö kirkkaan valon tai tunsitko olevasi sellaisen ympäröimä? En

Näitkö ei-maallista alkuperää olevan valon? En

Kokemukseen sisältyi: Maisema tai kaupunki

Vaikuttiko sinusta, että siirryit johonkin toiseen, ei-maalliseen maailmaan? Selvästi mystinen tai ei-maallinen todellisuus. Kokemustani seuranneen vuoden aikana minut vietiin sieluoppaitteni toimesta takaisin toiselle reissulle. Kun osoitin kiinnostusta Helvettiä kohtaan, veivät he minut “turistikierrokselle”. He selittivät minulle mikä helvetin tarkoitus oli ja kuinka se mitä siitä pyhäkoulussa opetettiin ei pitänyt paikkaansa. Tämän jälkeen minut vietiin tiettyyn paikkaan Jumalan valtakunnassa, joka on fyysisen universumin ulkopuolella. Tämä oli ilmeisesti yksi monista paikoista ja maallisten standardien mukaan se oli varsin omituinen.

Kokemukseen sisältyi: Voimakas tunnelataus

Mitä tunteita koit kokemuksen aikana? Tunsin käsittämättömän syvää rakkautta ja täydellistä hyväksyntää - en ainoastaan omaan sieluryhmääni kuuluneilta, vaan rakkauden tunne ja hyväksyntä olivat kaikkialla.

Koitko rauhaa ja mielihyvää? Uskomatonta rauhaa ja mielihyvää

Koitko iloa? Uskomatonta iloa

Koitko harmonian tai yhteyden tunnetta maailmankaikkeuden kanssa? Koin olevani yksi maailman kanssa

Kokemukseen sisältyi: Erityistä tietoa tai tarkoitusperä

Vaikuttiko siltä, että yhtäkkiä ymmärsit kaiken? Ymmärsin kaiken maailmankaikkeudesta. Minulle valkeni, että maailmankaikkeudessa ei ole mitään muuta kuin Jumala. Olemme kaikki osa Jumalaa - Jumalan loistelias sielu, hänen kuvakseen luotuja. Olemme täällä nauttimassa elämästä ja elämässä läpi sen draaman ja jännityksen, jonka valitsemme. Jumalahan lupasi kauniin ikuisuuden. Sieluoppaani selittivät minulle kuinka tulevaisuus ja menneisyys liikkuvat kumpaankin suuntaan ja jos en pitänyt siitä kuinka asiat ovat, oli minulla valta muuttaa ne.

Kokemukseen sisältyi: Elämänkertaus

Näitkö tapahtumia menneisyydestäsi? Muistin monia menneitä tapahtumia. Kun palasin tuonpuoleisesta minulla oli lähes täydellisiä muistoja menneestä elämästäni Saksassa. Tiesin missä asuin, tiesin osoitteen sekä kaupungin ja kuolemani yksityiskohdat. Koska asemapaikkani nuorena sotilaana armeijassa oli Saksassa ja, koska olin nainut saksalaisen naisen, palasin katsomaan josko pystyisimme löytämään paikan, jossa olin edellisessä elämässäni asunut. Löysin vanhemman saksalaisen miehen, johon olin tutustunut ollessani siellä. Hän oli ollut osa edellistä elämääni ja oli edelleen elossa tässä elämässä. Pystyimme vahvistaman useita yhteisiä muistoja, joita meillä oli tuosta edellisestä elämästä. Olin usein miettinyt miksi meistä oli tullut niin läheisiä ystäviä ollessani siellä tässä elämässä.

Kokemukseen sisältyi: Tietoa tulevaisuudesta

Näitkö näkymiä tulevaisuudesta? Näkymiä maailman tulevaisuudesta sekä matkoillani tuonpuoleiseen että niiden jälkeen. Niiden kautta olen oivaltanut, että valtava muutos jota nyt läpikäydään on osa jotain mitä kutsun “Matkaksi Eedeniin”. Maa tulla palauttamaan Eedeniseen tilaan. Tämä on se aika, jonka valtaosa isoimmista uskonoista sekä monet kulttuurit tuhansien vuosien ajalta ovat luvanneet olevan tulossa. Kutsutaan sitä sitten Vesimiehen ajaksi, Mayojen Profetiaksi, ylöstempaukseksi tai miksi hyvänsä, on maa hyvää vauhtia suuntaamassa kohti historian mahtavinta renessanssia. Moni nyt elossa oleva syntyi ennen sen alkua ja monet tulevat näkemään sen kukoistuksen. Seuraavaa suurta muutosta joka on edessä, kutsun “Suureksi Jakajaksi”. Tämä tarkoittaa, että ihmisillä on mahdollisuus elää sellainen tulevaisuus kuin millaisena he sen näkevät. Mikäli he näkevät tulevaisuudessa rauhaa ja sopusointua, pysyvät he todennäköisesti maan päällä ja kokevat juuri sen. Jos henkilö taas uskoo tulossa olevan Holokausti tai jokin ympäristökatastrofi, tulee hän kuolemaan tässä elämässä ja heräämään jossain toisessa Jumalan maailmassa, jossa he voivat elää ja kokea tuon odotuksensa.

Saavuitko pisteeseen, josta ei ollut paluuta? Tulin selvään tietoiseen päätökseen palata kuolemanrajakokemustani edeltäneeseen elämään - päätin olla kuolematta. Kuitenkin, ollessani tuonpuoleisessa ei minulla ollut mitään halua palata tähän elämään. Kun minulle selitettiin, että en ollut vielä täyttänyt velvollisuuksiani tyttäriäni kohtaan ja minun tuli palata ja kertoa tarinani, minä vastentahtoisesti palasin.

Jumala, Hengellisyys ja Uskonto:

Kuinka tärkeä asia uskonto/hengellisyys oli sinulle ennen kokemustasi? Ei lainkaan tärkeä

Mikä oli uskontosi ennen kokemustasi? Ei mikään - agnostikko. Olin eronnut Baptistikirkosta mennessäni yliopistoon. En voinut uskoa Jumalaan, joka oli olemassa vain etuoikeutetuille ihmisille. En voinut uskoa siihen, että Jumala lähettäsi ihmisiä helvettiin, koska he eivät uskoneet tietyllä tavalla. En voinut uskoa, että kaikki pienet Hinduperheisiin syntyneet Hindupojat (tai minkä tahansa muun uskonnon edustajat) olivat automaattisesti tuomittuja helvettiin.

Onko uskonnonharjoittamisesi muuttunut kokemuksesi jälkeen? Kyllä. Minä meditoin päivittäin. Myös Kristittyjen Raamattu kehoittaa rukoilemaan tauotta. Kiihkeä rukoukseni on ollut, että saisin elää elämäni täysin tietoisena siitä kuka minä olen sekä olla yhteydessä sisäiseen tietooni koko ajan. Joskus onnistun tässä, joskus en.

Kuinka tärkeä asia uskonto/hengellisyys on ollut sinulle kokemuksesi jälkeen? Erittäin tärkeä

Mikä on uskontosi nyt? Muu tai useat uskonnot. Pidän itseäni “henkisenä”, mutta en uskonnollisena. Henkinen polkuni on tärkein osa elämääni ja olen meditoinut kokemuksestani asti. Uskon, että on olemassa vain yksi Jumala, mutta ihmiset antavat tälle jumalalle eri nimiä. Uskon kaiken olevan “Jumalan Keho” - mitään muuta ei ole olemassa. Uskon, että me olemme osa tuota kuolematonta sielua käärittynä lihaan ja vereen ja käytämme Jumalan antamaa vapaata tahtoamme elääksemme elämän toisensa perään ikuisesti.

Sisältyikö kokemukseesi asioita, jotka olivat yhtenäistä maallisten uskomustesi kanssa? Asioita, jotka eivät olleet täysin yhteneväisiä tuolloisten maallisten uskomustesi kanssa. Tuolloin uskoin, että kuolemaa seurasi pelkästään unhola. Tämä on kuitenkin täysin väärä näkemys.

Muuttiko kokemuksesi uskomuksiasi ja arvojasi? Kyllä. Tällä hetkellä ainoat arvot, joilla on mitään merkitystä on muiden kanssani reinkarnoituneiden sielujen palveleminen. Tiedän Jumalan huolehtivan minusta täysin enkä ole koskaan huolissaan turvallisuudestani. Mitä ikinä minulle tapahtuu, on se jotain jonka itse pyysin saada kokea kasvaakseni.

Kokemukseen sisältyi: Ei-maallisten olentojen läsnäolo

Kohtasitko mystisiä olentoja tai läsnäoloja tai kuulitko tunnistamattoman äänen? Kohtasin todellisen olennon tai äänen, joka selvästi oli mystinen tai ei-maallista alkuperää. Tapasin useita olentoja, jotka olivat tuntemieni ihmisten muodossa. Nämä ihmiset olivat kokemuksista maan päällä sekä muista maailmoista. Kohtasin myös jotain, jonka voin vain olettaa olleen osa jumaluutta, joka otti isällisen, kaikkitietävän hahmon päätöksessä koskien paluutani tähän elämään.

Näitkö kuolleita tai uskonnollisia henkiä? Minä näin niitä

Kohtasitko tai tulitko tietoiseksi mistään olennoista, jotka ovat aiemmin eläneet maan päällä ja, jotka kuvataan nimeltä uskonnoissa (esim. Jeesus, Muhammed, Buddha jne.)? En. Tapasin tuonpuoleisessa molemmat isoisäni, jotka tunnistin välittömästi. He näyttivät samalta kuin millaisena heidät lapsuudestani muistin. Heidän kanssaan oli lempikoira lapsuudestani, Butch, jonka häntä heilui hulluna aivan kuten pitäessämme hauskaa ollessani lapsi. Tätini ja setäni, jotka olivat osa lapsuuttani olivat siellä myös, kuten myös vanhan rancheri, joka oli antanut minulle töitä ollessani poika.

Saitko kokemuksesi aikana tietoa elämää edeltävästä olemassaolosta? Kyllä. Tulin tietoiseksi elämästä Saksassa, joka päättyi 1937, elämästä Italiassa 1200-luvulla sekä elämästä Pohjois-Amerikan tasangoilla alkuperäisväestön edustajana ennen valkoisen rodun saapumista. Nämä muistot olivat täysin kirkkaita ja aivan yhtä helposti muistettavia kuin oma elämäni lapsena - joskus sitäkin kirkkaampia. Tiedostan, että jokainen kohtaamani ihminen on osa sitä samaa muinaista sieluryhmää, jonka kanssa olen reinkarnoitunut ikuisuuksien ajan. Tiedostan kuitenkin myös, että on olemassa myös pienempi ryhmä sieluja, jotka esittävät eri rooleja eri elämissä. Elämien välissä käymme yhdessä läpi kokemuksiamme ja katsomme missä pärjäsimme hyvin ja mitä voisimme tehdä paremmin. Sitten päätämme palata takaisin, tavata uudelleen ja yrittää tällä kertaa onnistua. Uskon, että yksi ongelmistamme mitä meillä tässä maailmassa on, on että otamme sen aivan liian tosissaan. Se kun on olemassa, jotta nauttisimme siitä - meille luvattiin ikuisuus nautintoa. Ja ikuisuus on pitkä aika. Kukaan ei kuitenkaan sano, että me voimme valita olla onnettomia kunnes päätämme toimia toisin.

Saitko kokemuksesi aikana tietoa universaalista yhteydestä tai ykseydestä? Kyllä. On vain yksi Jumala, ja me olemme kaikki osa tuota suurta sielua. Kaikissa Jumalan maailmoissa kuten myös siinä pienessä nurkkauksessa, jota kutsutaan fyysiseksi maailmankaikkeudeksi, ei ole muuta kuin Jumala. Jumala on omenapuussa, Jumala on auringonvalossa nukkuvassa kissassa. Jumala on se elostuttava voima kaikessa mitä “on”. Ei ole mitään mikä ei olisi Jumala. Kun lopulta oivalsin tämän, asiat muuttuivat melko yksinkertaisiksi.

Uskoitko Jumalan olemassaoloon ennen kokemustasi? En

Saitko kokemuksesi aikana tietoa Jumalan olemassaolosta? En osaa sanoa. Olin täysin tietoinen, että on Jumala, joka on kaikki mitä on. Olin tietoinen, että meidät kaikki on luotu osasta Jumalan mahtavaa sielua ja hänen kuvakseen. Tullessamme fyysiseen maailmaan vedämme yllemme “maapuvun”, joka mahdollistaa meidän toimia fyysisessä todellisuudessa. Mutta olemme jokainen osa Jumalan ainutlaatuista sielua. Meidät lähetetään tänne jumalaisen luovan kykymme kanssa nauttimaan olemassa olemisesta. Me suunnittelemme omat elämämme (roolimme etukäteen yhdessä suunnittelusielun muiden osien kanssa). Me teemme tämän sekä omaksi iloksemme että Jumala-osasellemme, joka ylläpitää kehon kahta-kolmea triljoonaa solua.

Uskotko Jumalaan kokemuksesi jälkeen? Jumala ehdottomasti on olemassa

Koskien maallista elämäämme ei-uskonnollisesta näkökulmasta:

Saitko kokemuksesi aikana tietoa siitä mikä tehtäväsi on? Kyllä. Minulle kerrottiin, että yksi syistä miksi minut lähetettiin takaisin oli, kuten monilla muillakin nyt palautettavilla, tarinani kertominen. Tämä on osa suurta heräämistä, joka tällä planeetalla on käynnissä.

Uskoitko ennen kokemustasi, että elämällä on tarkoitus? Uskoin, että sillä mahdollisesti on tarkoitus

Saitko kokemuksesi aikana tietoa elämän tarkoituksesta? Kyllä. On vain kolme asiaa, jotka meidän tarvitsee maallisessa elämässämme tehdä. Me tulemme tänne fyysiseen maailmankaikkeuteen uutena sieluna etsimään uusia seikkailuja. Päämääriä on siis kolme. Ensimmäinen näistä on hauskanpito ja jännityksen kokeminen sellaisena kuin itse sen määrittelemme. Teemme tämän yrittäessämme samalle muistaa keitä me oikeasti olemme - tämä on toinen päämäärämme täällä. Kolmas asia mitä tulemme tänne tekemään, on yrittää auttaa muita muistamaan keitä he ovat. Tämän pelin merkittävintä sääntöä kutsutaan karmaksi. Jos taputamme toista selkään, meitä taputetaan myöhemmin selkään. Jos potkaisemme jotain persuksille, meitä potkaistaan myöhemmin persuksille. Pikkuhiljaa useiden elämien aikana opimme, että on parempi taputtaa muita selkään kuin tulla potkituksi persuksille.

Uskoitko tuonpuoleiseen ennen kokemustasi? En

Uskotko tuonpuoleiseen kokemuksesi jälkeen? Tuonpuoleinen on aivan varmasti olemassa. Tulin tietoiseksi useista aiemmista elämistäni maan päällä. Pitkän aikaa kuolemanrajakokemukseni jälkeen muistin jotkin noista aiemmista elämistäni maan päällä paremmin kuin nykyisen elämäni.

Pelkäsitkö kuolemaa ennen kokemustasi? En

Pelkäätkö kuolemaa kokemuksesi jälkeen? En

Pelkäsitkö elämistä ennen kokemustasi? Hieman

Pelkäsitkö elämistä kokemuksesi jälkeen? En pelkää maallisen elämäni elämistä.

Uskoitko maallisten elämiemme olevan merkityksellisiä ja tärkeitä ennen kokemustasi? Uskoin niiden mahdollisesti olevan

Uskoitko maallisten elämiemme olevan merkityksellisiä ja tärkeitä kokemuksesi jälkeen? Ne ovat merkittäviä ja tärkeitä

Saitko tietoa siitä kuinka meidän tulisi elää elämämme? Kyllä. Eksponentiaalinen muutos, jota tällä hetkellä käymme läpi tulee muuttamaan tätä maailmaa seuraavien kahdenkymmen vuoden aikana enemmän kuin koko tähänastinen historia. Siitä tulee hieman sotkuista hommaa, mutta mikäli muistamme keitä olemme ja miksi olemme täällä, tulemme selviämään siitä naarmuitta. Se olisi kuitenkin pelottavaa aikaa mikäli emme muistaisi, että olemme aina turvassa ja huolehdittuja.

Saitko kokemuksesi aikana tietoa elämän vaikeuksista ja haasteista? Kyllä. Oivalsin, että eräs opettaja peruskoulussa, joka ärsytti minua suuresti, ainoastaan ohjasi minua polulle, jota minun kuului kulkea, jotta tekisin päätökset, jotka myöhemmin tein. Oivalsin, että kaikella mitä elämässämme on, on siinä tehtävä. Kohtaamme kaiken kohtaamamme, jotta oppisimme jotain. Kun ymmärrämme tämän ja lakkaamme vastustamasta, muuttuu elämä helpommaksi ja tuloksista tulee aina vaan paremmat.

Olitko myötätuntoinen ennen kokemustasi? Hieman

Saitko kokemuksesi aikana tietoa rakkaudesta? Kyllä. Rakkaus kumpuaa sisältämme kun olemme odottaneet läpi tarpeeksi karmaa, jotta kaikki suuttumus ja turhautuminen on saatu pois tieltä. Kun olemme pelanneet tätä maapeliä tarpeeksi pitkään oivaltaaksemme, että sokeri houkuttaa kärpäsiä enemmän kuin viinietikka, alamme ymmärtää mistä tässä on kysymys. Vanhat sielut saavat yleensä takaisin pelkkää rakkautta, koska he antavat sitä. Olen oivaltanut, että valaistunut sielu ei näe muissa muuta kuin ihanuutta, koska hän ei tunnista mitään sellaista, mitä ei löydy hänestä itsestään.

Olitko myötätuntoinen kokemuksesi jälkeen? Valtavan myötätuntoinen muita kohtaan

Mitä muutoksia elämässäsi tapahtui kokemuksesi jälkeen? Muutos ei olisi voinut olla syvällisempi. Alkuperäinen asenteeni oli, että Jumalaa ja kuolemanjälkeistä elämää ei ole ja se, jolla on kuollessaan eniten tavaraa voittaa. Nykyään henkinen matkani ja muiden auttaminen ovat ainoita asioita, joilla on minulle merkitystä.

Ovatko ihmissuhteesi muuttuneet kokemuksesi myötä? Kyllä. Niihin jotka jakavat uskoni, on yhteyteni syvä. Niissä, jotka eivät jaa uskoani, näen Jumalan, joka elää erilaista todellisuutta ja voin vain sanoa “Namaste!”

NDE:n jälkeen:

Oliko kokemusta vaikea kuvailla sanoin? Kyllä. On vaikea kuvailla jotain, joka on ihmiskokemuksen tuolla puolen. Se on hieman kuin yrittäisi kuvailla miltä rakkauden kokeminen tuntuu. Kuinka kuvailla rakkauden ja hyväksynnän tunteita? Ihmismuotomme rajoittaa tietämystämme sekä ymmärrystämme. Ainoastaan tässä rajoittuneessa ymmäryksessä voimme näytellä sitä “roolia”, jota tänne tulimme näyttelemään. Jos olisimme tietoisia kaikesta mistä sielumme on tietoinen, ei tämä maapeli toimisi. Kuinka kauan pokerin pelaajat esimerkiksi voisivat nauttia pelistä mikäli he tietäisivät mitkä kortit kaikille jaetaan? Meillä on täällä vain kolme päämäärää: 1, muistaa keitä olemme. 2, nauttia itsestämme. 3, auttaa muita muistamaan keitä he ovat.

Kuinka tarkasti muistat kokemuksesi verrattuna muihin elämäsi tapahtumiin tuolta ajalta? Muistan kokemuksen tarkemmin.

Onko sinulla mitään psyykkisiä, epätavallisia tai muita erityislahjoja, joita sinulla ei ollut ennen kokemustasi? Kyllä. Uskon, että meillä kaikilla on monia ja on ollut vielä useampia erityiskykyjä kuin uskommekaan. Kun oivallamme oman sisäisen äänemme todelliseksi ja, että meidän ei tarvitse kuin kuunnella sitä ja luottaa, muuttuu näiden erityiskykyjen käyttäminen helpommaksi. Sisäistä ääntänsä voi käyttää hyödyksi ihan missä tilanteessa hyvänsä ei ainoastaan elämän isoissa haasteissa. Suurin haaste on vain oppia kertomaan onko kyseessä sisäinen ääni vai ego tai jokin muu ääni.

Onko kokemuksessasi yksi tai useampi kohta, joka on sinulle erityisen merkittävä? Se kun tiedostin toisen todellisuuden olemassa olon. Yhdessä merkittävässä kokemuksessa oli yksi merkittävä kokemus, joka oli niin voimakas ja täydellinen, että se ei jättänyt tilaa millekään toiselle todellisuudelle.

Oletko kertonut kokemuksestasi muille? Kyllä. Alkuun olin haluton tekemään niin, koska tiesin, että minua pidettäisiin hulluna. Sitten pidin jokin aikaa luentoja pienissä pienen piirin kirkoissa. Sitten lopetin, koska ihmiset tuntuivat pitävän minua erilaisena - he halusivat minun ratkaisevan heidän ongelmansa. He eivät ymmärtäneet, että vaikka ihminen tapaisi Paavin tai menisi Mekkaan, ei tuo kokemus tee hänestä valaistunutta. Merkittävää on se mitä he tekevät sen jälkeen.

Tiesitkö mitään kuolemanrajakokemuksista (NDE) ennen kokemustasi? En

Kuinka todellisena pidit kokemustasi sitä seuranneiden päivien ja viikkojen aikana? Kokemus oli ehdottomasti todellinen. Jos olisin lännen tasangoilla elänyt intiaani, joka ei koskaan ollut nähnyt valkoista ihmistä ja kohtaisin tämän valmistaman junan, mitä ajattelisin? Jos istuisin junaradan vieressä ymmärtämättä sen olevan sellainen ja ohiajavan veturin höyry ja lämpö heittäisi minut pois kiveltä, jolla istun ja saisin vielä öljyt naamalleni, olisiko mielessäni pienintäkään epäilystä siitä oliko kokemus todellinen? Se mitä NDE-kokemukseni aikana tapahtui oli välittömästi tunnistettavissa merkittävimmäksi minulle koskaan tapahtuneeksi asiaksi. Se on vaikuttanut minuun enemmän kuin mikään ennen sitä tai sen jälkeen. Joten luonnollisesti minulla ei ole mitään vaikeuksia uskoa sitä.

Kuinka todellisena pidät kokemustasi nyt? Kokemus oli ehdottomasti todellinen. Aika on vain syventänyt ymmärrystäni siitä mitä minulle tapahtui. Se on ainoa todellisuus, joka elämässäni on olemassa. Olemme kaikki yhtä Jumalan kanssa. Tavallaan olemme Jumala, joka katsoo itseään. Jumalalta saamiemme luovien kykyjemme on tarkoitus mahdollistaa meidän kokea kokemuksia materiaalisessa maailmankaikkeudessa sekä Jumalan että meidän omaksi iloksemme.

Onko mikään elämässäsi koskaan toistanut mitään osaa kokemuksestasi? Kyllä. Vuosien aikana olen oppinut, että en ole koskaan kovin kaukana sisäisestä rauhastani ja ilostani. Pääsen siihen käsiksi jos vain pysähdyn ja muistan kuka minä olen.

Haluaisitko vielä lisätä jotain? Ajattelen lausahdusta, “Nyt katselemme vielä kuin kuvastimesta, kuin arvoitusta, mutta silloin näemme kasvoista kasvoihin.” (1. Kor. 13.12, suom. huom.) Kun olemme NDE-kokemuksessa tuonpuoleisessa, näemme kasvoista kasvoihin. Kun palaamme tähän elämään katselemme pelkkää kuvastinta, jotta voimme pelata maapeliä. Kuvastimen vääristys vähenee hiljalleen. Mutta kasvoista kasvoihin näemme vasta kun peli on loppu.

Olisimmeko voineet vielä kysyä jotain muuta, joka olisi helpottanut sinua kertomaan kokemuksestasi? Itseasiassa tämä oli mielestäni erinomaisesti tehty.