Ingrid H KRK

*** Suomentajan huomio: Kokemus on pyritty suomentamaan mahdollisimman tarkasti alkuperäistekstin mukaisesti. Tästä syystä sen rakenne saattaa paikoitellen olla hieman epälooginen. *** Kuvaus kokemuksesta:

Kappale 1

Putoaminen pimeyteen

Syyskuussa 1973 ollessani hieman alle 3-vuotias putosin vesisäiliöön, joka oli lapsuudenkotini sisäpihalla Kolumbian Bogotassa. Tämä noin 1,5 metriä syvä betoninen säiliö piti sisällään noin 3400 litraa jääkylmää vettä. Bogota sijaitsee korkealla merenpinnasta ja aamut saattavat olla melko kylmiä. Säiliön veden lämpötila saattoi laskea alle neljään celsiusasteeseen. Säiliön vesi oli tarkoitettu pyykin käsinpesua varten, joten sen sivustalla oli pieni jynssäämiseen tarkoitettu tasainen alusta.

Aikaisin eräänä aamuna vanhempieni lähdettyä töihin, minä ja kaksi alle 3-vuotiasta siskoani, Lis sekä Lili, jäimme kotiin sisäkön hoidettavaksi. Sisäkkö oli nuori nainen, joka ei vanhempiemme poissa ollessa juurikaan kiinnittänyt meihin huomiota. Tuona aamuna minä ja vanhempi siskoistani päätimme kopitella palloa säiliön päällä. Säiliön seinät olivat niin korkeat, että tarvitsimme jakkarat päästäksemme sen päälle. Siskoni istui mukavasti säiliön vieressä olleella tasaisella alustalla, kun taas minä polvistuin vaarallisesti säiliön vastakkaisella laidalla olleelle kapealle reunalle. Jouduin siis koko ajan tasapainoilemaan.

Se mitä seuraavaksi tapahtui on edelleen täysin kirkkaasti muistissani viimeistä yksityiskohtaa myöten. Kopittelimme kahdella keskikokoisella pallolla. Toinen oli tummankeltainen ja toinen vihreä. Palloissa oli kuvia eläimistä sekä esineistä, ja niiden viereen oli kaiverrettu aakkoset. Heittelimme palloja toisillemme, kun keltainen pallo lipesi kädestäni. Yritin tarttua siihen, mutta se pyöri veden pinnalla. Sitten menetin tasapainoni ja putosin tähän synkkään ja ilmeisen pohjattomaan koloon. Pudotessani silmäni lukkiutuivat palloon maalattuun hymyilevään jänikseen. Voin edelleen tuntea käsissäni pallossa olleet kirjaimet.

Veteen osuessani tunsin ensin jäätävän kylmyyden iskun. Kehoni kouristi rajusti ja minusta tuntui kuin rintani puristuisi kasaan. Olin äärimmäisen epätoivoinen, koska en kyennyt hengittämään. Pohjaan osuessani ponnistin vaistonvaraisesti jaloillani ylöspäin, mutta vajosin nopeasti takaisin alas ja kehoni lakkasi reagoimasta. Kuulin kuinka siskoni kirkui kaukana pinnan yllä yrittäessään tarttua minuun, mutta hän ei mahtanut tilanteessa mitään, koska oli liian pieni yltääkseen minuun. Kuulin kuinka sydämeni hakkasi rinnassani. Tuijotin silmät auki toivottomana pimeyteen.

Yhtäkkiä minut valtasi täydellinen helpotuksen tunne. En ymmärtänyt miksi, mutta olin täysin rauhallinen enkä tuntenut minkäänlaista kärsimystä. Sydämeni lakkasi lyömästä ja kaikki pysähtyi täysin. Minun ei enää ollut kylmä enkä enää kokenut tarvetta taistella vastaan. Kehostani tuli yksinkertaisesti kevyt. Sitten huomasin himmeän kuin kynttilästä tulevan valon syttyneen, joka juuri riitti valaisemaan vetisen ympäristöni. Näin vedessä pieniä kuplia ja niiden takana huomasin leijuvan kehoni. Muistan katselleeni uteliaana sen ilmeettömiä kasvoja ja auki ammottavia silmiä.

Se oli minun oma eloton kehoni, mutta en ollut yllättynyt enkä peloissani tunnistaessani sen. Sen sijaan tunsin valtavaa riemua ja vapautta ja pian kuvan kehostani korvasivat tyhjästä ilmestyneet käsittämättömän kauniit kukat. Ja ennen kuin tajusinkaan, nuo kukat jotenkin nostivat minut ylös ja kantoivat pois.

Jälkeenpäin ajatellen ei ollut mikään ihme, että koin helpotusta päästessäni pois kehostani, koska olin pikkulapsena erittäin heiveröinen ja aina sairas. Näiden mystisten kukkien nostaessa minua pois, tunsin pelkkää rauhaa ja kirkkautta. Olin vihdoin vapaa kaikesta kivusta ja särystä, jota olin tuntenut syntymästäni asti. Jatkoin siis tyytyväisenä eteenpäin koskaan katsomatta taakseni jättämääni kehoa.

Yhtäkkiä löysin itseni sisäkön makuuhuoneesta. Katsoin kuinka hän loikoili sängyllään alapuolellani. Hän kuunteli radiota eikä tiennyt lainkaan mitä minulle oli tapahtunut. Seuraavaksi näin äitini kävelevän kadulla usean korttelin päässä kodistamme kohti bussipysäkkiä. Aika ja välimatka eivät merkinneet minulle mitään - pystyin olemaan missä tahansa, milloin tahansa. Vasta tuolloin huomasin, että minulla ei ollut minkäänlaista varsinaista muotoa. Pystyin kommunikoimaan kaiken kanssa ja minä olin osa kaikkea. Oli kuin Kokonaisuus ja minä olisimme olleet yksi. Puhtaaseen valoon uppoutuessani minä tiesin, että ennen kuin minusta tuli ihminen olin puhtaasta valosta tehty olento - kuten olin nyt.

Tästä autuudesta nauttiessani, äitini koki yhtäkkiä voimakasta pelkoa. Hän kääntyi ympärin ja juoksi takaisin kotiin niin nopeasti kuin ikinä pystyi. Kotiin päästyään hän tiesi täsmälleen mihin mennä. Sisäpihalta hän löysi altaaseen kurottavan vanhemman siskoni, joka avuttomasti itkien sanoi hänelle, “Ingrid on tuolla, enkä minä yletä häneen!”

Äitini vetäessä elottoman kehoni pois vedestä oli kulunut jo useita minuutteja. Huuleni olivat siniset, kehoni kylmä, ihoni kalpea eikä minulla ollut sykettä. Hän oli saanut ensiapukoulutusta, joten hän painoi pientä rintaani sormillaan ja puhalsi ilmaa keuhkoihini kunnes aloin yskimään ja korisemaan. En muista tunteneeni mitään hänen elvyttäessä minua - olin tuolloin jo kaukana. Yhtäkkiä putosin kuin olisin hypännyt maailman korkeimman pilvenpiirtäjän katolta alas. Kehoni imi minua itseensä kuin pölynimuri. Sitten palasi voimakas ja tuskallinen kylmyys, ja tiesin olevani palannut.

Olin vasta pieni lapsi tämän tapahtuessa eikä minulla ollut mitään ennakkokäsityksiä kuolemanrajakokemuksista (NDE). Olin liian pieni oikeasti edes ymmärtämään kuolleeni. Tajusin vain, että olin poistunut kehostani ja menin paikkaan, jossa oloni oli sanoinkuvaamattoman hyvä. Tämä kokemus ei kuitenkaan tuntunut minusta vieraalta. Jotenkin ymmärsin, että tuonhetkinen elämäni oli vain jatkumoa jo erittäin pitkälle olemassaololle.

Kasvaessani ja muistaessani hukkumiseni, en koskaan käsittänyt kuinka saatoin nähdä kehoni elottomana jos olin kerta elossa. Tämä kokemus osoitti minulle, että olemassaolo jatkuu kehon kuoltua. Kuten ravun kuori on itse ravun jatke, myös meidän kehomme on pelkkä kuori, ja kun sille ei enää ole tarvetta putoaa se pois. Ennen kuin täytin kolme vuotta olin saanut lahjaksi tiedon, että olen ollut olemassa todella pitkän aikaa. Itse asiassa olen tullut ja mennyt monta kertaa, monessa eri maailmassa moniin erilaisiin kuoriin pukeutuneena.

Kappale 2

Valo-olennot

Kokemustani seuranneen vuoden aikana näin usein ennen nukahtamista värejä sekä kuulin ääniä ja tunsin liikkeitä, joita olin hukkuessani tuntenut. Aika usein hidastui ja sitten äkkiä kiihtyi. Tuntui myös kuin minut vietäisiin hetkeksi jonnekin muualle, ja sitten kokisin vatsassani ja rinnassani tyhjiön kun minut vedettiin takaisin tänne. Tämä tuntui ikävältä, mutta se tarjosi välähdyksen ulottuvuudesta, jonka osa olin ollut ja, johon halusin palata. En tuolloin ymmärtänyt lainkaan, että nämä olivat kehostairtautumiskokemuksia.

Aikaa myöten näiden matkojen pituus kasvoi, ja se ikävä kehoon takaisin putoamisen tunne katosi. Värit, äänet ja liikkeet muuttuivat edelleen dramaattisesti, mutta ne eivät enää häirinneet minua. Minä itse asiassa odotin niitä, koska ne tarjosivat pääsyn äärimmäisen rauhalliseen paikkaan, jossa tunsin itseni täysin tyyneksi ja vapaaksi ja tunsin olevani täysin turvassa.

Terveydentilani heikkeni kuolemanrajakokemukseni jälkeen. Kieltäydyin syömästä ja olin usein poissa tolaltani. Katsoisin itseäni peilistä ja hysteerisesti itkien raapisin naamani ja vetäisin hiuksistani. Sitten juoksisin äitini luokse ja huutaisin, “Sinä et ymmärrä! Minä en ole tämä ihminen, tämä ei ole minä, tämä ei ole minun nimeni. Minun ei kuuluisi olla täällä!” Hän halaisi minua ja kärsivällisesti pyyhkisi pois kyyneleeni supisten samalla, että “Älä puhu tuollaisia. Sinä olet fiksu ja kaunis tyttö. Jumala on antanut sinulle tämän elämän ja sinun tulisi olla kiitollinen.” Koska en osannut ilmaista tunteitani tavalla, jolla saisin ihmiset ymmärtämään minua, turhauduin entisestään ja vetäydyin itseeni. Suurimman osan ajasta halusin vain olla yksin. Siskoni olivat liian nuoria ymmärtääkseen lainkaan mitä oli tekeillä. Vanhempani taas olivat liian kiireisiä työssään ja yrittäessään vain selviytyä päivä kerrallaan, joten he tekivät mitä pystyivät selvitäkseen tästä haastavasta tilanteesta.

Tarvitsemani apu onnekkaasti saapui täysin odottamattomalla tavalla. Heti neljä vuotta täytettyäni olin taas yhdellä matkoistani ja minut ympäröi valosta tehdyt hohtavat tähdenmuotoiset olennot. He olivat eri kokoa ja väreiltään pääosin valkoisia, hopeisia ja kultaisia. Yhtäkkiä yksi täysin kullanhohtoinen muutti itsensä ihmismuotoon ja tuli minua kohti kunnes tunsin sen kosketuksen. Olin täysin ällistynyt ja sanoin, “Vau! Olet Valo-olento”, ja sitten heräsin.

Tämän jälkeen näin näitä valoja toistuvasti nukkuessani, joten menin innokkaasti nukkumaan. Joidenkin vierailujen aikana monet valoista olisivat ihmisenmuotoisia ja loput taas pysyivät muodottomina kirkkaina valoina. Useimmiten ihmismuodon ottivat kultaiset valot, mutta joskus harvoin myös siniset ja hopeiset saattoivat tehdä niin. Tiesin valoista jokaisen kuitenkin olevan Olento. Aina kun olimme yhdessä tunsin samanlaista syvää riemua, jota voi tuntea palatessaan kotiin oltuaan kauan pois ja ikävöityään sitä suuresti. Tunsin oloni aina rauhallisemmaksi ja terveemmäksi, ja aloin olemaan enemmän tekemisissä perheeni kanssa. Kerroin heille voivani hyvin, koska tapasin unissani Valo-olentoja. Vanhempani olivat helpottuneita, koska nukuin hyvin, voin paremmin ja näin hyviä unia.

Jonkin aikaa näin näitä olentoja ainoastaan nukkuessani, mutta ennen pitkää ne alkoivat ilmestymään milloin tahansa ja missä tahansa. Seisoin rentoutuneena suihkun alla kun ensimmäisen kerran näin sellaisen silmät auki. Yhtäkkiä tämä ihmeellinen ja voimakas sininen valo välähti silmieni edessä. Se pysyi siinä muutaman sekunnin ajan kunnes katosi. Olin vasta 4-vuotias, mutta tiesin sen olleen Valo-olento.

Olin sekä innoissani että rauhallinen samaan aikaan. Valot ilmestyivät vastedes usein ja toivat joskus mukanaan ihanan kukkien tuoksun. He eivät sanoneet tai tehneet mitään erityistä, mutta he olivat aivan käsittämättömän upeita, ja tunsin itseni niin rakastetuksi heidän läsnäollessa, että pelkästään heidän läsnäolonsa riitti.

Kuulin heidän puhuvan ensimmäistä kertaa kun sain suuren kiukunpuuskan. Kuolemanrajakokemukseni jälkeen en samaistunut nimeeni ja minua häiritsi kun ihmiset kutsuivat minua nimellä Ingrid. Tuona päivänä raivostuin sisäkölle, koska hän kutsui toistuvasti nimeäni. Käännyin häntä kohti ja sanoin, “Etkö sinä ymmärrä, tuo ei ole minun nimeni!”

”No mikä sinun nimesi sitten on?” hän vastasi ärsyyntyneenä.

”En tarvitse nimeä”, minä vastasin suuttuneena ja kävelin itkien pois. Nukahtaessani tuona iltana, se kultainen Valo-olento syleili minua, ja kuulin rakastavaan ja selkeään sävyyn puhuvan äänen, joka sanoi, “Tulee kestämään jonkin aikaa ennen kuin kukaan ympärilläsi ymmärtää.”

”Ymmärtää mitä?” kysyin hämmentyneenä.

”Että sinun Todellinen Itsesi ei tarvitse nimeä. Kuten olet alkanut oppimaan, Valon maailmassa nimiä ei tarvita.”

”Olet oikeassa,” minä vahvistin.

”Kaikki mitä nyt koet,” Olento jatkoi, “ja kaikki mitä tulet kokemaan, ovat sinulle annettuja lahjoja, joilla voit auttaa itseäsi ja muita.”

“En ymmärrä; kuinka minä muka autan ketään?” kysyin. Kaikki ihmiset olivat vain sanoneet, että se kuinka toimin ei auta lainkaan.

“Autat enemmän kuin voit kuvitellakaan,” Olento vastasi. “Mutta älä huoli, koska ennen pitkää ymmärrät kaiken ja kykenet kommunikoimaan kaikkien kanssa tavalla, jonka he ymmärtävät. Nyt sinun tulee vain pysyä rauhallisena ja olla mainitsematta tästä keskustelusta kenellekään, koska ihmiset eivät ole valmiita ymmärtämään. Muista, että me olemme täällä ja voit puhua meille; me kuuntelemme aina.”

En siltikään voinut käsittää miksi kukaan ei ymmärtänyt minua. Miksi oloni oli niin rauhallinen näiden Valo-olentojen seurassa, mutta niin rauhaton ihmisten seurassa? En voinut käsittää miksi tämä tapahtui minulle, ja tähän Olento vastasi yksinkertaisesti, “Koska sinä olet erityinen ja olet alkanut oivaltamaan sen.”

Vastasin, “Mitä tarkoitat sillä, että olen erityinen?”

”Kaikki ovat erityisiä” Olento vastasi, “mutta kaikki eivät vielä tiedä sitä itsestään. Muista vain, että sinä et ole yksin ja tulet tapaamaan ihmisiä, jotka auttavat sinua kulkemaan polkuasi. Sinun ei siis tarvitse olla huolissasi.”

Sitten kaikki hiljeni. Tämän viestin saatuani tunsin oloni paljon rauhallisemmaksi, ja vaikka en edelleenkään käsittänyt kaikkea selvästi, ei minun enää tarvinnut kysyä mitään. Kiukunpuuskani lakkasivat ja jonkin aikaa tunsin rauhaa. Mutta kysymys, “Miksi minä?” nousi kuitenkin uudestaan ja uudestaan mieleeni elämäni aikana. Vasta kun olin kasvanut hieman vanhemmaksi kykenin ymmärtämään, että nuo Valo-olennot olivat alkaneet opettamaan minulle uskoa ja luottamusta. Kaikki ongelmat ratkeaisivat jos vain sallisin itseni levätä maltillisesti Taivaallisen Opastuksen hoivaavissa käsissä; mutta minä vastustin voimakkaasti, ja tuo vastustus toisi suuren määrän tuskaa elämääni.

Taustatietoa:

Sukupuoli: Nainen

Tapahtuma-aika: Syyskuu 1973

Kuolemanrajakokemuksen elementit:

Liittyykö kokemukseesi hengenvaara? Kyllä. Onnettomuus. Hukkuminen. Elvytetty. Kliininen kuolema (hengityksen, sydämen tai aivojen toiminnan lakkaaminen) Kyllä, hukuin pudottuani säiliöön, joka oli täynnä jääkylmää vettä.

Kuinka luonnehtisit kokemustasi? Kauttaaltaan miellyttävä

Kokemukseen sisältyi: Kehosta irtautuminen (Out of body experience)

Koitko olevasi erilläsi kehostasi? Kyllä. Hukkuessani olin sisäkön hoidettavana, mutta hän ei ollut tietoinen hukkumisestani (kuten selitin yllä kirjan ensimmäisessä kappaleessa). Joskus sen jälkeen poistuin kehostani ja huomasin katsovani häntä ylhäältä. Hän makoili sängyllään ja muistan selkeästi hänen kuunnelleen radiosta saippuaoopperaa. Sitten näin äitini, joka oli muutaman korttelin päässä kotoamme kävelemässä bussille, jolla menisi töihin. Näin hänen kääntyvän ympäri ja juoksevan takaisin. Äitini vahvisti tämän kaiken myöhemmin. Minä selkeästi poistuin kehostani ja olin olemassa sen ulkopuolella.

Kuinka vertaisit korkeinta kokemuksenaikaista tietoisuutesi ja vireytesi tasoa normaalitasoon? Tietoisempi ja vireämpi kuin tavallisesti. Minä kuulin ja aistin kaiken täydellisellä selkeydellä. Pystyin olemaan missä tahansa, milloin tahansa ja kykenin ymmärtämään asioita, joita en lyhyen, alle kolme vuotta kestäneen elämäni aikana ollut kerennyt oppimaan. Säiliö, johon putosin oli pimeä, mutta pystyin silti näkemään valoa.

Missä vaiheessa kokemustasi tietoisuutesi ja vireytesi taso olivat korkeimmillaan? Ollessani poissa kehostani. Yhdessä vaiheessa kokemustani saavutin tilan, jossa tiesin täydellisellä selkeydellä kuka minä oikeasti olin ja opin, että olen oikeasti puhtaasta valosta tehty olento. Vaikka olin kokemuksen sattuessa liian nuori, sen selkeyden taso teki minulle kuitenkin mahdottomaksi koskaan sitä unohtaa. Olin myös ollut syntymästäni asti todella sairas ja heiveröinen. NDE-kokemukseni aikana oloni oli äärimmäisen hyvä, ja tämä teki mieleeni lähtemättömän vaikutuksen. Kontrasti oli niin suuri, että en voi sitä koskaan unohtaa - olin ollut sairas kolme vuotta ja nyt olin täysin vapaa kaikista vaivoista.

Nopeutuiko ajattelusi? Uskomattomasti

Hidastuiko tai nopeutuiko aika? Kaikki tuntui tapahtuvan samanaikaisesti; tai aika pysähtyi tai menetti kaiken merkityksensä. Alussa kaikki tapahtui todella nopeasti, pystyin olemaan missä tahansa, milloin tahansa ja sitten aikaa ja paikkaa ei enää ollut.

Olivatko aistisi normaalia terävämmät? Uskomattoman paljon terävämmät.

Voisitko verrata kokemuksenaikaista näkökykyäsi näkökykyysi juuri ennen kokemusta. Aistini menivät minne ikinä laitoin mieleni. Näin kaiken äärimmäisen selkeästi ja terävästi.

Voisitko verrata kokemuksenaikaista kuuloasi kuuloosi juuri ennen kokemusta. Koin mitä hiljaisuus tarkoittaa. Se oli uskomattomin, äänettömin ja rauhallisin hiljaisuus minkä olen koskaan kokenut. Kasvoin sisarusten ja serkkujen sekä lintujen, koirien ja kissojen ympäröimänä kiireisessä ja meluisassa kaupungissa. Kokemukseni jälkeen kaikki oli liian meluisaa ja halusin palata siihen rauhalliseen hilajisuuteen.

Vaikuttiko siltä, että tiesit mitä muualla tapahtuu? Kyllä, ja faktat on tarkistettu.

Kokemukseen sisältyi: Tunneli

Menitkö tunneliin tai sellaisen lävitse? Kyllä. Mitään suljettua tunnelia ei ollut, mutta alussa tyhjästä ilmestyneet kukat nostivat minua ylöspäin kohti pehmeää ja tyynnyttävää valoa. Sitten olin yhtäkkiä sisäkön huoneessa ja näin äitini kävelevän ja sitten juoksevan takaisin. Seuraavaksi näin kaupungin kadut, ihmiset, vuoret ja sitten yhtäkkiä olin puhtaan, kirkkaan valon peittämä.

Näitkö mitään olentoja kokemuksesi aikana? En

Kohtasit mitään kuolleita (tai eläviä) olentoja tai tulitko tietoiseksi sellaisista? En osaa sanoa. Aistin, että en ollut yksin ja tunsin muiden olentojen läsnäolon, mutta en kyennyt näkemään niitä. Nämä läsnäolijat tuntuivat tutuilta, mutta en nähnyt muuta kuin valoa. Vasta myöhemmin kun aloin kommunikoimaan niiden Valo-olentojen kanssa tunsin, että olin aistinut heidät NDE-kokemuksessani. Kokemukseni aikana tiesin (oivalsin), että minä myös olin Valo-olento.

Kokemukseen sisältyi: Tyhjyys

Kokemukseen sisältyi: Pimeys

Kokemukseen sisältyi: Ei-maallinen valo

Näitkö kirkkaan valon tai ympäröikö sellainen sinut? Selkeästi mystinen tai ei-maallista alkuperää oleva valo.

Näitkö ei-maallisen valon? Kyllä. Alussa kaikki oli pimeää, koska vesisäiliö oli syvä ja pimeä. Sitten tuli pehmeä valo, kuin kynttilä olisi sytytetty, ja se valaisi koko vetisen ympäristöni. Näin valon ympäröimiä kuplia. Niiden näkeminen sai minut katsomaan ympärilleni ja näin elottoman ruumiini. Sitten kelluvat kukat kantoivat minut kohti pehmeää ja tyynnyttävää valoa. Kokemuksen loppuvaiheessa, ennen kuin palasin, olin täydellisen, puhtaan, voimakkaan ja kirkkaan valon peittämä

Kokemukseen sisältyi: Ei-maallinen maisema tai kaupunki

Tuntuiko sinusta, että siirryit johonkin toiseen, ei-maalliseen maailmaan? Selvästi mystinen tai ei-maallinen maailma. Kyllä, Valon maailma. Yhdessä kohtaa kokemustani olin puhtaan ja kirkkaan valon peittämä. Mitään muuta ei ollut paitsi tietoa.

Mitä tunteita koit kokemuksesi aikana? Poistuttuani kehostani koin autuutta, rauhaa, riemua, hyvää oloa, ihmetystä. Kokemuksen edetessä tunsin täydellistä rauhaa. Sitä on vaikea selittää, mutta mitä enemmän olin siellä sitä vähemmän tunsin mitään, kunnes lopulta mitään tunteita ei enää ollut......Koin tilan, jossa ei ole mitään (ei väriä, muotoa, ääntä, tunnetta tai tarkoitusta). En missään vaiheessa ajatellut palaavani.

Tunsitko rauhaa? Uskomatonta rauhaa

Tunsitko riemua? Uskomatonta riemua

Koitko harmoniaa tai ykseyttä maailmankaikkeuden kanssa? Koin olevani yksi maailman kanssa.

Kokemukseen sisältyi: Erityistä tietoa tai tarkoitusperä

Tuntuiko sinusta, että ymmärsit yhtäkkiä kaiken? Tiesin kaiken maailmankaikkeudesta. Olin yhtä kaiken kanssa eikä mitään pitänyt kysyä tai ymmärtää. Olin kaiken ydin. Selittämiselle ei ollut tarvetta.

Kokemukseen sisältyi: Elämänkertaus

Näitkö kohtauksia menneisyydestäsi? En. Sain selville, että ennen kuin synnyin Ingridiksi olin jonkin aikaa Valo-olento ja sitten koko kokemus alkoi tuntua minusta hyvin tutulta. Ymmärsin, että tämä ei ollut ensimmäinen kerta kun olin tuossa valon maailmassa. Olin ollut siellä monia kertoja ja se tuntui kotiinpaluulta. Myöhemmin elämässäni olen saanut selville edellisiä elämiäni ja olen myös nähnyt visioita tulevaisuudesta.

Näitkö kohtauksia tulevaisuudesta? En

Kokemukseen sisältyi: Raja

Saavuitko rajalle tai rajoittavalle fyysiselle rakennelmalle? En

Saavuitko rajalle tai pisteeseen, josta ei ollut paluuta? Saavuin rajalle, jota minun ei sallittu ylittää; tai minut lähetettiin takaisin vasten tahtoani

Jumala, Henkisyys ja Uskonto:

Kuinka tärkeä asia uskonto/hengellisyys oli sinulle ennen kokemustasi? Ei lainkaan tärkeä

Mikä oli uskontosi ennen kokemustasi? Kristitty - Katolinen. Olin aivan liian pieni, alle kolme, kun NDE:ni tapahtui. Vanhempani oli kasvatettu katolisiksi, mutta he eivät juuri harjoittaneet uskontoaan. Minut kastettiin ja he kävivät kirkossa joka toinen sunnuntai. Onko uskonnonharjoittamisesi muuttunut kokemuksesi myötä? Kyllä. En harjoita mitään tiettyä uskontoa. Olen avomielinen ja tykkään opiskella eri uskomuksia ja uskontoja. Kunnioitan kaikkien uskomuksia ja käytän eri uskonnoista löytyviä meditaatio- ja rukousharjoitteita. Olen myötätuntoinen ja ystävällinen ja rakastan oppimista, antamista ja jakamista. Irtisanouduin Katolisista uskomuksista ollessani todella nuori (11-vuotias), koska minulle Jumala oli puhdasta rakkautta enkä voinut hyväksyä synnin, syyllisyyden ja rangaistuksen käsitteitä. Vain rakkaus on todellista.

Kuinka tärkeä asia uskonto/hengellisyys on sinulle nyt? Valtavan tärkeä

Mikä on uskontosi nyt? Muut tai monet uskonnot. Olen avomielinen. En kiellä mitään tai ole mitään vastaan. Tykkään oppia, osallistua ja opiskella uskontoja. En harjoita mitään tiettyä uskontoa, mutta käytän opetuksia monesta eri uskonnosta rukoillessani ja meditoidessani.

Sisälsikö kokemuksesi asioita, jotka olivat maallisten uskomustesi mukaisia? Ei varsinaisesti. Olin liian pieni edes ymmärtääkseni mitä kuolema tarkoitti tai, että olin hukkunut. Oloni vain oli todella hyvä. En ollut tuntenut tällaista hyvää oloa syntymäni jälkeen. Olin heiveröinen ja sairas lapsi. NDE-kokemukseni alku oli siis mahtava ja uusi asia minulle. Kokemuksen edetessä se alkoi muuttua tutun oloiseksi. Tiedostin, että tämä valon maailmassa oleminen oli jotain, jonka olin jo kokenut monet kerrat.

Muuttuivatko arvosi ja uskomuksesi kokemuksesi myötä? En osaa sanoa. Nuoren ikäni johdosta minun on vaikea sanoa mitkä uskomukseni ja arvoni olivat ennen kokemustani. Mutta kiitos Valo-olentojen ja rakastavan perheeni, olen pyrkinyt elämään elämäni rakastaen avoimella sydämellä ja tuntien myötätuntoa kaikkia eläviä olentoja kohtaan.

Kohtasitkot mystisen olennon tai läsnäolon tai kuulitko tunnistamattoman äänen? En

Näitkö kuolleita tai uskonnollisia henkiä? En

Kohtasitko tai tiedostitko mitään olentoja, jotka ovat aiemmin eläneet maan päällä ja, joita kuvaillaan uskonnoissa nimeltä (esim. Jeesus, Muhammad, Buddha jne.)? En

Saitko kokemuksesi aikana tietoa elämää edeltävästä olemassaolosta? Kyllä. Tulin tietoiseksi siitä, että ennen tätä inkarnaatiotani olin Valo-olento. Tulin tietoiseksi siitä, että olin aina ollut olemassa ja, että se mitä nyt tapahtui oli normaalia. Tämä koko kokemus oli minulle tuttu - siinä ei ollut mitään pelättävää. Oli kuin olisin palannut kotiin.

Saitko kokemuksen aikana tietoa universaalista yhteydestä tai ykseydestä? Kyllä. Koin olevani yhtä kaiken kanssa, mutta samaan aikaan minulla oli tunne siitä, että olin minä. Minulla ei ollut mitään muotoa ja olin osa kaikkea. Haluan myös lisätä, että koin olemattomuuden (kaiken aisteilla ja tunteilla havaittavan puuttumisen). Sitä on mahdotonta kuvailla sanoin... Uskoitko Jumalan olemassaoloon ennen kokemustasi? Tuntematon

Saitko kokemuksesi aikana tietoa Jumalan olemassaolosta? En osaa sanoa. En tiennyt mitä Jumala tarkoitti ennen kokemustani, mutta kokemukseni aikana koin sellaista autuutta, rakkautta ja riemua mitä en koskaan ollut ihmismuodossa kokenut, ja sen tunnistin olevan Jumala. Uskotko Jumalan olemassaoloon kokemuksesi jälkeen? Jumala on ehdottomasti olemassa

Maallisesta elämästä, mutta ei-uskonnollisesta näkökulmasta:

Saitko kokemuksesi aikana erityistä tietoa tarkoitusperästäsi? En

Piditkö maallisia elämiämme merkittävinä ja tärkeinä ennen kokemustasi? Tuntematon

Saitko kokemuksesi aikana tietoa elämän tarkoituksesta? En

Uskoitko tuonpuoleiseen ennen kokemustasi? Tuntematon

Uskotko tuonpuoleiseen kokemuksesi jälkeen? Tuonpuoleinen on ehdottomasti olemassa. Kyllä. Tulin tietoiseksi siitä, että olin aina ollut olemassa ja, että se mitä oli tekeillä oli normaalia. Tämä koko kokemus oli minulle tuttu - siinä ei ollut mitään pelättävää. Oli kuin olisin palannut kotiin. Jossain vaiheessa tulin tietoiseksi siitä, että minulla ei ollut muotoa, mutta olin silti olento. Olin täysin elossa. Kuolemaa ei ole, on vain elämä.

Pelkäsitkö kuolemaa ennen kokemustasi? En

Pelkäätkö kuolemaa nyt? En

Pelkäsitkö elää elämääsi ennen kokemustasi? Tuntematon

Pelkäätkö nyt elää elämääsi? En

Piditkö maallisia elämiämme merkittävinä ja tärkeinä ennen kokemustasi? Tuntematon

Pidätkö maallisia elämiämme merkittävinä ja tärkeinä kokemuksesi jälkeen? Kyllä

Saitko tietoa siitä kuinka meidän tulisi elää elämämme? En

Saitko kokemuksesi aikana tietoa elämän vaikeuksista ja haasteista? En

Olitko myötätuntoinen muita kohtaan ennen kokemustasi? Tuntematon

Saitko kokemuksesi aikana tietoa rakkaudesta? Kyllä. Kaikki oli rakkautta. Se ei ole sitä rakkautta, jonka maan päällä tunnemme. Sillä ei ole mitään tekemistä tunteiden kanssa. Se on kuin silloin kun et pysty hengittämään ja yhtäkkiä kaikki on ilmaa. Se on kaiken ydin. Me olemme sitä. En tiedä kutsuisinko sitä rakkaudeksi, autuudeksi, rauhaksi vai ykseydeksi. Se on yksinkertaisesti sanoinkuvaamaton tunne siitä, että kuuluu kaikkeen, on kaikki ja on kotona.

Olitko myötätuntoinen kokemuksesi jälkeen? Valtavan myötätuntoinen

Mitä muutoksia elämässäsi on tapahtunut kokemuksesi seurauksena? Suuria muutoksia. Kirjoitin kokemuksistani kokonaisen kirjan. Kokemus avasi oven, joka mahdollisti minun kommunikoida Valo-olentojen kanssa. Vaikka olin kokemuksen tapahtuessa pieni eikä minulla ollut vielä varsinaista persoonallisuutta, muutti kokemukseni kuitenkin kaiken. Sain siitä ensivaikutelman siitä mitä on elää tiedostaen. Olen kokenut hetkiä, joissa olen ollut yli-inhimillisen vahva ja peloton sekä tilanteita, joissa ei-fyysisestä maailmasta tulleet olennot ovat ihmeellisesti suojelleet minua. Opin poikkeuksellisen nopeasti ja pystyn ratkomaan monimutkaisia matemaattisia ja mekaanisia ongelmia. Olen joitain kertoja kokenut kuinka olen ollut toisissa aikaulottuvuuksissa, joissa olemukseni ja ympäristöni ovat hajonneet tyhjyyteen. Minulle on annettu psyykikon kykyjä, joilla pääsen käsiksi menneisiin elämiin ja tulevaisuuden tapahtumiin. Pystyn aistimaan henkiä ja lisäksi näkö-, kuulo-, haju- ja makuaistini toimivat joskus yliaistillisesti. Joskus myös tiedän asioita, joita minun ei pitäisi tietää. Pystyn näkemään auroja ja olen onnistunut manifestoimaan energiaa ulos käsistäni. Kykenen kommunikoimaan kasvien ja eläinten kanssa.

Ovatko ihmissuhteesi muuttuneet kokemuksesi seurauksena? Kyllä. Kokemukseni jälkeen en tullut toimeen ihmisten kanssa - koin olevani irti kehostani enkä halunnut olla täällä vaan palata sinne. En halunnut ihmisten kutsuvan minua käyttäen nimeäni ja itse asiassa kaikkien näiden vuosien jälkeen (43) koen edelleen olevani irrallani. Kasvaessani koin olevani erilainen kuin kaikki muut. Vasta kun tapasin ihmisiä, joilla oli samankaltaisia kokemuksia kuin itselläni, alkoi elämäni kääntyä parempaan suuntaan.

Kuolemanrajakokemuksen jälkeen:

Oliko kokemusta vaikea kuvailla sanoin? Kyllä. Olin niin pieni etten edes käsittänyt mitä oli tapahtunut enkä kyennyt kertomaan siitä. Vasta myöhemmin sain kuulla äidiltäni, että olin hukkunut. NDE-kokemustani seurasi kehosta irtautumisia, joita en myöskään osannut kuvailla, ja sitten aloin kommunikoimaan Valo-olennoiksi kutsumieni taivaallisten olentojen kanssa. Vanhempani kuvittelivat minun nähneeni unta kun tuolloin mainitsin niistä heille. Aikaa myöten he kuitenkin huomasivat minun kykenevän näkemään auroja, energiaa ja jopa henkiä. Valo-olentojen avulla äitini ja muut ihmiset sekä minä aloimme vuosien päästä saamaan selville ja ymmärtämään mitä päivänä, jona hukuin oli tapahtunut.

Kuinka tarkasti muistat kokemuksesi verrattuna muihin tuon ajan tapahtumiin? Muistan sen tarkemmin kuin muut tuon ajanjakson tapahtumat. Muistini on uskomattoman hyvä. Minulla on selkeitä muistoja ensimmäisistä elinvuosistani alkaen. Kuolemanrajakokemukseni muistan kuitenkin todella yksityiskohtaisesti - kuin se olisi juuri tapahtunut.

Onko sinulla mitään psyykkisiä tai epätavallisia kykyjä tai muita erityislahjoja, joita sinulla ei ollut ennen kokemustasi? Kyllä. Kuten ylempänä mainitsin aloin kommunikoimaan Valo-olentojen kanssa ja myöhemmin huomasin näkeväni auroja, energiaa ja jopa henkiä. Pääsen käsiksi menneisiin elämiin ja visioihin tulevaisuudesta. Minulla on psyykikon kykyjä sekä yliaistillisia kykyjä.

Onko jokin kohta kokemuksestasi sinulle erityisen tärkeä? Ihan koko kokemus. On aivan uskomatonta tietää, että me olemme ikuisia, että kuolemaa ei ole olemassa ja, että meidät on tehty valosta. Taivaalliset olennot ympäröivät meitä koko ajan ja me olemme Jumalan puhdas ydin. Me olemme Jumala.

Oletko koskaan kertonut kokemuksestasi kenellekään? Kyllä. Aloin teini-iässä puhumaan siitä avoimemmin isoäitini, äitini sekä joidenkin ystävieni kanssa kanssa, mutta sitten vaikenin siitä kunnes olin jo lähes neljäkymmentä. Kokemukseni ovat muuttaneet rajusti monen ympärilläni olleen ihmisen elämää, ja kirjoitin ja julkaisin juuri kirjan, A Brightly Guided Life: How a Scientist Learned to Hear Her Inner Wisdom. (ei suomennettu)

Tiesitkö kuolemanrajakokemuksista (NDE) ennen kokemustasi? En

Kuinka todellisena pidit kokemustasi sitä seuranneiden päivien ja viikkojen aikana? Kokemus oli ehdottomasti todellinen. Olin niin nuori etten oikeasti tiennyt mitä ajattelin. En edes käsittänyt kuolleeni.

Kuinka todellisena pidät kokemustasi nyt? Kokemus oli ehdottomasti todellinen. Se on aina ollut todellinen - jopa tänä päivänä. Muistan sen täysin selvästi ja kaikki sitä seuranneet kokemukset tekivät siitä aina vain todellisemman. Pian kokemukseni jälkeen ja pitkin elämääni olen kokenut useita kehosta irtautumisia ja mystisiä kokemuksia, jotka muistuttivat kuolemanrajakokemustani, joten en ole pystynyt unohtamaan sitä. Kehosta irtautuessani koin kehooni palatessani saman imun tuntee kuin kuolemanrajakokemuksessani.

Onko mikään koskaan elämäsi aikana toistanut mitään kohtaa kokemuksestasi? Kyllä. Kokemukseni jälkeen olen kokenut useita kehosta irtautumisia sekä mystisiä kokemuksia, joiden yhteydessä olen tuntenut samankaltaisia tunteita.

Haluaisitko vielä sanoa jotain koskien kokemustasi? Kuolemanrajakokemukseni ehdottomasti muutti elämäni suunnan. Olen siitä äärimmäisen kiitollinen, koska se saattoi minut tietoiseen elämään. Tämä polku ei ole ollut helppo, mutta se on kuitenkin ollut sen arvoinen. Päätin jo 4-vuotiaana, että minusta tulee tiedenainen ja olen onnistunut tuomaan monia hengellisiä opetuksia sellaisten ihmisten elämiin, joilla ei muuten olisi ollut niihin suoraa pääsyä. Tämä on ollut siunaus. Haluan myös mainita, että en NDE-kokemukseni aikana kokenut mitään rajoja eikä kukaan käskenyt minun palata. Valon maailmassa ei ollut minkäänlaista kontrastia, joten mitään ei voinut tuomita, mitään ei voinut verrata mihinkään, mitään ei voinut valita eikä mitään voinut vastustaa. Ei ollut mitään muuta kuin seesteisyyttä, rauhaa ja hellyyttä sekä tietämys siitä, että se mitä minulle tapahtui oli normaalia ja niin tulisi tapahtumaan uudestaan. Mitään vastustusta ei ollut, minä vain olin siellä olemassa. Kun tulin tietoiseksi siitä, että olin aiemmin ollut Valo-olento ja, että kaikki oli täydellisen hyvin, minä vain pysyin siellä yhdistyneenä tähän autuuteen, kunnes yhtäkkiä minut imettiin takaisin kehooni kuin se olisi ollut imuri. Voimakas ja tuskallinen kylmyys palasi. Kontrasti oli niin voimakas, että tiesin palanneeni.

Olisimmeko vielä voineet kysyä jotain sellaista mikä olisi helpottanut sinua kertomaan kokemuksesi? Tämä kysely oli mielestäni hyvä. Paikoitellen hieman itseään toistava, mutta joskus enemmän on parempi kuin vähemmän.