Jean K KRK

Kuvaus kokemuksesta:

Olin kärsinyt voimakkaasta keuhkoputkentulehduksesta jo useita viikkoja. Se vain jatkui jatkumistaan. Ollessani eräänä päivänä matkalla Indianapoliksesta Terre Hauteen väsähdin niin pahasti kesken matkan, että päätin pysähtyä pieneen Cloverdalen kaupunkiin ja levätä hetken. Oli kylmä päivä. Pysäköin autoni tyhjälle parkkipaikalle ja sammutin moottorin. Asetin takkini päälleni peitoksi, kallistin istuinta taaksepäin ja yritin nukahtaa. Kello oli 12.02. En kyennyt nukkumaan ja muutaman minuutin kuluttua minun alkoi olla vaikea hengittää. Onnistuin ottamaan inhalaattorini käsilaukustani. Otin siitä pari henkäystä ja kävin uudestaan makuulle. En kuitenkaan edelleenkään pystynyt hengittämään. Yritin nousta istumaan, mutta olin liian heikkona. Yritin hengittää kaikin keinoin, mutta en yksinkertaisesti pystynyt. Tajuntani alkoi hämärtymään ja sitten tulin tietoiseksi kehostani. Oli kuin olisin katsonut sitä sen ulkopuolelta. En nähnyt sitä omilla silmilläni, vaan tiedostin vain, että tuossa oli keho, jolla oli vaikeuksia hengittää ja, joka heikkeni heikkenemistään. Sitten tuosta kehosta ei enää lähtenyt ääntä.

Tiesin tuon kehon olevan minun, mutta en juurikaan piitannut siitä. Yhtäkkiä olin tunnelissa, joka oli tehty jonkinlaisista läpinäkyvistä tiilistä tai palikoista. Tunneliin säteili valoa näiden tiilien lävitse. Tuo valo oli kauniin kultainen ja se tuntui lämpimältä ja lohduttavalta. Halusin päästä sen luokse. Astuin tunneliin, ja niin tehdessäni, se alkoi hitaasti pyöriä. Muistutin itseäni olemaan varovainen, jotta en kaatuisi tunnelin pyöriessä. Askeleen tai kaksi otettuani huomasin tunnelin päässä olevan oven. Se oli raskas, koristeltu ja sininen. Päätin, että haluan mennä sen luokse, ja välittömästi olin sen edessä. Yritin avata sitä, mutta turhaan. Sitten minuun alkoi virrata tietoa. Minulle kerrottiin, että oven auettua, minun olisi tehtävä valinta. Sen tekeminen tulisi olemaan vaikeaa ja minun tulisi puntaroida asiaa huolella ennen päätöksen tekemistä.

Seisoin vaiti oven edessä, miettien saamani tietoa, ja sitten ovi aukesi. Edessäni ja alapuolellani avautui valtava pimeys. Pimeyden tuolla puolen oli ääretön galaksi. Sen keskustassa loisti kirkas Valo, joka oli kirkkaampi kuin kaikki muut siinä olleet tähdet. Tämä Valo tuntui vetävän minua puoleensa. Alapuolellani olleesta pimeydestä kuului hädissään olevien ihmisten ääniä. He kärsivät. Se kuulosti kuin ruuhkaiselta sairaalan päivystyshuoneelta, mutta tuo kärsimys oli käsin kosketeltavaa. Jotenkin tiesin, että mikäli nämä ihmiset vain kääntyisivät tuota Valoa kohti, heidän kärsimyksensä lakkaisi. Mutta he olivat itsepäisiä eivätkä tehneet niin.

Katsellessani tätä kaunista tähtien, planeettojen ja tuon suuren, hohtavan ja rakastavan Valon muodostamaa näkymää, näin pienen pieniä sinisiä, vaaleanpunaisia ja vihreitä valonsäteitä, jotka matkasivat pimeyden halki kohti tuota Suurta Valoa. Ihmettelin mitä ne oikein olivat, ja sain välittömästi tiedon, että ne olivat tuota Valoa etsivien ihmisten rukouksia. Ne näyttivät kauniilta, ja Valoon saavuttuaan ne sulautuivat siihen. Seuraavaksi tuosta Suuresta Valosta lähti takaisin isokokoisempia valkoisia valonsäteitä. Tiesin näiden olevan vastauksia noihin rukouksiin. En halunnut muuta kuin seurata katseellani noita valonsäteitä, olla tuon Valon lämmössä ja nauttia tästä kauniista näkymästä. Sitten tuo Valo muuttui upean siniseksi ja vyöryi minua kohti kuin meren aalto. Se ei ollut mitenkään erityisen lähellä minua, mutta pystyin kuitenkin näkemään siinä Jeesuksen kuvan. Päälleni virtasi rakkautta kuin lämmintä vettä. Jeesus näytti täsmälleen samalta kuin pyhäkouluni julisteessa. Ajattelin, että mikäli olisin ollut buddhalainen, olisi hän kaiketi näyttänyt Buddhalta, ja minulle vastattiin, “Pitää paikkansa. Jumala näyttäytyy tutussa muodossa.” Minulla olisi ollut Jeesukselle kysymyksiä, mutta yhtäkkiä minulle sanottiin, että minun täytyisi tehdä valinta. Tätä ei sanonut mikään yksittäinen henkilö, vaan pikemminkin äänten kuoro. En kuullut sitä korvillani, vaan se kommunikoitiin minulle jollain toisella tavalla. Minulle sanottiin, että voisin joko jäädä tai palata takaisin. Ja minun tulisi miettiä asiaa tarkasti.

Ajattelin kolmea kotona ollutta teini-ikäistä lastani. Heillä kaikilla oli ongelmia. Mieheni oli hylännyt meidät vuosi sitten. Kärsimme murrosiän lisäksi myös siis köyhyydestä ja hylätyksi tulemisesta. Minun teki voimakkaasti mieli jäädä tähän Valoon ( joka nyt vaihtoi väriään ja palasi takaisin alkuperäiseen muotoonsa), mutta tiesin, etten kyennyt jättämää lapsiani tähän julmaan maailmaan ilman äitiä. En edes saanut mahdollisuutta vastata tälle äänten kuorolle, että minun olisi pakko palata lasteni luokse - heti kun tiesin, etten voisi hylätä heitä, tuntui minusta kuin minut olisi pudotettu kymmenestä metristä betonille. Paiskauduin takaisin kehooni silmittömän tuskan saattelemana. Pystyin tuntemaan kuinka sydän valmistautui lyömään. Kuulin kuinka keho yritti hengittää. Tunsin jäätävän kylmät sormet ja posket. Tämä keho oli äärimmäisen kylmä eikä kyennyt vielä liikkumaan. Kuulin kuinka se henkäisi terävästi ja voihkaisi. Kuuntelin hengittäisikö se toisenkin kerran, ja se teki niin. Kannustin sitä ja kerroin sille milloin hengittää sisään ja milloin ulos. Tunsin sydämen alkavan lyömään rytmissä, ja sitten olin täysin kehossa ja ponnistellen yritin hengittää kunnolla.

En ole koskaan ollut niin kylmissäni. Ulkolämpötila oli tuolloin noin -7 astetta, ja kehoni tuntui melkein yhtä kylmältä. Katsoin kelloa, joka oli 12.40. Minun piti lämmittää autoani ja kehoani noin tunnin verran ennen kuin pystyin liikkumaan kunnolla. Hengitin todella heikosti. Lopulta voimistuin tarpeeksi ajaakseni takaisin kotiin.

Taustatietoa:

Sukupuoli: Nainen

Tapahtuma-aika: 5.1.2005

Kuolemanrajakokemuksen elementit:

Liittyykö kokemukseesi hengenvaara? Kyllä. Sairaus. “Sairaus, tapaturma tai muu ei-hengenvaarallinen tapahtuma.” Sain keuhkoputkentulehduksen aikana astmakohtauksen ja hengitykseni pysähtyi.

Kuinka luonnehtisit kokemustasi? Ihana

Kokemukseen sisältyi: Kehosta irtautuminen

Koitko olevasi erilläsi kehostasi? Kyllä. Minä selkeästi poistuin kehostani ja olin olemassa sen ulkopuolella.

Kuinka vertaisit korkeinta kokemuksenaikaista tietoisuutesi ja vireytesi tasoa normaalitasoon? Tavallista tietoisempi ja vireämpi. Kuvailtu yllä.

Missä vaiheessa kokemustasi tietoisuutesi ja vireytesi taso olivat korkeimmillaan? Kun ovi aukesi, kun tiedostin Valoa kohti matkanneet rukoukset, kun ymmärsin, että alapuolellani pimeydessä olleiden ihmisten kärsimys lakkaisi mikäli nämä vain kääntäisivät katseensa tuohon valoon.

Nopeutuiko ajattelusi? Se oli tavallista nopeampaa

Hidastuiko tai nopeutuiko aika? Kaikki vaikutti tapahtuvan samanaikaisesti; tai aika pysähtyi tai menetti kaiken merkityksensä. Näin, että Maailmankaikkeudella ei ole rajoja. Ainoa raja sijaitsee Maailmankaikkeuden ja sen pimeyden välillä, jossa ovat ne, jotka eivät usko. Aikaa ei ollut olemassa. Sitä ei ollut mitenkään mahdollista seurata. Aikaa ei ole olemassa tuossa paikassa, joka on ääretön ja aikajanaton.

Olivatko aistisi normaalia terävämmät? Uskomattoman paljon terävämmät.

Voisitko verrata kokemuksenaikaista näkökykyäsi näkökykyysi juuri ennen kokemusta. Pystyin näkemään värejä, joita ei ole olemassa Maan päällä. Niitä ei ole mahdollista kuvailla. Maan päällä näköni on heikko, mutta tuossa paikassa se oli terävä ja kirkas, ja kaukonäköni oli suunnaton - pystyin näkemään tuhansien, jopa miljoonien kilometrien päähän. Näin kirkkaasti sellaiset tähdet, joiden näkemiseen tarvitaan teleskooppi.

Voisitko verrata kokemuksenaikaista kuuloasi kuuloosi juuri ennen kokemusta. Kuulin korvillani sen galaksin äänet - kuulin tähtien räjähtelevän ja paukahtelevan, kuulin aurinkotuulen ja revontulien rätinän. Kuulin myös niiden ihmisten kärsimyksen korvillani. Kuulin myös ääniä, jotka antoivat minulle tietoa, mutta näitä en kuullut korvillani.

Vaikuttiko siltä, että tiesit mitä muualla tapahtuu? Kyllä, ja faktat on tarkastettu.

Menitkö tunneliin tai sellaisen lävitse? Kyllä. Se rakentui läpinäkyvistä palikoista tai tiilistä, jotka olivat tavanomaisen betoniharkon kokoisia. Tunnelin sisäpinta ei ollut sileä vaan hieman aaltoileva. Tunneli pyöri epäsäännöllisesti ja hitaasti. Tiilien läpi tullut kultainen valo valaisi sen lämmöllä ja lohdutuksella.

Näitkö mitään olentoja kokemuksesi aikana? Kyllä

Kohtasit mitään kuolleita (tai eläviä) olentoja tai tulitko tietoiseksi sellaisista? Kyllä. Valo muuttui siniseksi aalloksi, jonka keskikohdassa näin Jeesuksen. Hänellä oli yllään kotikutoista pellavaa. Tiesin hänen olevan Jeesus, koska hän näytti täsmälleen samalta kuin eräässä lapsuuteni pyhäkoulun julisteessa. Hänellä oli parta ja ruskeat hiukset sekä ruskeat silmät. Hänen katsoessaan minua, tunsin Uskomatonta rauhaa.

Kokemukseen sisältyi: Pimeys

Kokemukseen sisältyi: Valo

Näitkö kirkkaan valon tai ympäröikö sellainen sinut? Selkeästi mystistä tai ei-maallista alkuperää oleva valo

Näitkö ei-maallisen valon? Kyllä. Näin valon, joka tuli tiilien lävitse tunneliin. Ovelle saavuttuani, huomasin tuon valon olevan lähtöisin siitä Suuresta Valosta, joka oli tuon kosmisen näkymän keskikohdassa. Se oli valtaisa. Se oli jättimäinen verrattuna kaikkiin sen ympärillä olleisiin valoihin. Se oli valkoinen ja äärimmäisen kirkas, mutta sitä ei ollut tuskallista katsoa. Mihin ikinä se menikään, toi se mukanaan lohtua, rakkautta ja hyvyyttä. Halusin olla tuon Valon luona.

Tuntuiko sinusta, että siirryit johonkin toiseen, ei-maalliseen maailmaan? Selkeästi mystinen tai ei-maallinen todellisuus. Näin koko maailmankaikkeuden sen uskomattomassa loistossaan. Näin myös pimeyden, jossa olivat ne, jotka eivät usko.

Mitä tunteita koit kokemuksesi aikana? Alkuun olin peloissani, koska en pystynyt hengittämään ja ajattelin kuolevani. Kuoltuani olin utelias tunnelin sekä sen päässä olleen oven suhteen. Olin toiveikas, että saisin olla sen valon kanssa, joka tunneliin tuli tiilien lävitse. Tunsin lämpöä ja, että olin lohdutettu ja rakastettu. Olin äärimmäisen utelias kaiken suhteen. Oloni oli tyyni, mutta ei rauhaisa, koska tiesin, että minun olisi tehtävä valinta. Valinnan tekeminen ahdisti minua hieman. Jeesuksen nähdessäni kaikki elämäni palaset loksahtivat paikalleen, ja tunsin, että kelpasin.

Tunsitko rauhaa? Helpotusta tai rauhaa

Tunsitko riemua? Iloa

Koitko harmoniaa tai ykseyttä maailmankaikkeuden kanssa? Tunsin olevani yhtä maailman kanssa

Kokemukseen sisältyi: Erityistä tietoa

Ymmärsitkö yhtäkkiä kaiken? Tiesin maailmankaikkeudesta kaiken

Näitkö kohtauksia menneisyydestäsi? Menneisyyteni välähti hallitsemattomasti edessäni. En nähnyt menneitä tapahtumia tai tai kokenut elämänkertausta. Kokemus kokonaisuudessaan kuitenkin auttoi minua keskittymään syvemmin ihmisiin - eritoten ihmisiin, jotka surevat tai elävät köyhyydessä tai ovat sairaita tai vankilassa. En välitä tavaroista tai rahasta - toisaalta, en välittänyt niistä myöskään ennen kokemustani.

Näitkö kohtauksia tulevaisuudesta? Näin kohtauksia maailman tulevaisuudesta. Sain selville, että mikäli palaisin, eläisin tarpeeksi pitkään kasvattaakseni lapseni ja nähdäkseni heidän alkavan elää itsenäisesti.

Kokemukseen sisältyi: Raja Saavuitko rajalle tai rajoittavalle fyysiselle rakennelmalle? Kyllä. Se tunnelin päässä ollut koristeellinen sininen ovi oli raja. Tiesin, että mikäli astuisin oviaukosta sisään, tai laittaisin edes yhden jalan kynnyksen yli, en enää pystyisi palaamaan Maanpäälliseen elämääni ja lasteni luokse.

Saavuitko rajalle tai pisteeseen, josta ei ollut paluuta? Saavuin rajalle, jota minun ei sallittu ylittää; tai minut lähetettiin takaisin vasten tahtoani

Jumala, Henkisyys ja Uskonto:

Mikä oli uskontosi ennen kokemustasi?: Maltillinen

Onko uskonnonharjoittamisesi muuttunut kokemuksesi myötä? Kyllä. Olin lakannut käymästä kirkossa noin vuotta ennen kuolemanrajakokemustani. Kokemukseni osoitti minulle, että tuon Suuren Valon luokse on monia polkuja. Muutaman vuoden kestäneen filosofoinnin ja itsetutkiskelun jälkeen oivalsin, että kirkkoni oli yksi tuon Suuren Valon luokse vievistä poluista, eikä minun enää tarvinnut etsiä sellaista muualta. Palasin siis kirkkoon ja jatkoin uskonnollisen polkuni harjoittamista.

Mikä on uskontosi nyt? Maltillinen

Muuttuivatko arvosi ja uskomuksesi kokemuksesi myötä? Kyllä. Olin lakannut käymästä kirkossa noin vuotta ennen kuolemanrajakokemustani. Kokemukseni osoitti minulle, että tuon Suuren Valon luokse on monia polkuja. Muutaman vuoden kestäneen filosofoinnin ja itsetutkiskelun jälkeen oivalsin, että kirkkoni oli yksi tuon Suuren Valon luokse vievistä poluista, eikä minun enää tarvinnut etsiä sellaista muualta. Palasin siis kirkkoon ja jatkoin uskonnollisen polkuni harjoittamista.

Kohtasitkot mystisen olennon tai läsnäolon tai kuulitko tunnistamattoman äänen? Kohtasin todellisen olennon tai äänen, joka selkeästi oli ei-maallista alkuperää.

Näitkö kuolleita tai uskonnollisia henkiä? Kyllä

Maanpäällisestä elämästä ei-uskonnollisesta näkökulmasta:

Saitko kokemuksesi aikana erityistä tietoa tai tietoa tarkoitusperästäsi? Kyllä. Ymmärsin, että me kaikki olemme tärkeitä Jumalalle/Valolle - jopa kasvit ja eläimet. Meillä kaikilla on tärkeä rooli Maailmankaikkeuden rakenteessa - suunnitelmassa - ja meillä kaikilla on jokin tehtävä. Ymmärsin tuon Suuren Valon olevan armeliaampi ja rakastavampi kuin mikään tai kukaan Maan päällä. On tarkoitus, että me kaikki palaisimme tuon Suuren Valon tykö, mutta jotkut eivät tule tekemään niin, koska he kieltäytyvät ottamasta vastaan tuota Valoa.

Ovatko ihmissuhteesi muuttuneet kokemuksesi seurauksena? Kyllä. Erosin senaikaisesta epäkelvollisesta miehestäni. Olen löytänyt ystäviä, jotka eivät ole pinnallisia, vaan ovat kosketuksessa sen kanssa mikä elämässä on tärkeää. Näihin asioihin kuuluu köyhien, kärsivien ja niiden auttaminen, joille ei ole avautunut mahdollisuutta parempaan. En käytä aikaani ihmisiin, jotka keskittyvät rahaan, syyllisyyteen, pinnallisuuteen tai statuksensa kohottamiseen tai ihmisiin, jotka ovat masentuneita, mutta eivät halua muuttua. Sellaisia, jotka tarvitsevat apua ja haluavat muuttua on valtavasti - heihin minä keskityn.

Kuolemanrajakokemuksen jälkeen:

Oliko kokemusta vaikea ilmaista sanoin? Kyllä. Osalla saamastani tiedosta ei vaikuttanut olevan muuta alkulähdettä kuin se Valo. Tuossa paikassa oli värejä ja ääniä, joita ei voi kokea Maassa.

Onko sinulla mitään psyykkisiä tai epätavallisia kykyjä tai muita erityislahjoja, joita sinulla ei ollut ennen kokemustasi? Kyllä. Virtaava vesi (esimerkiksi hanasta virtaava) vaikutti musiikilliselta. Tiesin kun joku valehteli minulle - tiedän edelleen. En voinut käyttää rannekelloa, koska ne eivät joko pysyneet ajassa tai hajosivat.

Onko jokin kohta kokemuksestasi sinulle erityisen tärkeä? Koko kokemus on minulle tärkeä. Mutta ehkäpä merkittävin oli oivallukseni siitä, että meistä jokainen on aivan yhtä tärkeä ja, että meillä kaikilla on tärkeä rooli kokonaissuunnitelmassa. Olin erittäin tuomitseva ennen kokemustani. Kokemukseni opetti minulle, että minun olisi päästettävä irti tästä tuomitsemisesta ja pyrittävä hyväksymään kukin ihminen sinä ainutlaatuisena yksilönä, joka tämä on. Minulle oli myöskin tärkeää oppia, että me kaikki koemme tuon Suuren Valon oman kulttuurimme ja aiempien kokemustemme kautta. Tuo Suuri Valo voi olla Buddha, Jeesus tai Muhammed - ei ole mitään “yhtä ainoaa polkua” takaisin Jumalan luokse.

Oletko koskaan kertonut kokemuksestasi kenellekään? Kyllä. Kerroin siitä muutamalle ystävälleni neljän kuukauden kuluttua. He eivät selvästikään ymmärtäneet mistä puhuin, ja kaduin, että kerroin siitä heille. Kerroin myös muutamalle perheenjäsenelle, mutta myös he olivat skeptisiä. Ainoa henkilö, joka minua uskoo on nykyinen mieheni. En usko kokemukseni vaikuttaneen suoraan kehenkään muuhun kuin minuun. Muihin se on vaikuttanut sitä kautta, että kohtelen heitä eri tavalla kuin ennen kuolemanrajakokemustani. Nämä ihmiset eivät kuitenkaan tiedä, että toimintani juontaa siitä.

Tiesitkö kuolemanrajakokemuksista (NDE) ennen kokemustasi? Kyllä. Olin lukenut yhden tohtori Moodyn kirjoista kauan ennen kokemustani. En tiedä vaikuttiko se siihen. Olisinko nähnyt tunnelin jos en olisi lukenut hänen kirjaansa? En tiedä.

Kuinka todellisena pidit kokemustasi sitä seuranneiden päivien ja viikkojen aikana? Kokemus oli ehdottomasti todellinen. Heti sen alusta asti, aina seuraaviin päiviin, koin sen ehdottoman todelliseksi. Se oli todellisin minulle koskaan tapahtunut asia. Se ei ollut mitenkään sumea tai epätodellisen oloinen. Se oli todellisempi kuin tämä elämäni tällä planeetalla, koska sain sen aikana VARMAA, SYVÄLLISTÄ ja HORJUMATONTA TIETOA Jumalan järjestelmästä ja siitä kuinka me kaikki siihen sovimme.

Kuinka todellisena pidät kokemustasi nyt? Kokemus oli ehdottomasti todellinen. Koen sen edelleen olevan ehdottomasti todellinen. Näkemykseni siitä ei ole muuttunut hitustakaan noista päivistä. Tiedän, että tuon Suuren Valon kanssa oleminen on merkittävämpi osa olemassaoloamme kuin aikamme Maapallolla. Tiedän, että meillä on tuossa paikassa vielä paljon lisää opittavaa ja tehtävää. Tiedän, että elämämme jatkuvat, ne täydentyvät, ja me jatkamme oppimista ja kasvamista.

Onko mikään koskaan elämäsi aikana toistanut mitään kohtaa kokemuksestasi? Ei

Haluaisitko vielä sanoa jotain koskien kokemustasi? Pian kokemukseni jälkeen minusta tuli syvästi onneton. Pystyin näkemään, että iso osa ihmisistä oli pinnallisia eikä toiminut tavalla, joka veisi heidät takaisin tuohon Suureen Valoon. Ihmettelin kuinka niin monet ihmiset saattoivat olla niin pinnallisia. Sitten ymmärsin, että heillä ei ollut kuolemanrajakokemuksen suomaa ymmärrystä. Ajattelin, että omani jakaminen voisi auttaa heitä. Koin, että ehkä kuolemanrajakokemukseni jakaminen oli jopa osa tehtävääni. Mutta ihmiset ovat niin epäuskoisia. Kukaan ei uskonut minua, ja olin syvästi pettynyt. Olen yhä pettynyt.