Jean R KRK

Kuvaus kokemuksesta:

Heräsin sairaalavuoteellani maaten kykenemättömänä hengittämään. Jokaikinen nivel kehossani oli äärimmäisen kivulias. Olin paniikissa. Ajattelin, että jos minulla vain ei olisi vaatteita päälläni, niin ehkä ihoni voisi hengittää puolestani. Tiesin olevani pulassa. En löytänyt nappulaa, jolla hoitaja kutsuttiin paikalle. Ajattelin, “Olen pelkkä riesa ja he piilottivat siksi tuon nappulan minulta. He toivovat, että minä kuolen.” Paniikkini paheni ja ajatukseni olivat järjettömiä. Minun täytyi puhumalla rauhoittaa itseni ja ajatella loogisesti. Sanoin itselleni, “Olen sairaalassa. He ovat varmastikin laittaneet kutsunappulan johonkin lähettyville. Pysy rauhallisena ja katso ympärillesi.” Löysin nappulan yläoikealtani, jossa se oli kiedottuna vuoteeni kaiteen ympärille. Muistan tunteneeni valtavaa tuskaa kun viimein löysin tuon nappulan ja painoin sitä. Hoitaja vastasi ja kysyi mitä tarvitsin. Sanoin hänelle olevani paniikissa ja etten kyennyt hengittämään.

Hän saapui huoneeseeni ja rauhoitellen puhuen mittasi verenpaineeni. Se oli 0/30, ja niin alkoi pitkä matkani kuoleman rajalle.

Seuranneiden päivien aikana sydämeni lakkasi lyömästä neljästi. Perheelleni sanottiin, että minä en todennäköisesti selviäisi. Tämä ajanjakso on minulle sumea. Koin sen aikana kaksi kuolemanrajakokemusta, mutta en tiedä milloin ne tapahtuivat.

Ensimmäisellä kerralla menin valon lävitse (en osaa kuvailla sitä toisella tavalla) ja minut kyllästettiin ehdottomalla rakkaudella. Se oli ihanin koskaan kokemani asia. Ehdoton rakkaus saturoi minut aivan täyteen asti!

Seuraavaksi läpikävin elämänkertauksen. Siinä käsiteltiin yksinomaan suhteitani muihin. Sen aikana minä tunsin sen mitä muut tunsivat suhteessani heidän kanssaan. Tunsin sen rakkauden tai loukkaantuneisuuden tai tuskan, jonka minun heille tekemäni asiat tai heille sanomani sanat olivat heissä saaneet aikaan. Heidän loukkaantuneisuutensa tai tuskansa sai minut kavahtamaan, ja huomasin ajattelevani, että olisin voinut toimia kyseisissä tilanteissa huomattavasti paremmalla tavalla. Mutta suurin osa siitä mitä tunsin oli rakkautta, eli elämänkertaukseni ei loppujen lopuksi ollut niin paha. Kukaan ei tuominnut minua tämän prosessin aikana. En tuntenut kenenkään paheksuvan minua, vaan tunsin ainoastaan omat reaktioni. Ehdottoman rakkauden kyllästämä tunne oli edelleen siinä. Minä tuomitsin itse itseni elämänkertaukseni aikana, mutta kukaan muu ei minua tuominnut.

Sitten minulta kysyttiin halusinko tulla kotiin (tuohon paikkaan siis) vai halusinko palata tänne. Sanoin heille, että minun kaksi poikaani tarvitsivat minua ja, että minun oli pakko palata. Yhtäkkiä olin taas kehossani ja tunsin tuskasta roihuavat niveleni. En oikeasti muista mitä ympärilläni tuolloin oli tekeillä - muistan vain, että minuun sattui. Tunsin kuitenkin edelleen tuon rakkauden ja saatoin levätä.

Toinen kuolemanrajakokemukseni: Löysin itseni kaupungista, jonka minulle kerrottiin olevan Jumalan Kaupunki. Olin suihkulähteellä yhdessä miehen kanssa, jolla oli yllään pitkä pellavakaapu, joka oli vyötäröltä sidottu narulla. Hän sanoi, että voisin kysyä ihan mitä tahansa ja, että hän veisi minut kierrokselle. Minut kasvatettiin aikakaudella, jolloin sanottiin, että katolilaiselle oli kuolemansynti mennä muunlaiseen kirkkoon, ja luterilaiset sanoivat katolilaisten joutuvan helvettiin, koska näillä oli kirkoissaan kuvapatsaita ja, koska he rukoilivat pyhimyksiä. Minulla oli siis mielessäni erittäin tärkeä kysymys. Ensimmäinen esittämäni kysymys oli, “Mikä on oikea uskonto?”

Vastaus kuului, “Ne kaikki ovat. Jokainen uskonto on polku, jolla yritetään päästä samaan paikkaan.” Minulle näytettiin vuori, jonka huipulle kaikki uskonnolliset ryhmät yrittivät päästä. Ryhmät olivat erillään toisistaan, mutta ne kaikki yrittivät päästä samaan paikkaan.

Minulle kerrottiin seuraavaksi, että ihmiset valitsevat syntyä sellaiseen uskontoon tai ryhmään, joka auttaa heitä oppimaan ne asiat mitkä heidät tänne lähetettiin oppimaan. Minulle sanottiin, että Maa on ikään kuin iso koulu, jossa oppimiaan henkisiä opetuksia voi toteuttaa käytännössä ja itseään testata paineen alla - katsoa osaako oikeasti “elää” sen mukaan minkä jo tietää olevan oikein. Maassa siis periaatteessa testataan pystyykö henkilö tukemaan sanojaan teoilla, eli kykeneekö hän elämään niin kuin kuuluisi elää. Minulle kerrottiin, että jotkut ihmisistä tulevat Maahan työstämään ainoastaan yhtä puolta itsestään ja toiset taas useampaa. Sitten on myös sellaisia, jotka tulevat työstämään sekä omaa itseään että auttamaan Maailmaa kokonaisuutena.

Tuonpuoleisessa ei ole niitä fyysisiä paineita, jotka keho tuo mukanaan. Täällä Maan päällä kehoa täytyy ravita, se täytyy vaatettaa ja sitä täytyy suojella luonnonvoimilta. Olet jatkuvasti paineen alla tehdä jonkinlaisia päätöksiä, joilla on henkinen perusta. Sinulle opetetaan “tuonpuoleisessa” mitä sinun “pitäisi tehdä”, mutta pystytkö sinä ELÄMÄÄN sen mukaisesti ollessasi Maassa olevien paineiden alla? Tuonpuoleisessa näkemäni ja kuulemani perusteella, tärkeintä tässä kaikessa on suhteemme muihin ja toisista huolehtiminen. Täydellisyyttä ei ihmisiltä vaadita, mutta oppimista vaaditaan ja oppimista pidetään hyvänä asiana.

Kaikki elämämme kokemukset tuntuvat noudattavan jonkinlaista kaavaa ja usein ne luovat samat oppitunnit uudestaan eri muodossa ja erilaisissa tilanteissa. Tästä näkee mitä on tänne tullut oppimaan ja testaamaan. Näitä kuvioita tutkimalla tietyt teemat paljastuvat.

Minulle näytettiin kirjasto, joka oli täynnä kultakantisia kirjoja. Ne olivat Maan päällä olevien ihmisten elämät, ja niihin on kirjattu heidän elämänsuunnitelmansa sekä se mitä he toivovat tiettyjen avainkokemusten kautta saavuttavansa. Sen perusteella mitä minulle näytettiin, ihmisillä on vapaa tahto sen suhteen, kuinka he saapuvat näihin ennalta määrättyihin avainkokemuksiin. He voivat kulkea mutkittelevaa kokemuspolkua tai sitten suorempaa, mutta tietyt tapahtumat ovat ennalta asetettuja ja tulevat tapahtumaan joka tapauksessa. Kukin näistä avaintapahtumista on suorituskykytesti, ja se kuinka niihin reagoit osoittaa mitä olet oppinut ja mikä vielä vaatii parantamista tai oppimista.

Taloudellinen kaaos, jota nyt läpikäydään on yksi niistä ennalta asetetuista “maailmantapahtumista”. Ihmiset voivat valita kuinka he näihin tapahtumiin reagoivat. Sen perusteella mitä minulle näytettiin, henkinen toimintatapa on auttaa muita ja auttaa niitä, jotka apua tarvitsevat. Tämä on korkein rakkauden teko. Vaihtoehtona on myös entistä suojautuneemmaksi ja itsekeskeisemmäksi tuleminen - että reaktiona tapahtuviin asioihin jakaa vähemmän ja tarrautuu omaisuuteensa. Tämä on materialistinen tapa nähdä tapahtumat - materiaalinen maailma nähdään merkittävämpänä kuin koko ihmiskuntaa yhdistävä yhteys. Minkä valinnan enemmistö sitten tekee? Se jää nähtäväksi. Minulle näytettiin vuonna 1981, että tämä aika tulisi ja, että pankit ovat pelkän paperin varaan rakennettuja paperi-imperiumeja. Monet muutkin bisnekset ovat pelkkiä paperi-imperiumeja, jotka on suunniteltu romahtamaan paineen alla. Kuinka ihmiset tulevat reagoimaan kaikkeen tähän? Tämä on avaintapahtuma, joka tulee testaamaan monia. Kurottavatko he ulospäin ja huolehtivat toisistaan vai tuleeko heistä aina vain itsekeskeisempiä ja materiaa suojelevia? Vaihtoehtoja on aina tarjolla ihan vain, jotta nähdään minkä valinnan yksilöt tekevät.

Minulle näytettiin myös muita osia tuosta kaupungista, paikkoja joissa sielut tekivät työtä yhdessä Maan päällä olevien ihmisten, muun muassa tutkijoiden ja taiteilijoiden kanssa. Tuolta käsin yritetään koko ajan “inspiroida” Maan päällä olevia luomaan ihmiskuntaa hyödyttäviä asioita. Siellä oli niin paljon muutakin. Mutta ennen kaikkea tämä paikka oli täynnä rakkautta; rakkautta ihmiskuntaa, kaikkia Maapallolla olevia ja Maata itseään kohtaan. Kommunikointi oli tuossa paikassa läpinäkyvää - ajatuksia vaihdettiin kuten täällä keskusteluissa. Kaikki näkemäni ihmiset tekivät töitä ilolla ja riemuissaan.

Minulle näytettiin myös paljon synkempikin paikka. Tuossa paikassa olleet ihmiset eivät tuntuneet tietävän, että he olivat siirtyneet pois kehoistaan ja he jatkuvasti tappelivat materiaalisista asioista. He olivat täysin keskittyneet materiaaliseen omaisuuteen ja kaikki heidän toimintansa oli itsekästä. Heidän yläpuolellaan odotti leegio olentoja. Aina kun joku katsoi ylöspäin ja pyysi Jumalaa apuun, hänet kiidätettiin toiseen paikkaan, joka oli rauhallisempi ja enemmän virittynyt Jumalaan ja Jumalan rakkauteen. Mutta monet tässä paikassa olleet näyttivät olevan eksyksissä. He eivät koskaan katsoneet ylös eivätkä koskaan pyytäneet apua.

Tässä kaupungissa oli useita eri paikkoja, jotka kaikki täyttivät eri tarkoitusta. Yhdessä paikassa sielut, jotka olivat eläneet Maan päällä traumaattisen elämän, saattoivat toipua. Oli paikkoja, joissa sielujen oli mahdollista tehdä työtä, jolla autettiin ihmiskuntaa sekä muita kasvamaan ja olemaan enemmän. Kaupungissa oli myös kirjastoja, teattereita ja kouluja. Lisäksi siellä oli Jumalan Temppeli.

Minut vietiin suureen saliin, jossa edessäni oli olentoja, jotka olivat puhdasta valoa. Yksi niistä istui suoraan edessäni tuolilla tai valtaistuimella. Näillä olennoilla ei ollut ihmismuotoa, vaan he olivat pikemminkin puhdasta valon energiaa. Heittäydyin maahan heidän eteensä suuren kunnioituksen vallassa. Heistä ja eritoten heistä keskimmäisestä huokunut rakkaus oli ylivoimaista. En todellakaan tuntenut olevani heidän vertaisensa, mutta tunsin suurta kunniaa siitä, että sain olla tuossa paikassa. Olennoista keskimmäisin syleili minua ja sanoi, “Olet tehnyt hyvin, Lapseni, ja minä olen tyytyväinen.” Lävitseni virrannut rakkaus ja hyväksyntä sai minut itkemään.

Oliko tämä Jumala? Se korkein? En oikeasti tiedä. Tiedän vain, että minä olin niin paljon vähemmän kuin tämä olento sekä muut läsnä olleet. Mutta saamani rakkaus oli niin ihmeellistä. Palattuani halusin ainoastaan olla tuon rakkauden arvoinen.

Mitä näistä kokemuksista seurasi? Mitä opin niistä?

Elän elämäni tässä hetkessä lumoutuneena ja kaikista kokemuksista kiitollisena. Rakastan tämän elämän elämistä.

Pyrin aina olemaan “sanojeni mittainen” - en siis vain sanoa sitä mikä on oikein, vaan elää sen mukaisesti niin paljon kuin mahdollista.

En pelkää kuolemaa. Minulla ei kuitenkaan ole kiire pois tästä elämästä - minulla on vielä paljon tehtävää. Mutta en tosiaan pelkää kuolemaa. Tiedän, että jonain päivänä palaan “kotiin” - ja koti on siellä, ei täällä.

Mikä on kaikkein tärkeintä?

Sanoisin, että ihmissuhteet - toistemme rakastaminen ja toisistamme välittäminen. Uskonnolla on rooli polkuna enempään, mutta se ei millään tavalla ole asioista tärkein. Uskonnot eivät ole Jumala - ne ovat pelkästään polkuja.

Painotus tulisi laittaa kultaiselle säännölle: Rakasta toista niin kuin itseäsi. Pitäkää toisistanne huolta aina kun mahdollista.

Taustatietoa:

Sukupuoli: Nainen

Tapahtuma-aika: Elokuu 1981

Kuolemanrajakokemuksen elementit:

Liittyykö kokemukseesi hengenvaara? Kyllä. Kliininen kuolema (hengityksen, sydämen tai aivojen toiminnan lakkaaminen). Kärsin toksisesta shokkioireyhtymästä ja sydämeni pysähtyi neljä kertaa.

Kuinka luonnehtisit kokemustasi? Sekä miellyttävä että ahdistava

Koitko olevasi erilläsi kehostasi? En. En tiedostanut kehoani lainkaan

Kuinka vertaisit korkeinta kokemuksenaikaista tietoisuutesi ja vireytesi tasoa normaalitasoon? Tavallista tietoisempi ja vireämpi. Kommunikointi oli niin paljon helpompaa ja paikkaa pystyi vaihtamaan ilman mitään vaivaa. Mikään ei ollut mahdotonta.

Missä vaiheessa kokemustasi tietoisuutesi ja vireytesi taso olivat korkeimmillaan? Koko kokemus oli korkeammalla tasolla.

Nopeutuiko ajattelusi? Se oli normaalia nopeampaa

Hidastuiko tai nopeutuiko aika? Kaikki vaikutti tapahtuvan samanaikaisesti; tai aika pysähtyi tai menetti kaiken merkityksensä. Ajalla ei oikeasti ollut mitään merkitystä. Mitään kiireen tai viiveen tunnetta ei myöskään ollut.

Olivatko aistisi normaalia terävämmät? Tavallista terävämmät

Voisitko verrata kokemuksenaikaista näkökykyäsi näkökykyysi juuri ennen kokemusta. Se oli enemmänkin täydellinen turvallisuuden tunne, jota on vaikea kuvailla visuaalisesti. Kaupungissa olleet rakennukset näyttivät vähän kuin maitolasilta, joiden lävitse virtasi kultaisia suonia. Rakenteet vaikuttivat kuitenkin myös erittäin joustavilta. Istuimet vaikuttivat muovautuvan istujan muotoiseksi.

Voisitko verrata kokemuksenaikaista kuuloasi kuuloosi juuri ennen kokemusta. Sanojen sijasta käytettiin ajatussiirtoa.

Vaikuttiko siltä, että tiesit mitä muualla tapahtuu? Ei

Menitkö tunneliin tai sellaisen lävitse? En

Näitkö mitään olentoja kokemuksesi aikana? Kyllä

Kohtasit mitään kuolleita (tai eläviä) olentoja tai tulitko tietoiseksi sellaisista? Kyllä. Näin joitain perheeni jäseniä, mutta en puhunut näille. Heillä oli tekemistä eri paikoissa. En kuitenkaan todellakaan nähnyt kaikkia tuntemiani kuolleita ihmisiä.

Kokemukseen sisältyi: Tyhjyys

Kokemukseen sisältyi: Ei-maallinen valo

Näitkö kirkkaan valon tai ympäröikö sellainen sinut? Selkeästi mystistä tai ei-maallista alkuperää olevan valon

Näitkö ei-maallisen valon? Kyllä. Se valo, jonka lävitse menin sekä temppelissä olleiden olentojen valo olivat kumpikin ei-maallisia.

Kokemukseen sisältyi: Maisema tai kaupunki

Tuntuiko sinusta, että siirryit johonkin toiseen, ei-maalliseen maailmaan? Selkeästi mystinen tai ei-maallinen maailma. Lue yllä oleva kertomus.

Mitä tunteita koit kokemuksesi aikana? Rakkautta ja selkeyttä

Tunsitko rauhaa? Uskomatonta rauhaa

Tunsitko riemua? Uskomatonta riemua

Koitko harmoniaa tai ykseyttä maailmankaikkeuden kanssa? Tunsin olevani yhtä maailman kanssa

Kokemukseen sisältyi: Erityistä tietoa tai tarkoitusperää

Ymmärsitkö yhtäkkiä kaiken? Tiesin kaiken maailmankaikkeudesta. Näin kaiken tarkoituksen ja kuviot paljastuivat.

Kokemukseen sisältyi: Elämänkertaus

Näitkö kohtauksia menneisyydestäsi? Muistin monia menneitä tapahtumia

Kokemukseen sisältyi: Tieto tulevasta

Näitkö kohtauksia tulevaisuudesta? Kohtauksia maailman tulevaisuudesta. Näin useita kohtauksia maailman tulevaisuudesta, muuan muassa taloudellisen kaaoksen, jota nyt läpikäymme. Paperi-imperiumit romahtavat ympärillämme, ja ihmiset, jotka eivät ansaitse armoa anovat sitä.

Saavuitko rajalle tai pisteeseen, josta ei ollut paluuta? Saavuin rajalle, jota minun ei sallittu ylittää; tai minut lähetettiin takaisin vasten tahtoani. Tiesin lasteni tarvitsevan minua.

Jumala, Henkisyys ja Uskonto:

Kuinka tärkeä asia uskonto/hengellisyys oli sinulle ennen kokemustasi? Erittäin tärkeä

Mikä oli uskontosi ennen kokemustasi?: Muu tai useat uskonnot. Minut kasvatettiin sekä katolilaiseksi että luterilaiseksi, mutta en kuulunut tai kuulu mihinkään tiettyyn uskontoon. Olen kuitenkin syvästi henkinen.

Onko uskonnonharjoittamisesi muuttunut kokemuksesi myötä? En osaa sanoa. En tunne tarvetta kuulua mihinkään tiettyyn uskontoon. En myöskään tunne sitä pelkoa, jota uskonnot pyrkivät ihmisille tuputtamaan. Jos tuo pelko auttaa jotain toimimaan oikein ja huolehtimaan muista niin... hieno homma. Mutta uskonto tulee aina olemaan ihmisen tulkitsema. Näistä tulkinnoista usein puuttuu todellinen selkeys ja ne ovat usein valheellisia. Yksi asia, joka minulle opetettiin oli aina katsoa “kuka hyötyy” uskonnon säännöistä. Jos hyötyjinä ovat tietyt miehet tai valtarakenne itsessään, on todennäköistä, että tuo sääntö ei ole Jumalasta. Monet säännöistä todellakin ovat ihmisten keksimiä ja niiden tarkoitus on hyödyttää joko valtarakennetta tai sitten tuota valtarakennetta ylläpitäviä henkilöitä.

Kuinka tärkeä asia uskonto/hengellisyys on sinulle nyt? Hieman tärkeä

Mikä on uskontosi nyt? Uskontokuntaan kuulumaton. Ei mikään. Kutsuisin itseäni kristityksi, mutta en nykyään kuulu mihinkään uskontokuntaa. Koen, että kaikilla uskonnoilla on arvoa, mutta en ole täysin yhtä mieltä yhdenkään uskonnon opinkappaleiden kanssa. Olisi siis tekopyhää kuulua niistä mihinkään.

Sisälsikö kokemuksesi asioita, jotka olivat maallisten uskomustesi mukaisia? Sekä että. Kristillinen taustani saattoi johtaa tiettyihin ennakko-odotuksiin... mutta mikään osa kokemuksestani ei vastannut sitä mitä opetetaan. Pystyin näkemään kuinka eri uskonnot saattaisivat yrittää selittää sen mitä näin ja tunsin, mutta kokemaani kuului niin paljon enemmän kuin mitä yksikään niistä mainostaa. Kokemukseni oli kuin monien eri uskontojen kasauma... ilman, että se kuitenkaan seurasi mitään opillista ihannetta tai kuvaa. On kuin uskonnoista jokaisella olisi yksi pala kokonaisuudesta... mutta ei kokonaisuutta. Kokemukseni osoittivat päivän selväksi sen, että ongelma ei niinkään ole uskonto, vaan se miten tuota uskontoa tulkitaan. Se mitä näin oli niin paljon enemmän kuin mikään yksittäinen uskonto. Kaikilla uskonnoilla oli ilmeisesti kuitenkin tarkoitus... ihmiset hakeutuvat sellaisen uskonnon pariin, joka parhaiten auttaa heitä sen “teeman” kanssa, joka heidän tämänkertaisen elämänsä tarkoitus on.

Muuttuivatko arvosi ja uskomuksesi kokemuksesi myötä? Kyllä. Hyväksyn kaikki ihmiset sellaisenaan. Me kaikki edelleen opettelemme elämää, ja oppiminen on hyvä asia. Virheiden tekeminen ei ole väärin, eikä meidän tarvitse, eikä tulisi, tuomita toisiamme. Meistä jokainen tekee juuri sitä mitä hänen kuuluukin, jotta hän oppisi ja voisi testata sitä mitä hänet tänne laitettiin oppimaan ja testaamaan.

Kokemukseen sisältyi: Ei-maallisten olentojen läsnäolo

Kohtasitkot mystisen olennon tai läsnäolon tai kuulitko tunnistamattoman äänen? Kohtasin todellisen olennon, tai äänen, joka selkeästi oli ei-maallista alkuperää. Kuten aiemmin kuvailin, olennot vaikuttivat olevan valon energiaa, erillisiä, mutta ilman todellista muotoa. Synkemmän paikan yläpuolella olleita olentoja voisi ehkä kuvailla “enkeleiksi”. Ne myös toisinaan vuodattivat kyyneleen odottaessaan, että joku sieluista pyytäisi apua. Nuo kyyneleet putosivat alla olleiden päälle, mutta nämä eivät huomanneet niitä.

Näitkö kuolleita tai uskonnollisia henkiä? Kyllä

Kohtasitko tai tiedostitko mitään olentoja, jotka ovat aiemmin eläneet maan päällä ja, joita kuvaillaan uskonnoissa nimeltä (esim. Jeesus, Muhammad, Buddha jne.)? En osaa sanoa. Ne valo-olennot. Mutta myöskin ne synkemmän paikan yllä olleet olennot, joita voisi ehkä kuvailla “enkeleiksi”. Ne myös toisinaan vuodattivat kyyneleen odottaessaan, että joku sieluista pyytäisi apua. Nuo kyyneleet putosivat alla olleiden päälle, mutta nämä eivät huomanneet niitä.

Saitko kokemuksesi aikana tietoa elämää edeltävästä olemassaolosta? Kyllä. Sen perusteella mitä minulle näytettiin, elämme monta elämää Maapallolla.

Saitko kokemuksen aikana tietoa universaalista yhteydestä tai ykseydestä? Kyllä. Vaikuttaa, että tuonpuoleinen ja maanpäällinen olemassaolomme ovat voimakkaasti yhteydessä toisiinsa. Oli myös päivänselvää, että me KAIKKI olemme yhdistettyjä myös täällä. Kehojemme fyysinen tiheys vain sumentaa tuon tietämyksen.

Uskoitko Jumalan olemassaoloon ennen kokemustasi? Kyllä

Saitko kokemuksesi aikana tietoa Jumalan olemassaolosta? Kyllä. Temppelissä olleet olennot olivat selkeästi minua ylempiä sekä täynnä uskomatonta ehdotonta rakkautta.

Uskotko Jumalan olemassaoloon kokemuksesi jälkeen? Jumala on ehdottomasti olemassa

Maallisesta elämästä ei-uskonnollisesta näkökulmasta:

Saitko kokemuksesi aikana erityistä tietoa tai tietoa tarkoitusperästäsi? Kyllä. Ne kuviot sekä paljon suurempi kuva, sekä syy niille. Lisäksi minulle näytettyjen tapahtumien tarkoitus.

Piditkö maallisia elämiämme merkittävinä ja tärkeinä ennen kokemustasi? Uskoin niiden mahdollisesti olevan sellaisia.

Saitko kokemuksesi aikana tietoa elämän tarkoituksesta? Kyllä. Maa on iso koulu ja testialue. Täällä voimme todistaa osaamisemme fyysisten olojen valtavan paineen alla - tai sitten olla todistamatta - tekemillämme valinnoilla sekä sillä kuinka reagoimme erilaisiin kokemuksiin.

Uskoitko tuonpuoleiseen ennen kokemustasi? En ollut varma onko tuonpuoleista olemassa

Uskotko tuonpuoleiseen kokemuksesi jälkeen? Tuonpuoleinen on ehdottomasti olemassa. Kyllä. Sen perusteella mitä minulle näytettiin, tuonpuoleinen on koti ja Maa on ainoastaan paikka, jossa voi testata itseään. Lisäksi oli selvää, että elämme useamman kuin yhden elämän Maan päällä. Ymmärtääkseni me palaamme Maahan aina kun haluamme testata kasvuamme paineen alla...

Pelkäsitkö kuolemaa ennen kokemustasi? Hieman

Pelkäätkö kuolemaa nyt? En

Pelkäsitkö elää elämääsi ennen kokemustasi? Tuntematon

Pelkäätkö nyt elää elämääsi? En

Piditkö maallisia elämiämme merkittävinä ja tärkeinä ennen kokemustasi? Uskoin niiden mahdollisesti olevan sellaisia.

Pidätkö maallisia elämiämme merkittävinä ja tärkeinä kokemuksesi jälkeen? Kyllä

Saitko tietoa siitä kuinka meidän tulisi elää elämämme? Kyllä. Tulevia tapahtumia ja niiden mahdollisia lopputulemia. Enemmistön täytyy edelleen tehdä päätöksiä, jotta näemme mihin tämä johtaa.

Saitko kokemuksesi aikana tietoa elämän vaikeuksista ja haasteista? Kyllä. Kuvioita, elämän suorituskykytestejä yksilönä sekä elämän suorituskykytestejä maailmana tai suurena ryhmänä. Kaiken tämän tarkoitus on nähdä kuinka me reagoimme ja olemmeko kasvaneet henkisesti vaiko emme.

Olitko myötätuntoinen muita kohtaan ennen kokemustasi? Valtavan myötätuntoinen muita kohtaan

Saitko kokemuksesi aikana tietoa rakkaudesta? Kyllä. Rakkaus oli kokonaisuudessaan ehdotonta... siihen ei liittynyt minkäänlaista tuomitsemista.

Olitko myötätuntoinen kokemuksesi jälkeen? Valtavan myötätuntoinen muita kohtaan

Mitä muutoksia elämässäsi on tapahtunut kokemuksesi seurauksena? Pieniä muutoksia. Haluan elää elämäni siten, että koen olevani tuntemani ehdottoman rakkauden arvoinen.

Ovatko ihmissuhteesi muuttuneet kokemuksesi seurauksena? En osaa sanoa. En osaa sanoa. En oikeasti tiedä. Minä rakastan, mutta olen aina rakastanut. Pyrin olemaan tuomitsematta - ehkä ennen olin taipuvaisempi tuomitsemaan. Yritän rakastaa muita yhtä ehdottomasti kuin mitä tunsin olevani rakastettu läpi kokemukseni.

Kuolemanrajakokemuksen jälkeen:

Oliko kokemusta vaikea ilmaista sanoin? Kyllä. Siitä puhuminen pitää tehdä maallisia ja materiaalisia käsitteitä käyttäen, mutta siihen kuului niin paljon enemmän. Esimerkiksi se kun puhuu valon läpi menemisestä tai, että tuntee olevansa ehdottoman rakkauden kyllästämä, ei se tee tuolle asialle todellisuudessa oikeutta. Tuota valoa ei ole helppo selittää materiaalisilla käsitteillä. Kuvaus valosta on kuitenkin lähin mahdollinen selitys.

Kuinka tarkasti muistat kokemuksesi verrattuna muihin tuon ajan tapahtumiin? Muistan kokemuksen tarkemmin kuin muut tuon ajanjakson tapahtumat elämässäni. Monia maailman tapahtumista ei edes vielä käsitelty kokemusteni aikaan. Monet niistä on kuitenkin jo toteutunut ja monet tulevat toteutumaan. Henkilökohtaisella tasolla, minulle luvattiin, että elämäni muuttuisi tulevaisuudessa paremmaksi kuin mitä se tuolloin oli, ja näin on myös tapahtunut.

Onko sinulla mitään psyykkisiä tai epätavallisia kykyjä tai muita erityislahjoja, joita sinulla ei ollut ennen kokemustasi? En osaa sanoa. Riippuu siitä mitä tarkoittaa psyykkisillä kyvyillä. Saan yhteyden tuohon toiseen puoleen jos oikeasti koen sille tarvetta. Mutta oikeastaan tunnen vain syvää kiitollisuutta siitä, että kaikki on juuri niin kuin pitääkin. Onko jokin kohta kokemuksestasi sinulle erityisen tärkeä? Ehdottoman rakkauden tunteminen vaikutti minuun eniten sekä se, että haluan koko ajan olla tuon rakkauden arvoinen.

Oletko koskaan kertonut kokemuksestasi kenellekään? Kyllä. Siihen meni muutama vuosi, koska kokemukseni oli syvästi henkilökohtainen enkä kokenut olevani valmis kertomaan siitä kaikille.

Tiesitkö kuolemanrajakokemuksista (NDE) ennen kokemustasi? En osaa sanoa

Kuinka todellisena pidit kokemustasi sitä seuranneiden päivien ja viikkojen aikana? Kokemus oli ehdottomasti todellinen. Tarvitsin oikeasti aikaa sen käsittelemiseen.

Kuinka todellisena pidät kokemustasi nyt? Kokemus oli ehdottomasti todellinen. Olen kuullut tieteellisiä selityksiä kuinka talamuksen ja aivokuoren sammuminen olisi aikaansaanut kokemukseni. Ehkä he ovat oikeassa. Minulle sillä ei kuitenkaan ole mitään merkitystä. Kokemukseni oli niin upea, että jos se oli kuolema ja kaikki oli vain illuusiota, ei sillä ole mitään merkitystä. Kokemukseni oli todellinen minulle ja koen, että elämälläni on tarkoitus. Millä muulla on mitään väliä?

Onko mikään koskaan elämäsi aikana toistanut mitään kohtaa kokemuksestasi? Kyllä. Pystyn toisinaan vierailemaan Jumalan kaupungissa ajattelemalla sitä. Tarvetta tälle koen kuitenkin harvoin. Alkuun kokemukseni jälkeen pystyin myös luomaan uudestaan tuon ehdottoman rakkauden tunteen. Kaikkien näiden vuosien jälkeen, sen voimakkuutta ei ole helppo saavuttaa. Toisaalta minulla ei enää ole tuota samaa tarvetta kuin mikä minulla tuolloin aiemmin ehkä oli. Odotan sitä hetkeä kun tuo rakkaus taas täyttää minut poistuessani tämänhetkisestä elämästäni.

Haluaisitko vielä sanoa jotain koskien kokemustasi? Sen perusteella mitä minulle näytettiin, tuonpuoleinen on koti ja Maa on ainoastaan paikka, jossa voi testata itseään. Lisäksi oli selvää, että elämme useamman kuin yhden elämän Maan päällä. Ymmärtääkseni me palaamme Maahan aina kun haluamme testata kasvuamme paineen alla ja katsoa pystymmekö elämään tuonpuoleisessa oppimiemme asioiden mukaisesti. Vaikuttaa, että tuonpuoleinen ja maanpäällinen olemassaolomme ovat voimakkaasti yhteydessä toisiinsa. Oli myös päivänselvää, että me KAIKKI olemme yhdistettyjä myös täällä. Kehojemme fyysinen tiheys vain sumentaa tuon tietämyksen.

Olisimmeko vielä voineet kysyä jotain sellaista mikä olisi helpottanut sinua kertomaan kokemuksesi? Ette oikeastaan