Jeff H KRK

*** Suomentajan huomio: Kokemus on suomennettu mahdollisimman tarkasti alkuperäistekstin mukaisesti. Mahdolliset rakenteelliset omituisuudet löytyvät myös alkuperäistekstistä.***

Kuvaus kokemuksesta:

Sain astmakohtauksen, jonka seurauksena päädyin sairaalaan. Minulle annettiin jotain mikä vaikutti suuresti siltä anestesia-aineelta, jota minulle annettiin myöhemmin elämässäni kahden leikkauksen yhteydessä. Se auttoi minua hengittämään, mutta olin väsynyt, joten nukahdin ja lakkasin hengittämästä. Tunsin että aikaa kului hieman. Tuntui myös kuin olisin nähnyt unta henkilöstä, joka makasi sängyllä, jonka ympärillä oli lääkäreitä. Läsnä oli myös outo fyysinen tunne, jota on vaikea kuvailla. Se ahdisti minua enkä pystynyt heräämään tästä unesta.

Leijuin ihmisen yläpuolella enkä alkuun ymmärtänyt, että tuo keho kuului minulle. Näin äitini huoneen nurkassa ja huolestuin hänen suhteensa. Sitten tajusin, että en nähnyt unta, vaan että halusin vain mennä kotiin. Seuraavaksi oli yö. Olin kotini ulkopuolella ja katsoin sisään keittiön ikkunasta. En päässyt sisään enkä kyennyt herättämään sisällä olleen perheeni huomiota. Tämä sai minut kauhun valtaan. Aikaa kului hieman. Vaeltelin ympäriinsä pimeydessä. Lopulta löysin muita, jotka olivat yhtä hämillään kuin mitä itse olin. Hekään eivät tienneet missä me olimme ja mitä oli tekeillä. Tätä on vaikea kuvailla, mutta meillä ei oikeastaan ollut minkäänlaista fyysistä olomuotoa. Muistan oppineeni tuntemaan nämä ihmiset ja ymmärtämään heitä, käydessämme yhdessä läpi tätä kokemusta. Olimme kuin ryhmässä, mutta valot oli sammutettu. Emme kyenneet näkemään toisiamme, mutta meistä kukin kuitenkin tiesi, että olimme kaikki siellä. En osaa selittää sitä tätä paremmin. Aikaa kului hieman tässäkin paikassa, mutta olin päättänyt etsiä meille reitin pois sieltä. Tämä oli ehkä hieman absurdia, koska en tiennyt missä olimme.

Tästä eteenpäin kaikki lineaarisuus päättyy. Muistan asioita, mutta ne kaikki vaikuttivat tapahtuvan samanaikaisesti. Aika lakkasi olemasta. Minulta on kysytty muistanko tunnelin, ja vastaukseni on, “En varsinaisesti.” Muistan nähneeni etäällä himmeän valon. Tuo valo tuli lähemmäksi ja muuttui voimakkaammaksi. Tunsin Rakkauden, joka tätä kirjoittaessani tuo kyyneleet silmiini. Halusin niin kovasti palata ja tuoda kaikki muut mukanani tuohon paikkaan, mutta tilanne ei ollut minun hallinnassani. Tuo paikka oli niin Ihana ja uskomaton, mutta minä olin pikemminkin pelkkä matkustaja. En oikein osaa kuvailla tätä tarkasti sanoin. Tuo valo oli rakkaus ja ymmärrys. Se oli minun ulkopuolellani, minun kauttani ja minun sisälläni. Se oli koti. En ole koskaan myöhemmin kokenut sen kaltaista rakkautta, vaikka elämässäni on ollut hyvin lyhyitä ystävällisyyden ja hyväksynnän hetkiä, jotka tekevät siitä elämisen arvoista. Minun on juuri nyt vaikea nähdä tietokoneeni näyttöä kyynelteni läpi. Haluan niin kovasti kurottaa taakseni ja vetää kaikki ne pimeydessä olleet ihmiset tänne vain olemaan täällä, mutta en tiedä miten.

Minun on vaikea kuvailla sitä mitä seuraavaksi tapahtui. Minä - ja ikään kuin jokin sisälläni ollut - puhuin outoa kieltä, mutta ymmärsin, että nyt läpikäytiin tätä ja edellisiä elämiäni. Ikään kuin minut olisi esitelty jollekin toiselle. Kävin läpi elämänkertauksen, jossa tavallaan elin uudestaan tietyt tilanteet elämässäni. Tunsin täydellisellä selkeydellä mitä itse tunsin ja mitä tuo toinen henkilö oli tuntenut tekojeni, sanojeni ja ajatusteni seurauksena. Läpikäydyt tilanteet olivat sellaisia, joissa minun olisi todennäköisesti pitänyt toimia toisin, käyttää parempaa harkintakykyä, ei joutua tunteen valtaan. Tämä oli nöyräksi tekevä kokemus. Kun miettii, että olin tuolloin kerennyt elää tätä elämää vasta seitsemän vuotta - seuraava elämänkertaukseni huolestuttaa minua. Olen kyllä tietoisempi siitä miten vaikutan ympärilläni oleviin, mutta minä silti joudun tunteen valtaan, minä silti mokailen ja olen täysin tietoinen siitä, että kokemukseni ei ole tehnyt minusta täydellistä. Se on ehkä auttanut minua näkemään kuinka epätäydellinen minä olen, mutta se ei ole estänyt minua olemasta tyhmä, tunteeton, egoistinen ja piittaamaton. Kokemukseni on yrittänyt opettaa minua olemaan tiedostavampi ja samalla se on saanut minut näkemään, että en ole läheskään täydellinen - tämä vaatii jatkuvaa ponnistelua ja valppautta.

Jossain vaiheessa kohtasin jonkun, joka vaikutti olevan siellä auttaakseen minua päättämään palaisinko tähän elämään vai aloittaisinko kokonaan alusta uuden elämän. Kutsuisin tätä henkilöä oppaakseni ja, vaikka en kokenut hänellä olevan fyysistä läsnäoloa, tunsin hänen energiansa olevan feminiininen. Halusin tietää enemmän hänestä sekä tästä paikasta, jossa olin. Oli kuitenkin selvää, että tässä kokemuksessa ei ollut kysymys hänestä tai tästä paikasta. Oli kuin olisin ollut opinto-ohjaajan vastaanotolla. Olin nuori, mutta olin kuitenkin emotionaalisesti sitoutunut tässä elämässäni oleviin ihmisiin. Ajatus siitä, että aloittaisin alusta ilman, että oikeasti tietäisin millaista se tulisi olemaan, oli minulle vaikea. Minulle näytettiin kohtauksia tulevaisuudestani - minut ikään kuin vietiin ruudun eteen ja yhtäkkiä olin tuossa tilanteessa kokemassa sitä. Oli kuin olisin ollut tuossa hetkessä ja tuntenut sen mitä tuolloin tulisin tuntemaan. Minulle näytettiin osia siitä mitä tässä elämässäni tulisi tapahtumaan, mikäli päättäisin sitä jatkaa. Voisi kuvitella, että pystyisin minulle näytetyn perusteella ennustamaan tulevaisuutta, mutta kyse saattaa olla siitä, että en osaa käsitellä yksityiskohtaista tietoa kovin hyvin. Minä pikemminkin katson maailmanlaajuista kuvaa ja näen metsän, mutta en puita. Tuossa paikassa kuitenkin oli olemassa selkeys, jota en täällä pysty kokemaan. Pystyin siellä vaivatta ymmärtämään niin paljon enemmän kuin täällä. Vaikka toisinaan saan täälläkin ihmisistä ja asioista tiettyjä tuntemuksia, ei se vastaa sitä mitä siellä muistan tunteneeni. Kun nämä hetket sitten avautuivat elämässäni täällä kuolemanrajakokemukseni jälkeen, oli joillain asioilla tietynlainen tuttuuden tunne. Joskus tuo tunne saattaa tulla ihmisestä, jota en ole koskaan aiemmin tavannut.

Asiat, jotka minulle näytettiin, ovat oikeastaan olleet valintoja, jotka on pitänyt tehdä vaihtoehtojen ollessa melko rajalliset. Se mitä tuon valinnan kohdalla tunsin oli, “Tämä tuntuu oikealta. Tällä tavoin toimiminen tuntuu oikealta.” Tuo tunne tuo mukanaan eräänlaisen rauhan- ja tyyneydentunteen. Minulle kerrottiin, että mikäli jatkaisin tätä elämääni, en todennäköisesti saavuttaisi täyttä potentiaaliani. Kokonaan alusta aloittaminen oli kuitenkin villi kortti, eikä minulle näytetty siitä mitään. Muistan tavanneeni muita ihmisiä ja minusta tuntuu, että he olivat ihmisiä, jotka olivat eläneet täällä ja, jotka auttaisivat minua päättämään mitä tekisin. Minulle näytettiin tulevaisuudestani yksityiskohtia, joita en ole halukas tässä paljastamaan. Jotkut niistä olivat noloja. Tuossa paikassa vallitsi kokonaisvaltainen ja täydellinen selkeys, jossa minäkäsitykselläni tai egollani ei ollut mitään roolia - merkitystä oli ainoastaan sillä mitä tulin tähän elämään tekemään, oppimaan ja kokemaan ja, että kasvaisin.

Huomaan, että tila alkaa käymään vähiin, joten kerron loput lyhyesti. Palattuani kehooni kaipasin tuota paikkaa suuresti. Ajattelen sitä edelleen. Olemme täällä kasvaaksemme henkisinä olentoina ja kokeaksemme tiettyjä asioita. Muistan asioita ajalta ennen syntymääni sekä syntymäni. Muistan, että valitsin vanhempani heidän persoonallisuuksiensa sekä ystävällisyytensä vuoksi. Olen melko varma, että valitsin kärsiä astmasta, jotta en tekisi tiettyjä virheitä, jotka tein toisessa elämässä. Saatoin valita kokea kuolemanrajakokemukseni, jotta muistaisin miksi olen täällä.

Taustatietoa:

Sukupuoli: Mies

Tapahtuma-aika: 20. maaliskuuta 1978

Kuolemanrajakokemuksen elementit:

Liittyykö kokemukseesi hengenvaara? Kyllä. Allerginen reaktio. Kliininen kuolema (hengityksen tai sydämen toiminnan lakkaaminen). Minulla oli juuri diagnosoitu astma ja olin juuri aloittanut immunoterapian. Sain voimakkaan astmakohtauksen ja valvoin koko yön. Prednisoni ei ollut auttanut, joten minut vietiin aamulla sairaalaan. Minulle annettiin, jotain mikä tuntui anestesia-aineelta, mutta en voi tietää varmasti. Se auttoi, mutta sitten nukahdin ja lakkasin hengittämästä. Lääkärini varoitti myöhemmin, että tulevaisuudessa yleisanestesian yhteydessä anestesialääkärini olisi välttämätöntä olla tietoinen, että nukutus voi olla minulle ongelmallinen ja saattaa nopeasti johtaa vakavaan akuuttiin astmakohtaukseen (status asthmaticus).

Kuinka luonnehtisit kokemustasi? Sekä miellyttävä että ahdistava

Koitko olevasi erilläsi kehostasi? Kyllä. Viimeinen asia, jonka muistan minulle näytetyn oli, että olin lentokoneessa naisen kanssa, jolla oli pitkät vaaleat hiukset. Muistan tuolloin tunteneeni, että “tämä oli kaikki sen arvoista”. Sitten katsoin ulos ikkunasta ja näin auringon, tai jotain kirkasta, nousevan esiin pilvien takaa. Minä selkeästi poistuin kehostani ja olin olemassa sen ulkopuolella.

Kuinka vertaisit korkeinta kokemuksenaikaista tietoisuutesi ja vireytesi tasoa normaalitasoon? Tavallista tietoisempi ja vireämpi. Olin tietoinen valtavan paljon enemmästä. Aikakäsitykset kuten tulevaisuus ja menneisyys ovat merkityksettömiä. Olemassa on niin valtavasti enemmän, mutta uskon, että edistyäksemme meidän on edettävä yksi elämänkokemus kerrallaan ja hitaasti.

Missä vaiheessa kokemustasi tietoisuutesi ja vireytesi taso olivat korkeimmillaan? Sanoisin, että valossa oltuani ja ennen elämänkertaustani.

Nopeutuiko ajattelusi? Uskomattomasti

Hidastuiko tai nopeutuiko aika? Kaikki vaikutti tapahtuvan samanaikaisesti; tai aika pysähtyi tai menetti kaiken merkityksensä. Oltuani valossa, ajalla ei enää ollut mitään merkitystä, koska sitä ei ollut olemassa. Monia asioita tapahtui, mutta tämä paikka oli meidän aikaymmärryksemme tuolla puolen.

Olivatko aistisi normaalia terävämmät? Uskomattoman paljon terävämmät.

Voisitko verrata kokemuksenaikaista näkökykyäsi näkökykyysi juuri ennen kokemusta. Koen asiat täällä paljon hitaammin. Tuossa paikassa oli kuin valtavat määrät aikaa ja kokemuksia olisi käännetty ajatuksessa tai silmänräpäyksessä. Siellä vain ymmärrettiin niin paljon suuremmassa määrin kuin mitä pystyn tässä kuvailemaan.

Voisitko verrata kokemuksenaikaista kuuloasi kuuloosi juuri ennen kokemusta. En usko, että minulla oli kuuloaistia kuten minulla on nyt. Aistiminen oli enemmänkin tietämistä ja kokemista.

Vaikuttiko siltä, että tiesit mitä muualla tapahtuu? Kyllä, mutta faktoja ei ole tarkastettu.

Menitkö tunneliin tai sellaisen lävitse? En osaa sanoa. En muista varsinaista tunnelia. Elokuva “Contact” (suom. “Ensimmäinen yhteys”) vaikutti kuitenkin tutulta.

Näitkö mitään olentoja kokemuksesi aikana? Kyllä

Kohtasit mitään kuolleita (tai eläviä) olentoja tai tulitko tietoiseksi sellaisista? En osaa sanoa. Kohtasin monia ihmisiä, jotka käsitykseni mukaan olivat vasta poistuneet kehoistaan. Myöhemmin kohtasin ihmisiä, jotka olivat eläneet täällä ja, jotka auttoivat minua päättämään palaisinko tähän elämään.

Näitkö kirkkaan valon tai ympäröikö sellainen sinut? Selkeästi mystistä tai ei-maallista alkuperää olevan valon.

Näitkö ei-maallisen valon? Kyllä. Valo oli alkuun etäällä. Kun se sitten voimistui, oli kuin se olisi paistanut lävitseni.

Tuntuiko sinusta, että siirryit johonkin toiseen, ei-maalliseen maailmaan? Selkeästi mystinen tai ei-maallinen todellisuus. Tuntui, että tuo paikka oli samanlainen kuin, tai sitten juuri se kyseinen paikka, jossa me olemme ennen kuin tulemme Maahan ja, johon me täältä menemme.

Mitä tunteita koit kokemuksesi aikana? Voi Luoja. Tunsin olevani niin käsittämättömän rakastettu, ymmärretty ja arvostettu. Elokuvassa Contact (suom. Ensimmäinen yhteys) Jodie Foster yrittää kuvailla sitä mitä hän tunsi ja koki, mutta kukaan huoneessa olija ei tunnu ymmärtävän tai uskovan häntä. Jotain sen tapaista se oli - täysin uskomatonta.

Tunsitko rauhaa? Uskomatonta rauhaa

Tunsitko riemua? Uskomatonta riemua

Koitko harmoniaa tai ykseyttä maailmankaikkeuden kanssa? Tunsin olevani yhtä maailman kanssa.

Ymmärsitkö yhtäkkiä kaiken? Ymmärsin kaiken itsestäni ja muista. Ymmärsin itseäni paremmin ja ymmärsin enemmän kuin mitä voin tässä sanoin ilmaista. Lyhyesti: kaikki oli selvää, ja se oli ihmisen rajallisen maanpäällisen ymmärryksen tuolla puolen.

Näitkö kohtauksia menneisyydestäsi? Muistin monia menneitä tapahtumia. Tietyt elämäni tapahtumat kerrattiin.

Näitkö kohtauksia tulevaisuudesta? Kohtauksia omasta tulevaisuudestani. Minulle näytettiin tiettyjä tulevia tapahtumia elämässäni, mikäli päättäisin palata tähän elämääni. Olin voimakkaasti paluun kannalla. Minulle kerrottiin, että elämäni tulisi olemaan todella yksinäinen ja sitä se on ollut. Olen kuitenkin oppinut kaipaamaan tietyssä määrin omaa aikaa. Minulle näytettiin paikka, joka muistutti pelottavan paljon sitä paikkaa, jossa nyt asun. Minulla näytettiin myös työurani sekä tiettyjä henkilökohtaisia asioita. Minusta tuntuu, että asiat näytettiin minulle tavalla, joka vaikuttaa järkevältä vasta kun tuo tilanne on jo tapahtunut. Muistan selkeästi tunteneeni, että päätöksen aikaan tuntisin, että “Tämä tuntuu oikealta. Tällä tavoin toimiminen tuntuu oikealta.” Ja tuota tunnetta seuraisi tyyneydentunne. Viimeinen minulle näytetty asia ei vielä ole toteutunut. Tämä on se, jossa olen lentokoneessa sen vaaleahiuksisen naisen kanssa. Olen yrittänyt saada tämän toteutumaan, mutta en ole onnistunut siinä. En tiedä mistä siinä on kysymys tai onko siinä kysymys siitä mistä kuvittelin siinä olevan kysymys. Olen tavallaan saapunut pisteeseen, jossa en enää yritä saada sitä tapahtumaan. Päästän vain irti ja sallin sen tapahtua, tai olla tapahtumatta. Odotan ja katson.

Saavuitko rajalle tai pisteeseen, josta ei ollut paluuta? Tein tietoisen päätöksen palata elämään. Iso osa kokemuksestani käsitteli nimenomaan päätöksen tekemistä siitä palaisinko tähän elämään, tähän aikajanaan, vai aloittaisinko alusta uuden elämän.

Jumala, Henkisyys ja Uskonto:

Mikä oli uskontosi ennen kokemustasi?: Kristitty - Katolinen

Onko uskonnonharjoittamisesi muuttunut kokemuksesi myötä? Kyllä. Olen paljon suuremmassa määrin “henkinen” kuin katoliseksi itsensä mieltävä uskonnollinen henkilö. Buddhalaisuudessa on tiettyjä piirteitä, joihin tunnen vetoa, mutta rehellisesti sanoen, tunnen oloni kaikkein kotoisimmaksi new age-maailmassa tai esimerkiksi IANDS*-tapaamisessa. Tunnen olevani kotona näissä tapaamisissa, mutta makuuhuoneeni seinällä on silti risti.

*(suomentajan lisäys: IANDS eli International Association for Near-Death Studies on voittoa tavoittelematon kansainvälinen järjestö, joka tutkii kuolemanrajakokemuksia ja tarjoaa aiheesta tietoa. Järjestö myös tukee ja auttaa kuolemanrajakokemuksen kokeneita henkilöitä sekä näiden läheisiä.)

Mikä on uskontosi nyt? Muu. Monet uskot. Olen henkinen mutta en uskonnollinen. Olen kiinnostunut buddhalaisuudesta.

Sisälsikö kokemuksesi asioita, jotka olivat maallisten uskomustesi mukaisia? Sekä että. Minut kasvatettiin katoliseksi. Olin ymmärtänyt, että Jeesus rakastaa meitä, joten en voinut käsittään miksi hän vaikutti olevan tyytymätön minuun. Jollain tavoin kokemukseni sai minut myöhemmin elämässä näkemään kuinka uskontoa käytetään hallitsemaan meitä tuntemattoman pelon kautta. Vaikka tuntematon poistetaan, kysymyksiä silti jää. Totuus joka tapauksessa paljastui minulle, eikä se vastannut sitä mitä minulle oli opetettu. En usko taivaaseen enkä helvettiin. Enkä todellakaan ole ateisti. Henkisiä uskomuksiani on kuitenkin vaikea määrittää. Sanotaan vaikka, että luonnossa vietetty aika sekä satunnaiset IANDS-tapaamiset tuntuvat minusta siltä kuin olisin käynyt kirkossa. Arvostan edelleen uskontoa ja kunnioitan ihmisen valintaa seurata sellaista, mutta pyrin pitämään mielipiteeni ja syyni mielipiteilleni itselläni. Tunsin voimakkaasti, että karma on olemassa sekä siellä että täällä tasapainottavana voimana. Elämänkertaukseni sekä se millaisena se sai minut itseni näkemään, on saanut minut haluamaan olla hyvä muita kohtaan. Mutta täällä tässä elämässä olen edelleen ihminen ja jatkan virheiden tekemistä. Ehkä tämä on tehnyt minusta tiedostavamman. Jessus… Nyt alan kuulostamaan buddhalaiselta!

Muuttuivatko arvosi ja uskomuksesi kokemuksesi myötä? Kyllä. Yritän enenevässä määrin kohdella ihmisiä hyvin. Kokemukseni myös teki minusta vakavamman. Huomasin sen kuitenkin vasta myöhemmin kun lapsuudenystäväni mainitsi siitä minulle. En tuntenut samanlaista yhteyttä kirkkoon kuin aiemmin. Aina kun sain valita, jätin menemättä sinne. Jotkin uskonnon piirteet edelleen kuitenkin vetoavat minuun.

Kohtasitkot mystisen olennon tai läsnäolon tai kuulitko tunnistamattoman äänen? Kohtasin todellisen olennon, tai äänen, joka oli selkeästi mystistä tai ei-maallista alkuperää. Minusta tuntui kuin olisin tullut kotiin. Siellä oli ystävällisyyttä, rakkautta sekä ymmärrystä.

Näitkö kuolleita tai uskonnollisia henkiä? Kyllä

Kohtasitko tai tiedostitko mitään olentoja, jotka ovat aiemmin eläneet maan päällä ja, joita kuvaillaan uskonnoissa nimeltä (esim. Jeesus, Muhammad, Buddha jne.)? Kyllä. Näin jonkun, joka näytti aivan Jeesukselta. Hänen ympärillään oli muita ihmisiä. Jeesus puhui tälle ihmisryhmälle. Menin lähemmäksi, ja hän katsoi minua. Tuntui kuin hän olisi katsonut lävitseni ja sisälleni. Vaikutti sitä, että hän ei ollut tyytyväinen minuun, enkä voinut ymmärtää miksi. Tämä vaivasi minua melko paljon, mutta nyt tätä kirjoittaessani ei kuitenkaan enää samassa määrin.

Saitko kokemuksesi aikana tietoa elämää edeltävästä olemassaolosta? Kyllä. Eräässä vaiheessa jokin, joka oli osa minua, mutta kuitenkin tietoisuuteni ulkopuolella, puhui oudolla kielellä. Sain käsityksen, että minut esiteltiin siinä. Minusta tuntuu, että siinä läpikäytiin edellisiä elämiäni, mutta en muista mitään yksityiskohtia.

Saitko kokemuksen aikana tietoa universaalista yhteydestä tai ykseydestä? Kyllä. Minusta tuntuu, että olemme kaikki osa jotain paljon suurempaa kuin mitä olemme yksilöinä. Valossa vallitsi ykseys. Se oli kuin kotiinpaluu.

Saitko kokemuksesi aikana tietoa Jumalan olemassaolosta? En osaa sanoa. Koen, että uskontojemme käsitys Jumalasta ei ole tarkka. Minä oikeasti tunnen, että Jumala on se mistä me kaikki tulemme, mutta en kuitenkaan pysty sanomaan tarkalleen mitä Jumala on tai ei ole.

Maallisesta elämästä ei-uskonnollisesta näkökulmasta:

Saitko kokemuksesi aikana erityistä tietoa tai tietoa tarkoitusperästäsi? Kyllä. Ollessani “siellä” ymmärsin kaiken selkeämmin ja koin minulla olevan tarkoitus. Minulla oli kuitenkin myös suuria vaikeuksia ymmärtää, mitä minun oli tässä elämässä tarkoitus saavuttaa, ja kuinka tämä kaikki oikein toimi. Halusin niin kovasti ymmärtää kaiken.

Saitko kokemuksesi aikana tietoa elämän tarkoituksesta? Kyllä. Minusta tuntuu, että me tulemme elämään tänne monta kertaa, kasvaaksemme ja kokeaksemme elämää hiljalleen aikaa myöten. Valitsemme kokea täällä tietyt asiat, koska ne edesauttavat kokonaiskehitystämme.

Saitko kokemuksesi aikana tietoa tuonpuoleisen olemassaolosta? Tuonpuoleinen on aivan ehdottomasti olemassa. Tämä elämä on vain pieni osa olemassaoloamme. Aikaa, kuten me sen Maan päällä ollessamme koemme, ei ole olemassa.

Saitko tietoa siitä kuinka meidän tulisi elää elämämme? En

Saitko kokemuksesi aikana tietoa elämän vaikeuksista ja haasteista? Kyllä. Me valitsemme tietyt elämämme piirteet, koska ne auttavat meitä kehittymään. Autamme siinä samalla mahdollisesti myös muita kehittymään.

Saitko kokemuksesi aikana tietoa rakkaudesta? Kyllä. Valossa on syvä RAKKAUS. En oikeasti ole kokenut mitään yhtä voimakasta muuta kuin ohimenevinä hetkinä.

Mitä muutoksia elämässäsi on tapahtunut kokemuksesi seurauksena? Pieniä muutoksia. Olin aiemmin huolettomampi enkä niin paljon miettinyt sitä kuinka vaikutin ympärilläni oleviin ihmisiin. Olen nyt hieman vakavampi. Yritän ymmärtää muita, heidän näkökulmaansa, ja etsin sopusointua. Olin nuori, mutta pelkäsin kuolemaa todennäköisesti enemmän kuin nyt, koska olen varma, että seuraava elämänkertaukseni tulee olemaan ainutlaatuinen. Tiedän meidän olevan paljon enemmän kuin vain tämä fyysinen olemassaolo.

Ovatko ihmissuhteesi muuttuneet kokemuksesi seurauksena? Kyllä. Olin kokemukseni aikaan 7-vuotias. Yrittäessäni puhua siitä minun oli vaikea tuntea yhteyttä ihmisiin, jotka eivät ymmärtäneet tai uskoneet minua. Totuin tähän ja tunnen voimakasta yhteyttä näihin ihmisiin joka tapauksessa. Ihmissuhteet ovat olleet harvinaisia, eivätkä koskaan niin syviä kuin olisin toivonut. Yksipuolisia suhteita minulla on ollut useampia ja lisäksi olen tehnyt omia virheitäni. En oikeastaan odota löytäväni kaipaamaani läheisyyttä tai rakkautta, mutta etsin sitä silti.

Kuolemanrajakokemuksen jälkeen:

Oliko kokemusta vaikea ilmaista sanoin? Kyllä. Kuvailen tässä tapahtuneita asioita ja sitä mitä koin niin tarkasti kuin vain osaan. Olen kuitenkin erittäin tietoinen valtavasta määrästä asioita, joita en kykene ilmaisemaan sanoin tai kuvailemaan ymmärrettävästi. Muistini yksityiskohdat ovat myös utuisia. Minulla on voimakas tunne, että tiesin paljon enemmän kuin mitä minun on mahdollista artikuloida. Minusta on aina tuntunut siltä.

Kuinka tarkasti muistat kokemuksesi verrattuna muihin tuon ajan tapahtumiin? Muistan kokemukseni tarkemmin kuin muut tuon ajanjakson tapahtumat. Kokemus oli äärimmäisen selkeä. Se ei ole hämärä kuten muut lapsuusmuistot. Siitä on nyt kulunut 40 vuotta, ja olen todennäköisesti unohtanut joitain yksityiskohtia. Mutta toisaalta olen myös aktiivisesti pyrkinyt unohtamaan sen ja siirtymään elämässä eteenpäin, mutta se aina vain palaa takaisin.

Onko sinulla mitään psyykkisiä tai epätavallisia kykyjä tai muita erityislahjoja, joita sinulla ei ollut ennen kokemustasi? En osaa sanoa. Uskon, että meillä kaikilla on näitä kykyjä. Lapsena me menimme ja kohtasimme ihmisiä niitä käyttäen; saimme jostain henkilöstä yksinkertaisesti tietynlaisen tunnun ja menimme ja tervehdimme häntä. Minä saan ihmisistä näitä tuntuja nähdessäni heidät. Joskus tuo tunne on deja-vun kaltainen tuttuus. Toisinaan saan kuin tyhjästä ilmeneviä tuntuja ihmisistä tai tilanteista, ja olen oppinut reagoimaan niihin. Jotkut kutsuvat tätä intuitioksi ja toiset selvännäkemiseksi.

Onko jokin kohta kokemuksestasi sinulle erityisen tärkeä? Se tuntemus kun olin poistunut kehostani. Tyhjyys ja siellä olleet ihmiset, jotka halusin tuoda valoon. Myös valossa oleminen, kotona oleminen, elämänkertaus, oppaani tapaaminen, tulevaisuuteni osien näkeminen ja täällä aiemmin olleiden tapaaminen merkitsivät minulle paljon. Kokemus oli äärimmäisen henkilökohtainen, ja minusta tuntuu, että koin mahdollisesti sen mitä minun tarvitsikin kokea.

Oletko koskaan kertonut kokemuksestasi kenellekään? Kyllä. Kesti noin kolme vuotta ennen kuin yritin puhua siitä. Ystäväni tuolloin kysyi mitä minulle oikein tapahtui. Olen sen jälkeen yrittänyt puhua siitä perheelleni, läheisille ystävilleni ja tyttöystävilleni eri tilanteissa. Ainoastaan yksi ihminen näiden kolmenkymmenen vuoden aikana ei ole kokenut oloaan epämukavaksi seurassani. Opin olemaan puhumatta siitä näille ihmisille. Marsha oli ensimmäinen ihminen, jolle siitä kerroin, joka jotenkin oli valmis ymmärtämään kokemani. Meistä tuli läheiset ystävät. Kun hän siirtyi tuonpuoleiseen, tapasin hänet unessa. Sen jälkeen olen puhunut kokemastani muutamille ihmisille IANDS-tapaamisissa. Kirjoitin kokemastani myös blogin ja sitten poistin sen. Olen tähän asti pitänyt kokemukseni hyvin pitkälti itselläni. Se yksinkertaisesti ylittää ihmisistä suurimman osan käsityskyvyn - se ei ole osa heidän todellisuuttaan. Olen monesti pelännyt kokemukseni vievän minut hullujenhuoneelle.

Tiesitkö kuolemanrajakokemuksista (NDE) ennen kokemustasi? En

Kuinka todellisena pidit kokemustasi sitä seuranneiden päivien ja viikkojen aikana? Kokemus oli ehdottomasti todellinen. Tiesin sen olevan todellinen koko olemuksellani. Nautin elämästä kuitenkin liikaa murehtiakseni siitä päästyäni kotiin sairaalasta. Vuosien kuluessa yritin toisinaan puhua siitä läheisilleni, mutta huonolla menestyksellä. Toivoin, että kokemukseni katoaisi, mutta muisto sen kuin vain säilyi - aivan kuten se säilyy nyt. Jossain määrin olemassa oleminen kehon ulkopuolella tuntui todellisemmalta kuin täällä oleminen.

Kuinka todellisena pidät kokemustasi nyt? Kokemus oli ehdottomasti todellinen. En voi mitenkään todistaa sitä, enkä koe mitään tarvetta edes yrittää. Minulla on kokemukseni suhteen rauha ja tiedän, että eräänä päivänä minä lähden täältä ja palaan sinne. Niin yksinkertaista se on. Toivon, että läheiseni kykenisivät ymmärtämään, mutta kuinka he voisivat? Ne muutamat, jotka pystyvät ovat itse kokeneet kuolemanrajakokemuksen tai muun henkisen kokemuksen.

Onko mikään koskaan elämäsi aikana toistanut mitään kohtaa kokemuksestasi? Kyllä. Aina kun joku kuolee, kokemukseni palaa mieleeni isolta osin - muistot tyhjyydestä ja elämänkertauksesta varsinkin. Se palaa mieleeni kuitenkin myös iloisempienkin tapahtumien yhteydessä, kun esimerkiksi tapaan kuin tyhjästä jonkun, ja keskustelemme joitain tunteja aiheesta, josta en tavanomaisesti olettaisi keskustelevani.

Haluaisitko vielä sanoa jotain koskien kokemustasi? Minun on melko vaikea jakaa kokemustani lähimmäisteni reaktioiden takia. Samaan aikaan koen kuitenkin tarvetta tehdä niin.

Olisimmeko vielä voineet kysyä jotain sellaista mikä olisi helpottanut sinua kertomaan kokemuksesi? Pakko myöntää, että alan hieman väsymään tähän - olen nyt viettänyt tämän parissa ainakin pari tuntia. Olette kuitenkin onnistuneet tämän kyselyn tekemisessä hyvin - sekä minun kannaltani että tuloksia tulkitsevan henkilön kannalta.