Jerome KRK

Kuvaus kokemuksesta:

Oli aamupäivä, join kahvia ja tunsin palan kurkussani. Rintakehän yläosassa oli epämukava tuntemus. Yritin saada kurkussa tuntuvan palan menemään alas vettä juomalla mutta se ei auttanut. Tunsin itseni uupuneeksi. Työskentelin lakitoimistossa, tärkeä työprojekti oli kesken ja sillä oli kiire. Heikosta olosta huolimatta oli lähdettävä töihin. Tavanomainen kymmenen minuutin kävelymatka metroon kesti puolet pidempään kuin normaalisti. Kun saavuin toimistoon, voin huonosti mutta tein parhaani jotta saisin työn tehdyksi. Rintakipu alkoi säteillä oikeaan käsivarteen ja niskaan. En enää pystynyt jatkamaan tehtävää joten kerroin sen työkaverilleni.

Hän huomasi että on parasta lähteä viipymättä sairaalaan. Kielsin soittamasta hätänumeroon 911 ja siitä syystä toinen työkaveri auttoi minua pääsemään sairaalaan taksikyydillä. Mitä seuraavaksi kerron, on tärkeää joka liittyy tapahtumien kulkuun myöhemmin. Matkalla sairaalaan tunsin painostavaa ahdistusta siitä että olin jättänyt työkaverini pulaan keskeneräisen työtehtävän osalta. Kun saavuin sairaalaan, minut laitettiin pyörätuoliin, kohta olin päivystyshuoneessa jossa menetin tajuntani. Heräsin hetkeksi. Makasin nyt selälläni, vaatteitani riisuttiin ja rintaani laitettiin pieniä valkoisia antureita. Yhtäkkiä kuulin oudon äänen oikean korvan yläpuolelta, ääni ikäänkuin poksahti tai napsahti. Samalla irtauduin ruumiistani ja ihmettelin oliko tämä unta. Olin harjoittanut pitkään valounien näkemistä ja tämä tuntui samankaltaiselta. Kyse ei voinut olla valounen näkemisestä koska en ollut unessa. Pystyin näkemään mitä ympärilläni tapahtui. Kivut olivat poistuneet. Näköni on huono ja tarvitsen silmälaseja, nyt näin kaiken selvästi ja tarkasti.

Olin täynnä tietoista energiaa. Näin kuinka minua operoitiin ja "tiesin" olevani hoitohenkilökunnalle vain objekti joka heidän tuli saada kuntoon. Heillä näytti olevan päällään tummat, punaisen sävyä hohtavat työvaatteet. Se tuntui oudolta koska heidän työasunsa olivat olleet vihertävät. En kuullut heidän sanojaan mutta kuulin matalaa huminaa jonka oletin olevan heidän puhettaan. Olin täysin tietoinen siitä kuinka he keskittyivät tehtäviinsä. Tunne valtasi minut.

Velvollisuuteni projektin suhteen oli epäonnistunut ja "olin kuin karannut" keskeneräisestä työtehtävästäni. Samalla tiesin että tämä oli kuolemanrajakokemus. Muistan ihmeteelleeni; "se onkin tällainen kokemus". "Se ei mennytkään niinkuin siitä kerrotaan". Ei tullut tunnelia tai kirkasta valoa. Mietin tätä jonkin aikaa ja totesin että on järkevää palata ruumiiseeni. Olin välittömästi takaisin ruumiissani ja samalla kivut palasivat. Syyllisyyden tunnetta ei enää ollut, en enää nähnyt selvästi ja korkeampi tietoisuus oli kadonnut. Tuskien palaaminen sai minut miettimään että voisinko irtaantua uudelleen. Olin ruumiini ulkopuolella jälleen. Kivut poistuivat ja näin taas tarkasti. Tällä kertaa mietin entistä vakavammin kuinka työkaverini luottivat minuun ja kuinka olisi ollut epäreilua heitä kohtaan jos jättäisin heidät. Päätin palata ja olin ruumiissani. Yritin poistua ruumiistani vielä kerran mutta se ei enää onnistunut. Minulle tehtiin myöhemmin pallolaajennus. En pelännyt operaatiota enkä myöskään kuolemaa. Minulla ei enää ollut tarvetta luottaa Kristinuskoon tai muiden uskontojen jumaliin.

Taustatietoa:

Sukupuoli: Mies

Kokemuksen ajankohta: Marraskuu 1999

Liittyikö kokemukseesi hengenvaarallinen tilanne? Kyllä. Sydänkohtaus

Kuolemanrajakokemuksen piirteet:

Mitä mieltä olet kokemuksesi sisällöstä? Positiivinen

Onko kokemukseesi voinut vaikuttaa huumeiden käyttö tai jokin lääkitys? Ei. Siinä oli valounien piirteitä mutta se ei ollut unta

Kuulitko tai näitkö mitään maanpäällisiä asioita, jotka tapahtuivat, kun tietoisuutesi/tajuntasi oli irrallaan (fyysisestä) kehostasi? Tajusin oman itseni häviämättömyyden

Missä vaiheessa koit korkeimman tietoisuutesi tason kokemuksesi aikana? Olin rajakokemuksen aikana täysin tietoinen ja koin sen erittäin selvästi

Tuntuiko siltä että aika olisi nopeutunut tai hidastunut? Aikaa ei ollut, olin kuin avaruus ilman rajoja

Olitko tietoinen muualla tapahtuvista asioista ESPn, selvänäköisyyden tavoin? Hoitohenkilökuntaan kuuluvat kertoivat naistyökaverilleni; "saimme elvytettyä hänet"

Menitkö tunneliin tai tunnelin läpi? En

Kohtasitko tai tulitko tietoiseksi kuolleista (tai elävistä) ihmisistä tai henkiolennoista? En nähnyt yli-inhimillisiä olentoja

Näitkö taivaallista valoa? Näin kaiken selvästi mutten "taivaallista valoa"

Vaikuttiko siltä että saavuit toiseen, yliluonnolliseen maailmaan? Olin selkeästi mystisessä tai ei-maallisessa ulottuvuudessa

Mitä tunteita koit kokemuksesi aikana? En tuntenut pelkoa. Syyllisyyttä keskenjääneestä työprojektista.

Vaikuttiko siltä että olisit yhtäkkiä ymmärtänyt kaiken? Koin "erityistiedon" jonka jälkeen "usko" ei ole enää välttämätöntä

Tulitko tietoiseksi tulevaisuuden tapahtumista? Oli vain "nyt", tämä hetki

Kohtasitko esteen tai muun fyysisesti rajoittavan rakenteen? En fyysisesti. Koin jollainlailla sisäisen kynnyksen olemassaolon

Jumala, henkisyys ja uskonto: Mihin uskontoon kuuluit ennen kokemustasi? Minulla on Kristillinen tausta. Se on tullut merkityksettömäksi kokemukseni jälkeen. Olen nykyisin taipuvainen enemmän Buddhalaiseen maailmankuvaan. Silti mikään uskonto ei ole minulle enää tärkeää.

Mihin uskontoon kuulut nykyisin? Luotan omaan sisäiseen ääneeni

Onko kokemuksesi muuttanut elämänarvojasi tai uskomuksiasi? Juutalais-Kristillinen-Islamistinen palkitseva ja tuomitseva näkemys on minulle merkityksetöntä. On mahdollista että rajakokemus aukeaa toisille eri tavalla