John F KRK

Kuvaus kokemuksesta:

Tukehduin kovaksi keitettyyn kananmunaan, jonka vedin henkeeni ollessani USAn laivastossa suorittamassa palvelustani. Pystyin ainoastaan hengittämään sisäänpäin. Keuhkoni täyttyivät äärimmilleen mutten pystynyt hengittämään ulospäin. Ajattelin että pala lähtisi liikkeelle juomalla ja menin vieressä olevalle juomalaitteelle. Kun laitteesta suihkuava vesi kosketti huuliani, sain siitä 120 voltin jännitteen. Tajusin heti saaneeni sähköiskun josta kyllä selviäisin mutta todellinen ongelma oli ruokatorveeni takertunut kananmuna joka esti hengittämisen. Sain poistettua osan sormellani mutten edelleenkään pystynyt hengittämään. Koska en pystynyt tekemään mitään, aloin panikoida. Ajatus Herrasta tuli mieleeni ja sanoin mielessäni että ainakin olen Kristitty.

Katsoin viereiseen huoneeseen. Esimieheni istui siellä pyörivässä tuolissaan selvittämässä saamaansa radioviestiä. Pystyin vielä kävelemään ja menin hänen viereensä. Käytin viimeiset energiani ja potkaisin tuolia. Hän kaatui lattialle kirjoituskoneensa kanssa. Kaaduin itsekin ja olimme molemmat lattialla.

Toinen merimies, Joe näki kaiken. En enää pystynyt liikkumaan. Olin osunut kaatuessani pöytään niin että nenäluun yläosa vuoti verta. Joe aloitti heti painelu-puhalluselvytyksen ja paikalle hälytettiin ambulanssi.

Katsoin katonrajasta kuinka merimiehet yrittivät pelastaa minua. Voin erinomaisesti. Tajusin että tajuton ruumis kuului minulle muttei se kiinnostanut vähääkään. Näin itseni ulkopuolelta samoin kuin muut näkivät minut. Oloni oli hyvä ja energinen eikä minua kiinnostanut mitä ruumiilleni tehtiin.

Olin henkenä yhä elossa niinkuin aikaisemminkin. Oletin kuolleeni ja tämä kaikki oli minulle uutta. Opin nopeasti olemaan tässä uudessa olomuodossa ilman suurempia murheita mutta olin silti ymmälläni. Kun esimerkiksi ajattelin jotain, se toteutui automaattisesti. Katsoin lähellä ollutta seinää ja menin hetkessä sen läpi. Olin palannut takaisin siihen huoneeseen missä olin istunut kun aloin tukehtua. Leijuin huoneessa sinne tänne tahtoni voimalla. Pystyin menemään radiosta ja kaukokirjoittimistakin läpi ilman mitään ongelmia.

Näin tummemman alueen pöytäni vieressä ja kuljin sitä kohti. Seuraavaksi tiesin saapuvani tummaan sumuun. Kun olin mennyt sumuun sisälle, halusin välittömästi sieltä ulos. Sumu nielaisi minut sisäänsä ja se tuntui kuin olisin ollut jonkin persoonan sisällä. En enää ollut vapaasti leijuva henkiolento joka olin hetki sitten ollut ja se huolestutti minua. Lopulta pääsin ulos siitä puristavasta ja kuumasta paikasta. Se tuntui kuin olisin ollut kohdun sisällä.

Sitten olin tunnelissa. Arvioisin sen läpimitan olleen noin kaksi metriä. Pituuteni oli 178cm ja pystyin seisomaan tunnelissa koskettamatta sen yläkohtaa. Aloin liikkua tunnelia pitkin suurella nopeudella. Nopeus kasvoi valtavaksi, niin käsittämättömäksi että aloin pelätä. Jossain kohtaa matkaa vauhti hidastui ja pysähtyi kokonaan. Mies rauhoitteli minua ja kertoi että olisin kohta perillä. Sitten taas mentiin yhtä lujaa kuin aikaisemminkin. En tiedä kuinka selvisin matkasta. Nopeuden täytyi olla valonnopeus tai jopa sitäkin suurempi nopeus. En tuntenut g-voimia, ainut mitä tunsin oli pelko ja jännitys jonka järkyttävä nopeus sai aikaan. Lopulta pysähdyin ja minulla oli mahdollisuus katsoa tunnelia. Se näytti isolta letkulta. Tunneliin tuli ikäänkuin valoa sen ulkopuolelta. Kuulin koko matkan ajan niin voimakasta surinaa että se sattui korviini. Ihmettelin sitä miten tunneli oli muodostunut. Aloin kävellä ja etsiä tunnelin loppua. Saavuin laajemmalle alueelle jossa oli päivänvaloa ja valkoista sumua. Nähdessäni valoa, alkoi pelkoni tunnelia kohtaan hälvetä. Kuulin ihmisten ääniä tämän alueen ulkopuolelta. Äänet rohkaisivat minua kulkemaan valkoisen sumun lävitse. Päästyäni sen läpi, näin tusinan verran ihmisiä. Tiesin vaistomaisesti heidän olleen aviopareja. Olin nähnyt heidät aikaisemmin mutten muistanut heidän nimiään. Yksi miehistä sanoi ettei minun pitäisi olla siitä huolissaan. Kohta eräs saapui luokseni. Mies oli noin kaksikymmentäseitsemän vuotias, hänellä oli jalassaan Levikset ja valkoinen t-paita. Kaikki muut olivat pukeutuneet valkoisiin kaapuihin. Mies jolla oli Levikset selitti olevansa oppaani. Hän kertoi että tapaisin myöhemmin muita ihmisiä mutta ensiksi minun tuli kävellä hänen kanssaan jotta näkisin minkälaisessa uudessa paikassa olin.

Kävelimme monissa kukkia täynnä olevissa puutarhoissa ja ne olivat niin upeita etten ollut koskaan nähnyt mitään vastaavaa. Ihastelin kukkien lehtien yksityiskohtia. Kun katsoin nurmikkoa, keskityin ihmettelemään yksittäisiä ruohonkorsia ihmeissäni siitä kuinka kauniita ne olivat. Kommunikoin miehen kanssa ajatuksen voimalla, samoin kuin olin kommunikoinut aikaisemmin tapaamani ryhmän kanssa.

Näin kaupungin matkan päästä. Rakennukset olivat kullan värisiä ja oppaani vahvisti niiden olevan kultaa. Opas sanoi että pääsisin lähemmäs pelkästään toivomalla sitä. Aivan, ajattelin olevani lähempänä ja yhtäkkiä olin kultaisen kaupungin vieressä. Näin sen puutarhoissa pieniä vesiputouksia jotka olivat kerrassaan ihania. Tunsin oloni niin hyväksi.

Myöhemmin opas ohjasi minut toisen miehen luokse. Tämä mies kertoi että kokisin nyt elämänkertaukseni. Elämänkertaus kesti ehkä sekunnin tai vähemmän mutta näin kaiken sen mitä olin nähnyt eläessäni maapallolla. Elin uudestaan jokaisen keskustelun jossa olin ollut mukana, näin jokaisen lemmikin joka minulla oli ollut, näin jokaisen vaatteen jota olin pitänyt päälläni, elin uudestaan jokaisen lukukauden kouluissa joita olin käynyt. Näin kaiken uudestaan.

Elämänkertaus alkoi ja päättyi rakennuksessa joka muistutti kirjastoa. Siellä sain myös ymmärryksen siitä etten voisi jäädä tähän taivaalliseen paikkaan. Olin äärettömän pettynyt koska joutuisin palaamaan maapallolle takaisin. Itkin ja kirosin heidät jotka olivat ympärilläni. Oppaani tuli luokseni ja vei minut tapaamaan kahta koulukaveriani jotka olivat kuolleet neljä vuotta aiemmin.

Järkytyin nähdessäni heidän elävän. Pojat olivat pelanneet lukiossa jalkapalloa. He olivat myöhästyneet yhtenä päivänä jalkapalloharjoituksista ja valmentaja määräsi heidät juoksemaan ympäri kenttää harjoitusten jälkeen. Suihkutiloissa ei ollut lämmintä vettä. Kun muut pelaajat olivat poistuneet jo aikoja sitten, pojat istuivat pukuhuoneessa odottamassa vedenlämmittimen kuumentaessa vettä suihkuja varten. Pojat kuolivat häkämyrkytykseen. On ironista että toisen pojan isä joka oli putkimies, oli vasta asentanut lämmittimen ja hänen piti tulla piakkoin asentamaan ulos johtava ilmastointiputki tähän uuteen suihkuhuoneeseen.

Kysyin pojilta miksi he olivat täällä koska hehän olivat kuolleet. He vastasivat ettei kukaan koskaan kuole. Pojat näyttivät suunnilleen samanikäisiltä kun olin nähnyt heidät viimeisen kerran maan päällä. Molemmista välittyi onnellisuus ja tyytyväisyys tähän paikkaan.

Oppaani vei minut takaisin sinne missä olin kokenut elämänkertauksen. Pyysin vielä kerran sitä että saisin jäädä. Minun kuuluisi kuitenkin palata maapallolle elämään elämääni. Muistin pyhäkoulussa opetetun että jos ihminen kutsuu Herraa, hän saa nähdä hänet. Halusin nähdä Jeesuksen. Kävelin tai leijuin oppaani kanssa pienelle näyttämölle. Opas jätti minut sinne. Ei kulunut kauaa kun kuulin näyttämöltä äänen. Näyttämölle muodostui sumua ja samalla minulta kysyttiin näenkö hänet. Näin vain sumun ja kuulin äänen. Ääni kehotti minua keskittymään tarkemmin jotta voisin nähdä hänet. Vähän ajan kuluttua Jeesus seisoi edessäni. Hän kysyi mitä halusin häneltä. Kerroin Jeesukselle sen että minun oli pakko palata takaisin maapallolle enkä haluaisi tehdä sitä vaan haluaisin jäädä tähän taivaalliseen paikkaan. Hän selitti minulle etten ollut vielä täyttänyt hänen toiveitaan jotka hän oli minulle elämääni asettanut. Kysyin mitä nuo toiveet olivat mutta hän ei vastannut. Jeesus sanoi että saan tietää kun sille on oikea hetki. Se tapahtuisi joskus tulevaisuudessa. Hän kysyi voisiko hän jotenkin muuten auttaa minua. Koska olin silloin USAn laivastossa, kysyin voisiko hän siirtää minut Tennesseen osavaltioon. Kerroin viettäneeni kaksitoistavuotiaana kuukauden siellä ja haluaisin sinne sen kauneuden vuoksi. Hän ei vastannut. Kysyin voisiko hän harkita sitä. Jeesus sanoi että minun piti pyytää vain kerran ja se toteutuisi. Sain tietää monia asioita joita kokisin elinaikanani. Siitä mitä hän kertoi, muistan tämän: Minun tuli kertoa kaikille ihmisille tapaamisestani hänen kanssaan. Minun piti kertoa että hän on olemassa. Asia jota en koskaan unohda, oli Jeesuksesta säteilevä rakkaus hänen seistessään lähellä minua. Se tuntui täydellisimmältä rakkaudelta jonka olen koskaan tuntenut. Jeesus kertoi että minut saatettaisiin takaisin maapallolle pian.

Kaksi miestä lähestyi minua ja he kertoivat olevan suojelusenkeleitäni. Toinen heistä oli aikaisemmin mukana ollut oppaani. En muista palanneeni takaisin maailmaan tunnelin kautta. Matkasimme läpi pimeän avaruuden. Matkalla takaisin pysähdyimme juttelemaan. Toinen suojelusenkeleistä kertoi että tapaisin jonain päivänä naisen josta tulisi läheinen ystäväni. En tapaisi häntä vielä koska hän oli hyvin nuori tyttö. Silloin oli vuosi 1957. Olen etsinyt häntä siitä lähtien ja luulen löytäneeni hänet mutta hän asuu Australiassa.

Heräsin sairaalassa tutkimuspöydällä istuen. Kysyin olivatko nämä kolme lääkäriä antaneet minulle jotain sellaista lääkettä joka voisi aikaansaada minut uskomaan kuolleeni ja matkani Taivaaseen. He vastasivat kieltävästi. Sanoin: "Olen juuri palannut Taivaasta." Kaksi lääkäriä poistui samantien. Jäljelle jäänyt lääkäri sanoi olevansa ymmällään.

Taustatietoa:

Olet: Mies

Kokemuksen ajankohta: Kesä 1957

Liittyykö kokemuksesi ajankohtaan hengenvaarallinen tilanne? Kyllä. Tukehtuminen ja sähköisku.

Kuolemanrajakokemuksen piirteet:

Mitä ajattelet kokemuksesi sisällöstä? Positiivinen.

Onko kokemukseen voinut vaikuttaa huumeiden käyttö tai jokin lääkitys? Ei.

Oliko kokemuksesi millään tavalla unenomainen? Ei.

Kuulitko tai näitkö mitään maanpäällisiä asioita, jotka tapahtuivat, kun tietoisuutesi/tajuntasi oli irrallaan (fyysisestä) kehostasi? Kyllä. Katselin ruumistani katonrajasta. Näin ensimmäistä kertaa kasvoni suoraan ilman peiliefektiä. Kun olin saapunut taivaaseen, kysyin neljä vuotta sitten kuolleelta ystävältäni voisinko polttaa tupakan siellä. Hän vastasi että voisin jos minulla olisi tupakkaa. Aloin etsiä savuketta paitani taskusta ja käteni meni henkisen kehoni läpi. Ei ollut tupakkaa eikä taskua.

Mikä oli korkein tietoisuutesi ja tajutasi taso kokemuksen aikana? Täydellinen.

Tuntuiko sinusta, että vauhti kiihtyi tai hidastui? Ei.

Kuvaile kokemuksen aikaista kuuloaistiasi verrattuna normaaliin, arkipäiväiseen kuuloaistiisi. Kuulin Taivaassa musiikkia. Ennen sitä kuulin kovan surisevan äänen tunnelissa.

Kuljitko tunneliin tai tunnelin läpi? Kyllä. En pitänyt tunnelista yhtään. Vauhtini oli liian kovaa. Pelkäsin sitä ja nopeus teki oloni hyvin epämukavaksi.

Kohtasitko tai tulitko tietoisesti muista kuolleista (tai elävistä) olennoista? Kyllä. Tunnelissa oli mies joka rauhoitteli minua. Kaksitoista vanhaa ihmistä rohkaisivat minua tulemaan sumun läpi. Opas tuli luokseni. Kaksi ystävää jotka olivat kuolleet neljä vuotta aiemmin. Mies joka järjesti elämänkertauksen. Muutama mies kirjastossa ja Jeesus.

Näitkö taivaallista valoa? Kyllä. Tunnelin ulkopuolella oli valoisaa. Tunneli näytti vaatekuivaimen muoviletkulta.

Siirryitkö outoon, eimaanpäälliseen maailmaan? Olin selkeästi mystisessä tai eimaallisessa ulottuvuudessa.

Mitä tunteita tunsit kokemuksesi aikana? Rakastin siellä oloa. Paluu teki oloni pettyneeksi.

Koitko ymmärtäväsi kaiken yhtäkkiä? Kun juttelin Jeesuksen kanssa ja tunsin hänen rakkautensa säteilyn, tiesin että mitä pyhäkoulussa ja kirkossa opetettiin oli totta.

Kohtasitko uudelleen menneisyytesi tapahtumia? Olin osallisena autoonnettomuudessa. Se oli ohitustilanne. Tiesin kahden ihmisen kuolleen.

Näitkö kohtauksia tulevaisuudesta? Jeesus sanoi että minun pitää palata maan päälle ja kertoa tästä matkasta. Tiesin tekeväni sen.

Kohtasitko esteen tai muun fyysisesti rajoittavan rakenteen? En.

Saavuitko rajalle tai pisteeseen, josta ei ole enää paluuta? Tiesin elämänkertauksen jälkeen että on pakko palata. Kieltäydyin. Itkin. Huusin. Makasin maassa huutaen. En halunnut palata. Silloin halusin tavata Herran. Jeesus ilmentyi valkoisessa sumussa.

Jumala, hengellisyys ja uskonto:

Mihin uskontoon kuuluit ennen kokemusta? En osaa sanoa.

Mihin uskontoon kuulut nykyään? Perinteinen/fundamentalismi

Muuttuivatko arvosi tai uskomuksesi kokemuksestasi johtuen? Kyllä. Nyt tiedän että Jeesus on todellinen. Ei epäilystäkään. Palattuani Taivaasta aloin kiinnostua muustakin kuin itsestäni. Yritän pysyä kaidalla tiellä ja rukoilla syntieni anteeksiantamista. Tahdon takaisin Taivaaseen mutta kannattaa olla hyvä toisille ja siitä saa välittömän palkkion.

Koskien maanpäällistä elämää, koskien muuta kuin uskontoa.

Mitä mieltä olet kokemuksistasi ajan myötä? Kasvanut.

Mitä elämänmuutoksia on tapahtunut kokemuksesi jälkeen? Tunnen olevani oikealla tiellä matkalla Taivaaseen. Muista ettemme koskaan kuole.

Ovatko ihmissuhteesi muuttuneet merkittävästi kokemuksesi myötä? Olen parempi ihminen. Olen oppinut vuosien varrella rakastamaan vihamiehiäni. Taivaaseen ei pääse noin vain. Se ei riitä että on hyvä. Olen hyvä koska olen hyvä. Rehellinen toiveeni on auttaa toisia.

Kuolemanrajakokemuksen jälkeen:

Oliko kokemusta vaikeaa pukea sanoiksi? Ei.

Onko sinulla psyykkisiä, epätavallisia tai muita erikoisia kykyjä kokemuksesi jälkeen, joita sinulla ei ennen ollut? Kyllä. Minulla on ollut viisikymmentä psyykkistä kokemusta jälkikäteen. Monet niistä on dokumentoitu. Minulla oli kokemuksia ennen rajakokemustakin. Olen tiennyt tulevaisuuden tapahtumia.

Onko kokemuksessasi tiettyä hetkeä tai useampaa kohtaa, jotka ovat jollain tavalla merkityksellisiä tai tärkeitä sinulle? Parasta oli Jeesuksen kohtaaminen. Pahinta oli takaisinpaluu.

Oletko kertonut kokemuksestasi muille? Kerron jokaiselle joka haluaa kuunnella. Olen pitänyt 25 luentoa lukioissa. Kerron tapauksestani internetissä. Jotkut eivät usko minua. Eräällä jolle kerroin, oli elinaikaa jäljellä enää pari viikkoa. Olen kertonut yli tuhannelle paluuni jälkeen.

Onko mikään, missään vaiheessa elämääsi, saanut kokemuksesi tai osan siitä toistumaan uudelleen? Ei.

Onko sinulla muuta lisättävää tai kerrottavaa kokemukseesi liittyen? Toivon että kaikki voisivat tehdä tämän matkan.

Kerro meille, miten voisimme parantaa tätä lomakettamme. Olisiko kysymyslomakkeessa pitänyt olla joitain tiettyjä kysymyksiä, jotka olisivat auttaneet sinua kertomaan paremmin kokemuksestasi? Ajattelen asiaa. Tulen vastaamaan. Aihe on laaja.