Jonathanin KRK

Kokemuksen Kuvaus

LSD:hen liittyvä kokemus, jonka seurauksena henkilön elämä muuttui (Lisätietoa kokemuksen Jälkisanoissa)

Olen Jonathan ja oli kesä 1975, olin 17 ja asuin pienessä kylässä Upstatessa. Olin ostanut suuren määrän LSD-johdannaista nimeltä Windowpane. Olimme käyttäneet ystävieni kanssa tätä huumetta putkeen melkein viikon, mutta yhden annoksen vaikutus ei ollut enää tarpeeksi vahva. Päivää ennen kokemustani, me kaikki otimme tupla-annoksen, ja kokemuspäivänä lähdin kaikkien aikojen tripille 5-6 kertaisella annoksella. Annoin kaikille muille 2-3 kertaisen annoksen. Joskus 16:40 aloin tuntea huumeen vaikutuksen, mutta jokin oli nyt hullusti ja aloin voida pahoin. Olin naapurissa asuvan ystäväni luona. Asuin vanhempieni kanssa viereisessä talossa. Menin yläkertaan lepäämään yhteen makuuhuoneeseen, koska minua huimasi, hengitykseni oli raskasta, sydämeni jyskytti ja minua oksetti. Huomasin sängyn vieressä kellon ja se oli 16:50, kun tunsin silmieni muljahtavan päässäni aivan kuin olisin yrittänyt katsoa ylöspäin ja sen jälkeen kaikki pimeni.

Välittömästi matkasin planeettojen ohi alkaen Venuksesta, matkaten sitten Jupiterin, Saturnuksen, Neptunuksen ja Uranuksen ohitse. Täytyy tunnustaa, etten muista nähneeni Plutoa. Nämä planeetat olivat melko lähellä toisiaan siksakmaisesssa linjassa. Ne olivat valtavia ja uskomattoman kauniita. Jupiter oli kaikkein värikkäin ja kirkkain. Planeetat olivat niin lähellä toisiaan, että ohitettuani yhden planeetan tulin jo seuraavan luo. Kuljin niiden ohi lyhyessä ajassa, ja silti minusta tuntui, ettei aika liikkunut mitenkään nopeaan. Kulkiessani kohti Uranusta käännyin katsomaan taakseni kaikkia planeettoja, ne olivat vain niin uskomattoman kauniita. Kääntyessäni katsomaan eteenpäin kulkusuuntaani kohti näin päämääräni ja se yllätti minut. Lähestyin hevosenkengän muotoista pilviseinämää. Pysähdyin sisäänkäynnin eteen ja tuo pilvimuuri oli niin vaikuttava ja valtava, etten osaa arvioida sen kokoa tarkalleen. Se vaikutti olevan 30 metriä syvä ja leveä, ehkä 60 metriä korkea. En nähnyt sen läpi. Sen pohja oli purppuran värinen ja kun katsoin ylös, pilvimassa muuttui väreiltään kirkkaammaksi ja intensiivisemmäksi, purppurasta laventeliksi ja siitä sinikseksi ja siitä vaalean siniseksi ja ihan päältä valkoiseksi ja pumpulimaiseksi, samanlaiseksi miltä auringonvaloa heijastava myrskypilvi näyttää. Minun täytyy huomauttaa, etten voinut kontrolloida liikkeitäni, vaan minut “liikuteltiin” siihen asentoon. En tosin yrittänytkään liikkua omatoimisesti, joten en tiedä varmaksi olisinko voinut liikkua. Pilvien päällä näin monia, monia kultaisen hehkuisia valkoisa siipipareja, ja ne olivat koko pilvireunaa pitkin. Tajusin heti, että ne olivat enkeleitä. He vaikuttivat katselevan minua omista asemistaan ja pystyin näkemään heidän siipiensä liikkuvan. Ne avautuivat ja sulkeutuivat hitaasti ja laajasti, se oli uskomatonta. Näkymätön valonlähde valaisi heitä ja taivas heidän yläpuolellaan oli keltaisen valoinen ja hyvin kirkas. Tähyilin pilvien päälle ja katselin enkelien liikkeitä yrittäen erottaa joitakin yksittäisiä piirteitä, mutta he olivat niin kaukana, etten nähnyt heidän kasvojaan tai kehojaan. Heidän siipensä olivat yllättävän suuria ja helppoja nähdä. Olin niin lumoutunut näkemästäni, että kun laskin katseeni, näin hahmon seisovan pilviseinän keskellä suoraan edessäni noin 15 metrin päässä “ensimmäisestä” kerroksesta. En muista, että minulla olisi ollut kehoa tai tuntemusta kiinteästi pinnasta allani, itse asiassa, “kerros” allani oli yhtä musta kuin avaruus, jonka läpi olin kulkenut. Mutta, hahmo edessäni oli henkilö, jolla oli keho, ja joka oli pukeutunut valkoiseen kaapuun päästä varpaisiin. Yläpuolelta hohtava valo valaisi tämän hahmon, mutta hänen huppunsa oli vedetty niin pitkälle kasvojen suojaksi, etten nähnyt hänen kasvojaan. Näin kuinka hänen kätensä roikkuivat rennosti hänen sivuillaan, mutta sen verran levitettyinä, että hänen kätensä olivat noin 30cm päässä hänen kehostaan, kämmenet minua kohti. Kumpikaan meistä ei puhunut ääneen, itse asiassa koko kokemuksen ajan vallitsi hiljaisuus, mutta heti, kun katseeni osui tähän hahmoon minut valtasi rakkauden ja ilon tunne, joka oli liian suurta kuvattavaksi sanoin. Sen jälkeen mieleni täyttyi vastauksista ja tiedosta siitä, miksi olen olemassa ja mikä on elämän tarkoitus, ja muista sanoneeni itselleni “Nyt ymmärrän, tajuan sen, se on niiiiiin YKSINKERTAISTA!!” Tuona hetkenä tiesin miksi olin syntynyt ja mikä tarkoitus minulla oli Jumalan suunnitelmassa, ja tiesin sen olevan hyvin yksinkertainen ja simppeli. Tajusin myös ilman epäilystäkään, että hahmo edessäni oli Jeesus. Jonkin aikaa keskusteltuamme sanattomasti, muistan heränneeni sängystä, jonne olin mennyt makuulle. Ja VOI mikä hirveä tunne se olikaan palata takaisin, olla taas täällä sieltä, missä olin ollut. Muistan huutaneeni “EIIIIII!” ja sulkeneeni silmäni yrittäen päästä takaisin, mutta en tietenkään onnistunut siinä. Katsoin kelloa ja se oli 17:00, ehkä minuutin tai pari yli. Kävelin peilin luo ja huomasin pupillieni olevan normaalit. LSD saa pupillit laajenemaan niin paljon, että nauroimme usein ystävieni kanssa mustille “kasipallosilmillemme”.

Kuulin ystävieni jatkavan huumetrippejään ja ajattelin itsekseni “Mahtavaa, en tunne enää äsken kokemaani iloa JA en myöskään ole tripillä”. Itse asiassa kävelin kotiin ja söin lounasta vanhempieni kanssa. Menin takaisin ystäväni luo noin tunnin päästä ja kaikki olivat edelleen LSD-matkoillaan. Muista, että olin ottanut tupla-annoksen heidän ottamastaan LSD-määrästä ja huumeen vaikutus oli kokonaan poissa.

Palattuani KRK:sta sen aikana saamani tieto pyyhkiytyi kokonaan mielestäni, mutta pystyn edelleen muistamaan, jopa näin 24 vuoden jälkeen, tarkalleen sen mitä näin, sen, että sain tietoa ja sen, kuinka reagoin.

10 vuotta tapahtuman jälkeen löysin mielenkiintoista informaatiota Raamattuluokalta Psalmeista siitä, kuinka Jumala komentaa Arkkienkeli Mikaelia pelastamaan Danielin leijonilta.

Enkeli sanoi Danielin alkaessa rukoilla, että hän oli hylännyt Jumalan, ja kun Daniel lopettanut rukoilemisen, enkeli ilmestyi hänen vierelleen ja pelasti hänet leijonilta. Opettajamme huomautti, että jos Danielin rukouksen lukee normaaliin tahtiin ääneen, siihen menee 5-6 minuuttia. Joten, enkeliltä kesti 5-6 minuuttia saapua Jumalan luota Danielin vierelle. Muistatko, kun sanoin kellon olleen 16:50 ja kun tulin takaisin se oli jotakuinkin 17:00, eli 5-6 minuuttia sinne, 5-6 minuuttia takaisin. Olen yrittänyt ymmärtää mitä minulle tapahtui tuona päivänä ja tämä sopii siihen täydellisesti. Olen vakuuttunut siitä, että kuolevaisina meitä ympäröi aika ja paikka, mutta kun ylitämme kuolevaisuutemme, aika ja paikka ovat edelleen olemassa, mutta paljon tiiviimmässä muodossa; tästä syystä planeetat olivat niin lähellä toisiaan KRK:ssani. Vakuutan sinulle, että Taivas oli tuon pilvimuurin toisella puolella, mutta minun ei annettu nähdä sitä sen vuoksi millaista elämää elin. (Jätin huumeet melko pian kokemukseni jälkeen). Kun katsot taivaan tähtiä yöaikaan, yksi noista valopisteistä on Taivas ja se on vain 6 lyhyen minuutin päässä, kun aikanamme siirrymme tästä elämästä pois.

Jonathanin Jälkisanat:

Jos haluatte tietää huumeiden käytöstäni… lopetin pian KRK:ni jälkeen “kovat” huumeet kuten Speedin, kokaiinin, LSD:n. Polttelin pilveä jonkin aikaa, mutta 3-4 vuodessa jätin kokonaan huumeet, en edes tykkää käyttää lääkärini määräämiä lääkkeitä. En myöskään käytä alkoholia enempää kuin oluen tai kaksi kuussa. Olen varma, että näin Jeesuksen ja koska minua ei päästetty katsomaan Taivasta mietin aina kaikkea negatiivista tekemistä kahteen kertaan.