Kerry B KRK:t

*** Suomentajan huomio: Kokemus on suomennettu mahdollisimman tarkasti alkuperäistekstin mukaisesti. Mahdolliset rakenteelliset omituisuudet löytyvät myös alkuperäistekstistä.***

Kuvaus kokemuksesta:

Aloin aivastelemaan kävelyttäessä koiraani. Alkuun kuvittelin kyseessä olleen tavallinen aivastus, mutta aivastelu kuitenkin vain jatkui. Minun oli pakko palata kotiini. Päästyäni sisään viidennessä kerroksessa olleeseen asuntooni, aivastelin yhä ja olin alkanut kutisemaan. Vaimoni oli kotona ja sanoin hänelle, että minulla oli outo olo. Kieleni oli turvoksissa ja silmäni olivat punaiset ja nekin olivat alkaneet turpoamaan. Kämmeneni, kaulani ja selkäni kutisivat. Puolisoni ymmärsi, että kyseessä oli allerginen reaktio ja lähti hakemaan Benadryliä kadun toisella puolella olevasta kaupasta. Pian hänen lähdettyä, en enää pystynyt hengittämään kunnolla ja hikoilin valtavasti. Lähetin hänelle tekstiviestin, että tarvitsin ambulanssin. Asuinrakennuksemme edessä sattumalta oli ambulanssi. Puolisoni aneli ambulanssin miehistöltä, että yksi heistä tulisi asuntoomme. Nämä sanoivat hänelle, että he eivät voineet hajaantua, koska he olivat paikalla hoitamassa toista tehtävää, mutta he kutsuivat paikalle toisen ambulanssin.

Vaimoni lähetti minulle tekstiviestin, jossa hän sanoi, että minun pitäisi tulla P2-kerrokseen (parkkitaso 2) häntä ja tulossa olevia ensihoitajia vastaan. Viestiä lukiessani hengitystieni turposi umpeen enkä enää kyennyt hengittämään. Kaaduin lattialle tuolilta, jolla istuin ja koin ensimmäisen neljästä kuolemasta, jotka tuon yön aikana tulisin kokemaan. Siirryin pimeyteen. Siellä ei ollut mitään; ei ääntä eikä valoa. En ollut tässä paikassa kauaa, koska koirani alkoi haukkumaan kimeästi. Hän ymmärsi, että olin todellisessa pulassa. Haukunnan korkeus lävisti tietoisuuteni ja virkosin.

En edelleenkään pystynyt hengittämään, mutta tajusin, että minun piti mennä tiettyyn paikkaan. Hoipertelin etuovelle päästäkseni hissille. En muistanut, ottaa puhelintani mukaan. Hissille oli vajaa parikymmentä metriä matkaa. Pystyin etenemään ovelta happea haukkoen viiden askeleen verran. Muistan ajatelleeni, “Siis näinkö mä kuolen? Siis ihan oikeesti?” Rojahdin käytävälle, koska en kyennyt hengittämään. Mitä seuraavaksi tapahtui, muutti elämäni.

Viimeisen henkäyksen ottaessani, silmäni sulkeutuivat kuolemassa ja aukesivat kauniissa, säteilevässä, äärettömässä valkoisessa valossa. Tuo valo oli kristallin kirkasta. Minulla ei enää ollut ihmisen muotoa - olin Valokeho. Tiesin sen, koska näin oman heijastukseni. Oli kuin olisin katsonut peiliin. Minua vedettiin ylöspäin tuon Valon läpi kiihtyvällä nopeudella. Oli kuin voimakas, mutta hellä ja rakastava voima olisi imenyt minua eteenpäin. Oli kuin olisin ollut kosmisessa hississä. En kuitenkaan ollut lainkaan peloissani. En tuntenut mitään muuta kuin rakkautta, joka oli niin voimakasta, että tiesin olevani menossa Kotiin.

Etenemisvauhtini kasvaessa, tyhjyydestä tulleet isovanhempani pysäyttivät minut. He olivat loistavia valokehoja, ja tunnistin heidät heidän energiastaan. Pystyin tuntemaan heidät. He olivat anteeksipyyteleviä ja halusivat minun tietävän, että he olivat pahoillaan. He kertoivat minulle telepaattisesti, kuinka nyt toisella puolella ollessaan he ymmärsivät minkälaisessa pelossa olin homoseksuaalisuuteni johdosta joutunut elämään. Vietin lapsuuteni peloissani ja vaiti ja tulin kaapista vasta 31-vuotiaana. Seksuaalisen suuntautumiseni johdosta jouduin elämään peloissani omassa kodissani, koska äitini olisi hakannut minut tai heittänyt minut kadulle. Homoseksuaalisuuteen liittyi tietty leima - se on syntinä aivan omanlaisensa. Kasvoin Yhdysvaltojen eteläisten osavaltioiden raamattuvyöhykkeellä ja kuuluin Eteläiseen Baptisti (Southern Baptist) -kirkkoon. Olin oppinut olevani Tulijärveen kuuluva iljetys. Jouduin homoseksuaalisuuteni takia vuonna 2009 viharikoksen uhriksi. Minut hakattiin ja jätettiin kadulle kuolemaan. Ymmärsin mitä isovanhempani sanoivat. Heidän anteeksipyyntönsä tuntui todella hyvältä. He sanoivat, ettei ollut minun aikani ja minun olisi palattava. Heidän energiansa säteili rakkautta. Hyväksyin heidän anteeksipyyntönsä. Kerroin heille, että minäkin rakastin heitä. Valoa osoittaen lisäsin kuitenkin, että minun oli mentävä erääseen paikkaan. Hätistelin heitä hellästi tiehensä. He kunnioittivat toivettani ja huumoria osoittaen lähes ylimielisesti siirtyivät takaisin tyhjyyteen ja pois tieltäni.

Tuolla hetkellä katsoin ylöspäin ja näin päämääräni. Katsoin kunnioituksen vallassa Jumalaa. Oli kuin kaikki olisi tapahtunut samanaikaisesti. Jumalaa hämmästyksissäni tuijottaessani, joka ikinen seksuaalisen suuntautumiseni takia minuun kohdistettu solvaus ja väkivallanteko virtasi lävitseni valtavalla nopeudella. Elämäni tapahtumat toistuivat mielessäni kuin elokuva. Oloni oli raskas tuijottaessani suoraan tätä Kaikkivoipaa ja Sukupuoletonta Jumalaa. Ajattelin, että oliko tämä nyt se hetki kun joutuisin Tulijärveen? Heitettäisiinkö minut nyt Helvettiin, koska olin iljetys? Lausuin nöyrästi seitsemän sanaa, “Minä olen homoseksuaali, voitko silti rakastaa minua?”

Tuo Hohtava, Rakastava Valo muuttui Siiviksi. Jumalan Nopeudella hän veti Maailmankaikkeuden yhteen ja näin pyyhkäisi minut valtaisiin henkisiin käsiinsä. Näin kuinka planeettoja, tähtiä, galakseja ja galaksiryhmiä tuotiin tähän Kosmiseen Jumalahalaukseen. Ihmisessä se paikka, johon minut vietiin, olisi Sydän. Jumalan näin halatessa minua Kosmisesti, hän sanoi, “Sinä olet minun lapseni. Minä rakastan sinua. Minä rakastan sinua. Minä rakastan sinua. Mene ja kerro se heille.” Hän sanoi tämän eteläisellä aksentilla. Hän taputti minua selkään kuin valmentaja, joka yrittää rohkaista pelaajaansa palaamaan takaisin peliin.

Tuolla hetkellä isovanhempani menivät tuohon Valoon, ja minut pudotettiin takaisin kehooni. Tämä selitti isovanhempieni humoristisen ja lievästi ylimielisen reaktion - he tiesivät mitä tulisi tapahtumaan.

Kehoon putoaminen ei ollut miellyttävä kokemus. Tunsin kuinka kehoni pomppasi enkä edelleenkään kyennyt hengittämään. Verenpaineeni oli romahtanut. Tuolla puolen olin niin vapaa ja nyt olin taas rajoitettu. Syöksyin eteenpäin 25 askelta lisää ja rojahdin taas alas. Vaimoni oli ottanut aikaa ja oli huolestunut, koska en ollut vielä tullut P2-kerrokseen. Hän nousi portaat viidenteen kerrokseen. Hän juoksi asuntoomme vievää käytävää pitkin ja katsoi vasemmalla olleelle käytävälle, jossa hissi oli. Hän näki minut lattialla ja huomasi, että olin reagoimaton. Hän kantoi kuolleen, hervottoman ruumiini jäljellä olleet kahdeksan metriä hissiin. Vaimoni on 157cm pitkä ja minä olen 178. Tämän ajan oli täydellisessä pimeydessä. Ei Jumalaa. Ei isovanhempia. Ei Valoa. Pelkkää pimeyttä. Vaimoni yritti puhumalla epätoivoisesti saada minua sinnittelemään asettaessaan meitä hissiin. Yhtäkkiä virkosin hänen käsissään ja sanoin hänelle, että rakastin häntä ja, että olin menossa Kotiin. Hänen yrittäessä painaa hissin P2-nappulaa, rojahdin hervottomana hänen käsiinsä, ja hän painoi vahingossa väärää nappulaa, ja hissi lähti ylöspäin. Hissiin nousi kaksi miestä, ja vaimoni, Malia, aneli heitä auttamaan minua. Toinen miehistä oli sattumalta armeijan lääkintämies. Vaimoni kertoi hänelle, että olin anafylaktisessa shokissa ja, että ensihoitajat odottivat meitä P2-tasolla.

Lääkintämies asetti minut makaamaan hissin lattialle ja otti tilanteen haltuun. Ensimmäinen muistikuvani tuosta hissimatkasta on se, kun kuulin hänen sanovan nimeni kovaan ääneen. Hän sanoi, “KERRY, kuulin, että pelaat KORIPALLOA. KERRY, kuulin, että pelaat KORIPALLOA.” Hän painotti nimeäni sekä sanaa koripallo. Hän oli ilmeisesti tavannut vaimoni paria viikkoa aiemmin, ja tämä oli kertonut hänelle minun olevan urheilulahjakkuus. Heräsin ja näin uskomattoman kauniin hymyn vähän matkan päässä. Koulutuksensa ansiosta hän tiesi miten toimia. Jos hän olisi ollut aivan naamani edessä, en usko, että olisin palannut - olisin pelästynyt.

Seuraavaksi lauma ensihoitajia ryntäsi hissiin ja he vetivät minut hissistä ulos. He eivät tienneet mitä olin läpikäynyt edeltäneen 25:n minuutin aikana. Olin hereillä ja hengitin, mutta kehoni tuntui halvaantuneelta. Koin olevani pelkät silmät, jotka olivat tässä raskaassa ja tiheässä kehossa. Ensihoitajat kysyivät pääsisinkö itse jaloilleni. Katsoin heitä kuin he olisivat olleet hulluja. Puhuin edelleen telepaattisesti ja sanoin heille telepaattisesti, “En, en pysty nousemaan itse! Te tiedätte missä minä olen ollut ja te tiedätte kuinka raskaita ja rajoittavia nämä kehot ovat! En pysty liikkumaan!” He eivät kuulleet minua, enkä minä kyennyt puhumaan. He katsoivat minua kuin olisin vain hankala ihminen, joka vain halusi heidän nostavan minut ylös. Yritettyäni useita minuutteja ymmärtää missä olin ja mitä oli tapahtunut, nostivat he minut paareille.

Minut vietiin sairaalan päivystykseen. Sain hoitoa anafylaktiseen shokkiin ja minut kotiutettiin seuraavana aamuna. En ollut ennen tuota iltaa koskaan saanut minkäänlaista allergista reaktiota. En ollut tuona iltana myöskään tehnyt mitään tavallisesta poikkeavaa. En ollut syönyt mitään omituista tai erilaista. Kävelytin koiraani samaa reittiä kuin aina ennenkin.

Seuraavan kahdenkymmenen päivän aikana sain anafylaktisen shokin vielä kuusi kertaa. Minun täytyi käyttää Epi-Peniä pelastaakseni henkeni ja minut kiidätettiin kuusi kertaa ambulanssilla päivystykseen. Kehoni oli läpimärkä epinefriinistä. Pääni ja sydämeni tuntuivat siltä kuin ne olisivat räjähtämäisillään. Minulle tehtiin testejä yliopiston sairaalassa, joilla yritettiin selvittää miksi olin 21:n päivän aikana saanut anafylaktisen shokin seitsemän kertaa. Testit eivät osoittaneet minun olevan allerginen millekään. Heillä ei tähän päivän mennessä ole vieläkään mitään käsitystä siitä mikä anafylaktisen shokkini aiheutti. Se ei ole uusiutunut nyt kolmeen vuoteen. Aloin kuolemanrajakokemukseni jälkeen kärsimään satunnaisista tajuttomuuskohtauksista. Onnekkaasti olin aina kotona niiden sattuessa.

Eräänä iltana nousin sohvalta mennäkseni toiseen huoneeseen ja tuntui kuin olisin kävellyt juoksuhiekassa. Rojahdin ja löin pääni komeron oveen niin, että päänahkani aukesi. Palasin pian tajuihini kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Tilaani hoidettiin pyörtymiskohtauksena (eng. syncope), mutta lääkärit eivät tienneet mikä sen aiheutti. Tätä kesti puolitoista vuotta, kunnes lääkäri asensi minulle sydämen toimintaa rekisteröivän laitteen. Pidin tätä laitetta ylläni kaksi viikkoa putkeen sen tallentaessa sydämeni rytmiä. Tämä paljasti, että sydämeni oli pitänyt lyömisessään yhdeksän sekuntin taukoja. Tarvitsin siis sydämentahdistimen välittömästi. Tahdistin asennettiin tammikuussa 2017. Sitä mikä sydänpysähdykseni aiheuttaa ei tiedetä. En ole tämän jälkeen kokenut mitään terveydellisiä ongelmia.

Ennen anafylaktista shokkiani, toivuin vammoista, jotka olin saanut vuonna 2009 viharikoksen seurauksena. Kimppuuni käytiin ja minut pahoinpideltiin raa’asti Sunset Boulevardilla. Tekijä uskoi minun olevan kuollut ja jätti minut lojumaan jalkakäytävälle. Häntä ei koskaan saatu kiinni. Poistuin tuona yönä kehostani, mutta en siirtynyt tuolle puolen. Näin jalkakäytävällä olleen verisen ruumiini. Tunnistin sen, mutta suhtauduin siihen täysin puolueettomasti. Kuulin äänen, joka sanoi, “Soittakaa hätänumeroon”, ja joku vastasi, “Onko hänellä vakuutusta?” Ympärilleni oli kerääntynyt joukko ihmisiä. Ihmiset luulivat, että minua oli puukotettu, koska vatsani päällä oli verilätäkkö. Kehoni yläpuolelta pystyin näkemään, että tuo veri tuli kasvoistani ja virtasi alas kättäni pitkin. Makasin sikiöasennossa ja käteni oli vatsani poikki. Olin kehoni ulkopuolella 15-20 minuuttia. Muistan, että ensihoitajien nostaessa minua ambulanssiin olin taas kehossani. Katsoin sivulle ja vertani putsattiin kadulta painevesiletkulla. Naamani oli murskana. Hampaita oli irronnut, ja ennen kuin leikkaaminen oli mahdollista, täytyi odottaa viisi kuukautta, että turvotus laskisi. Kasvoilleni tehtiin kaksi korjausleikkausta seuraavan seitsemän kuukauden aikana. Pahoinpitelystä seuranneen jäätyneen olkapään paraneminen kesti seitsemän vuotta. Kärsin myös traumaperäisestä stressihäiriöstä, joka ruhjoi niin mieltäni kuin kehoanikin. Olen onneksi toipunut täysin tästä lääketieteellisestä painajaisesta.



Ensihoitajat ovat juuri vetäneet minut hissistä ja olen juuri palannut elämään.

Kuvan tekijä: Zbigniew Sokolowski


Tältä minä näytin Tuolla puolen siirtyessäni tunnelin läpi kohti Valoa.

Taustatietoa:

Sukupuoli: Nainen

Tapahtuma-aika: 2. syyskuuta 2015

Kuolemanrajakokemuksen elementit:

Liittyykö kokemukseesi hengenvaara? Kyllä. Allerginen reaktio. Kliininen kuolema (hengityksen tai sydämen toiminnan lakkaaminen). Sain anafylaktisen shokin

Kuinka luonnehtisit kokemustasi? Sekä miellyttävä että ahdistava

Koitko olevasi erilläsi kehostasi? En. Minä selkeästi poistuin kehostani ja olin olemassa sen ulkopuolella.

Kuinka vertaisit korkeinta kokemuksenaikaista tietoisuutesi ja vireytesi tasoa normaalitasoon? Tavallista tietoisempi ja vireämpi. Koko keskittymiseni/huomioni/tietoisuuteni oli täysin sidottu kuolemanrajakokemukseni kuhunkin hetkeen. Olin täysin uppoutunut siihen. Aistini olivat niin paljon terävämmät, että en edes tiennyt sellaisen olevan mahdollista. Minulla oli havaintokykyjä, joiden olemassaolosta en edes ollut tietoinen. Näin ja kykenin tuntemaan kaiken. Kuulin kaiken yksinkertaisesti tietämällä. Arkielämässäni minua revittiin eri suuntiin. Elämä oli täynnä harhautteita. Tee tämä, tee tuo, katso tätä, mene tuonne. Aivoni olivat autopilotilla.

Missä vaiheessa kokemustasi tietoisuutesi ja vireytesi taso olivat korkeimmillaan? Tuijottaessani Valoon ja sanoessani, “Minä olen homoseksuaali, voitko silti rakastaa minua?” Tämä sytytti minussa korkeimman tietoisuuden ja vireyden tason. Kaikki nopeni. Oli kuin kaikki olisi tapahtunut samanaikaisesti, mutta käsitin silti kaiken.

Nopeutuiko ajattelusi? Uskomattomasti

Hidastuiko tai nopeutuiko aika? Kaikki vaikutti tapahtuvan samanaikaisesti; tai aika pysähtyi tai menetti kaiken merkityksen. Kävin isovanhempieni kanssa keskusteluja, joiden toteutumista olin odottanut koko elämäni. He ilmaisivat surua, riemua, iloa, ylpeyttä ja rakkautta. He viihdyttivät minua. He olivat hauskoja. Opin kanssakäymisestämme aivan valtavasti. Koin itseni henkisessä muodossani. Olin Jumalan läsnäolossa. Koin ei-maallista rakkautta. Sain esittää hänelle kysymyksen, joka lähes tuhosi lapsuuteni. Hän vastasi siihen rakkauden osoituksella, joka on mahdollista ainoastaan Luojalle. Kaikki tämä tapahtui kolmessa minuutissa.

Olivatko aistisi normaalia terävämmät? Uskomattoman paljon terävämmät

Voisitko verrata kokemuksenaikaista näkökykyäsi näkökykyysi juuri ennen kokemusta. Pystyin näkemään kaiken. Näin vaivatta kaikkialle ympärilläni. Näkökykyni oli rikas ja elävä tavalla, joka ei Maan ulottuvuudessa ole mahdollista. En ainoastaan nähnyt kaikkea, vaan minä tunsin sen myös. Planeetat ja tähdet elivät. Tämä on täysin eri kokemus kuin niiden katsominen teleskoopin läpi tai paljaalla silmällä yötaivaalla.

Voisitko verrata kokemuksenaikaista kuuloasi kuuloosi juuri ennen kokemusta. Kuuleminen oli sisäinen tietämys siitä mitä kommunikoitiin. En kuullut musiikkia tai ääniä. Viestejä lähetettiin ja minä vastaanotin ne välittömästi. En kuullut korvinkuultavia ääniä.

Vaikuttiko siltä, että tiesit mitä muualla tapahtuu? Ei

Menitkö tunneliin tai sellaisen lävitse? Kyllä. Valokehoni oli lieriön muotoisessa tunnelissa ja eteni kohti kirkasta Valoa. Oli kuin olisin ollut Kosmisen Hissin kyydissä, joka matkasi kosmisella nopeudella. Tunnelin ulkopuolella oli täydellisen pimeää. Mitään fyysisiä rajoja ei ollut, mutta tiesin, että se oli toinen alue. Koin oloni täysin turvalliseksi, vaikka en itse hallinnut tilannetta. Koin niin voimakasta rakkautta ja riemua, että tiesin olevani menossa Kotiin. Rakkaus, jota tunsin ei ollut se rakkaus, jota Maan päällä tunnetaan.

Näitkö mitään olentoja kokemuksesi aikana? En

Kohtasit mitään kuolleita (tai eläviä) olentoja tai tulitko tietoiseksi sellaisista? Kyllä. Kaikki neljä kuollutta isovanhempaani ilmestyivät. Näin isoäidit ja isoisät sukuni kummaltakin puolelta.

Näitkö kirkkaan valon tai ympäröikö sellainen sinut? Selkeästi mystistä tai ei-maallista alkuperää oleva valo.

Näitkö ei-maallisen valon? Kyllä. Sanat eivät riitä kuvaamaan sitä, mutta se oli loistava, säteilevä, ääretön, puhdas Valkoinen Valo, joka kutsui minua. Se oli käsittämättömän lumoava. Se kommunikoi, antoi tietoa ja sai sinut tuntemaan sanoinkuvaamatonta rakkautta.

Tuntuiko sinusta, että siirryit johonkin toiseen, ei-maalliseen maailmaan? Selkeästi mystinen tai ei-maallinen todellisuus. Olin tunnelissa ja matkalla kohti ei-maallista Valoa. Tunnelin ulkopuolella oli tyhjyys. Isovanhempieni siirryttyä sivuun, ja päästyäni tunnelin päähän, ei-maallinen Valo tervehti minua. Tätä Valoa ei voi kuvailla sanoin, mutta tunsin valtavaa rakkautta ja riemua sen halatessa minua kosmisesti. Tämä Valo oli se raja, jota en voinut ylittää.

Mitä tunteita koit kokemuksesi aikana? Rakkautta/riemua/autuutta/rauhaa/tyyneyttä/helpotusta/laajenemista/vapautta/iloa. Juuri ennen kuin kysyin, “Minä olen homoseksuaali, voitko silti rakastaa minua?”, tunsin oloni raskaaksi, kuin olisin kantanut taakkaa.

Tunsitko rauhaa? Uskomatonta rauhaa

Tunsitko riemua? Uskomatonta riemua

Koitko harmoniaa tai ykseyttä maailmankaikkeuden kanssa? Tunsin olevani yhtä maailman kanssa.

Ymmärsitkö yhtäkkiä kaiken? Tiesin maailmankaikkeudesta kaiken. Olemme kaikki Yhtä ja kaikki on Luojan ilmentymää. Meistä kukin on kipinä, joka etsii tietään takaisin Valoon.

Näitkö kohtauksia menneisyydestäsi? Menneisyyteni välähti edessäni hallitsemattomasti. En ole varma mitä tässä kysytään. Elin uudestaan menneiden kokemusten/tapahtumien tunteet. Se oli kuin homo-elämänkertaus, jonka aikana koin taas miltä tuntui olla lapsi, joka uskoi joutuvansa Tulijärveen eli Helvettiin. Minulle ei paljastettu mitään sellaisia tapahtumia menneisyydestäni, joista en jo ollut tietoinen.

Näitkö kohtauksia tulevaisuudesta? En

Saavuitko rajalle tai pisteeseen, josta ei ollut paluuta? Saavuin rajalle, jota minun ei sallittu ylittää; tai minut lähetettiin takaisin vasten tahtoani. Isovanhempani sanoivat minulle, että vielä ei ollut minun aikani ja, että minun oli palattava. Osoitin kohti Valoa ja sanoin, että minun oli mentävä erääseen toiseen paikkaan. He siirtyivät takaisin tyhjyyteen, ja Valo paljasti itsensä kokonaisuudessaan. Valo muodostui hengellisiksi siiviksi, ja veti minut Kosmiseen Jumalahalaukseen. Hän sanoi, “Sinä olet minun lapseni. Minä rakastan sinua. Minä rakastan sinua. Minä rakastan sinua. Mene ja kerro se heille.” Hän sanoi tämän eteläisellä aksentilla. Hän taputti minua selkään kuin valmentaja, joka yrittää rohkaista pelaajaansa palaamaan takaisin peliin. Hänen taputettua minua siivellään selkääni, minut pudotettiin takaisin kehooni. Isovanhempani siirtyivät Valoon samalla kun Hän taputti minua selkään.

Jumala, Henkisyys ja Uskonto:

Mikä oli uskontosi ennen kokemustasi?: Kristitty - Muu Kristitty. En harjoittanut kuolemanrajakokemukseni aikaan mitään uskontoa tai hengellistä harjoitetta, mutta pidin itseäni kristittynä. Minut kasvatettiin Eteläiseen Baptisti (Southern Baptist) -kirkkoon kuuluvaksi raamattuvyöhykkeen ytimessä Tennesseen osavaltion itäosassa. Lapsena minulle opetettiin, että homoseksuaalisuus oli iljettävä synti ja, että kaikki homot palaisivat helvetissä. Salasin seksuaalisen suuntautumiseni perheeltäni kunnes olin 31-vuotias ja elin Los Angelesissa. Isovanhemmilleni en koskaan kertonut koko asiasta.

Onko uskonnonharjoittamisesi muuttunut kokemuksesi myötä? Kyllä. Meditoin joka päivä. Lue kaikenlaisia henkisyyttä käsitteleviä kirjoja. Käytän kristalleja ja mitä tahansa muutakin parantaakseni henkistä yhteyttäni. Puhun paljon kuolemasta ja tuonpuoleisesta, mutta sen taustalta löytyy aina positiivinen syy.

Mikä on uskontosi nyt? Uskontokuntaan kuulumaton. Ei mikään. Meditoin joka päivä. Minulla on henkilökohtainen suhde Jumalaan.

Sisälsikö kokemuksesi asioita, jotka olivat maallisten uskomustesi mukaisia? Sekä että. Uskoin Sydämessäni, että Jumala oli rakastava Jumala ja, että Hänen rakkautensa ilmenisi ihmeellisillä tavoilla. Uskoin elämän jatkuvan kuoleman jälkeen. En uskonut joutuvani helvettiin kuten lapsuuteni uskonto opetti. En koskaan oikeastaan ymmärtänyt millainen tuonpuoleinen olisi, tai miltä henkiset kehomme näyttäisivät, tai kuinka kommunikointi tapahtuisi. Tämä kaikki valkeni minulle kuolemanrajakokemukseni aikana kauniilla tavalla. Toisin kuin uskonnot saarnaavat, mitään tuomitsemista ei ole olemassa. Ainut hetki kun tunsin mitään muuta kuin rakkautta, autuutta ja riemua oli se kun esitin kysymykseni. Jumala ei tuominnut millään tavalla.

Muuttuivatko arvosi ja uskomuksesi kokemuksesi myötä? Kyllä. Pidän huolen siitä, että minulla on joka päivä aikaa hengelliselle harjoitteelle. Uskon kristallien ja pyramidien energiaan. Uskon, että meillä on pääsy Henkimaailmaan Maan päällä ollessamme. Uskon, että niiden välillä oleva Huntu on ohut.

Kohtasitkot mystisen olennon tai läsnäolon tai kuulitko tunnistamattoman äänen? Kohtasin todellisen olennon, tai äänen, joka selvästi oli mystistä tai ei-maallista alkuperää. Isovanhempani oli hohtavia Valokehoja. Me kommunikoimme telepatialla, energialla, taajuudella ja värähtelyllä. Valo kommunikoi kanssani. Se oli ilman mitään epäilystä kaiken Luonut Jumala. Hän puhui minulle telepaattisesti. Tämä Valo muotoutui hengellisiksi siiviksi sanottuani, “Minä olen homoseksuaali, voitko silti rakastaa minua?” Se veti planeetat, tähdet, galaksit ja galaksiryhmät yhteen kietoakseen minut Kosmiseen Jumalahalaukseen. Itken muistellessani tuota hetkeä. En ole koskaan kokenut niin suurta rakkautta.

Näitkö kuolleita tai uskonnollisia henkiä? En

Kohtasitko tai tiedostitko mitään olentoja, jotka ovat aiemmin eläneet maan päällä ja, joita kuvaillaan uskonnoissa nimeltä (esim. Jeesus, Muhammad, Buddha jne.)? En

Saitko kokemuksesi aikana tietoa elämää edeltävästä olemassaolosta? En

Saitko kokemuksen aikana tietoa universaalista yhteydestä tai ykseydestä? Kyllä. Kysyttyäni, “Minä olen homoseksuaali, voitko silti rakastaa minua?”, Hän vastasi käsittämättömällä Kosmisella Matkalla, joka toi Maailmankaikkeuden yhteen Kosmiseksi Halaukseksi. Olin osa Maailmankaikkeutta. Maailmankaikkeus oli osa minua. Olimme olemassa yhtenä ja samana. Se oli Taivaallinen Harmonia.

Saitko kokemuksesi aikana tietoa Jumalan olemassaolosta? Kyllä. Isovanhempieni sanottua, että vielä ei ollut minun aikani ja, että minun olisi palattava, vaadin, että sain jatkaa matkaani eteenpäin kohti Valoa. He kunnioittivat toivettani ja siirtyivät takaisin tyhjyyteen. He kuitenkin tiesivät mitä tulisi tapahtumaan. Heti kun he olivat siirtyneet taas tyhjyyteen, Valo paljastettiin minulle kokonaisuudessaan. Se oli kirkas, loistava, läpitunkeva, ääretön ja täynnä rakkautta ja riemua, jota on vaikea ilmaista sanoin. Olin täydellisen tietoinen siitä, että olin Jumalan läsnäolossa.

Maallisesta elämästä ei-uskonnollisesta näkökulmasta:

Saitko kokemuksesi aikana erityistä tietoa tai tietoa tarkoitusperästäsi? Kyllä. Palasin kokemuksestani mukanani syvä ymmärrys energiasta, taajuuksista ja värähtelystä. Minulla ei ollut tämän tasoista ymmärrystä ennen kokemustani. Teen taidetta Orgonienergiasta. Luon orgoniitti-pyramideja ja minulla on syvä ymmärrys siitä kuinka ne toimivat. Pystyn jakamaan tämän tiedon muille, niin että he ymmärtävät sen. Pystyn muotoilemaan sen sanoiksi ja teoiksi, jotka muut voivat ymmärtää. Lopetin 22 vuotta kestäneen urani finanssiteknologian parissa kaksi vuotta kuolemanrajakokemukseni jälkeen. En enää kyennyt tekemään sen kaltaista työtä.

Saitko kokemuksesi aikana tietoa elämän tarkoituksesta? Kyllä. Rakkaus on avain. Anna muille anteeksi. Ole kiitollisuuden tilassa. Rakasta itseäsi.

Saitko kokemuksesi aikana tietoa kuoleman jälkeisestä elämästä? Tuonpuoleinen on aivan ehdottomasti olemassa. Kyllä. Heti kun otin viimeisen henkäykseni, silmäni sulkeutuivat kuolemassa ja aukesivat välittömästi kauniissa, valkoisessa, säteilevässä Valossa. Tuo paikka ei ollut tässä ulottuvuudessa. Olin jossain toisessa paikassa, ja henkeni, tietämykseni ja tietoisuuteni olivat ehjiä. Olin Valokeho jossain olevaisen toisessa ulottuvuudessa. Kohtasin isovanhempani, jotka elävät ja voivat hyvin Henkikehoissaan. He tiesivät elämästäni kaiken - nekin asiat, joita en koskaan ollut heille kertonut. Kohtasin Valon, joka ei ole tästä maailmasta. Se oli Jumalan Valo ja Rakkaus.

Saitko tietoa siitä kuinka meidän tulisi elää elämämme? Kyllä. Siirtymä fyysisestä muodosta Valokehoon oli kuin elämän haasteet olisivat kuoriutuneet kerros kerrokselta pois. Ihmiskehon tiheys karisi pois ja olin puhdasta valoa. Oli kuin sipuli olisi kuorinut kerroksensa pois.

Saitko kokemuksesi aikana tietoa elämän vaikeuksista ja haasteista? Kyllä. Olemme värähteleviä olentoja ja meistä monen kohdalla kaikkea päätöksentekoa ohjaa pelko. Yhteiskuntamme tietoisuuden taso on on jumiutunut pelkoon.

Saitko kokemuksesi aikana tietoa rakkaudesta? Kyllä. Valossa kokemani rakkauden voimaa ei voi mitata. Sellaista ei ole olemassa Maan päällä. Isovanhempani ja Valo säteilivät sitä. Se oli totaalista autuutta.

Mitä muutoksia elämässäsi on tapahtunut kokemuksesi seurauksena? Suuria muutoksia. Lähimuistini kärsi. En muistanut sellaisten ihmisten nimiä, jotka olin tuntenut vuosia tai joiden kanssa olin työskennellyt vuosien ajan. En osannut enää käyttää tietokonetta. Työelämäni tuntui minulle täysin vieraalta. Sähkölaitteiden käyttäminen tuntui täysin vieraalta. Olin viettänyt koko aikuisiän työurani Silicon Valleyssa (Piilaakso) huipputeknologian parissa. Olin mukana tuomassa pankkitoiminnan digiaikaan. Tämä tuntui minulle nyt täysin vieraalta eikä minulla ollut mitään halua jatkaa sen parissa. En pystynyt muistamaan mitään hetki sitten tapahtunutta. Jos kyseessä olleella asialla ei ollut henkistä tai metafyysistä näkökulmaa, en pystynyt muistamaan sitä tai keskustelemaan siitä. Valmistuin collegesta vuonna 1994 ja sen jälkeen olin lukenut ehkä viisi kirjaa. Kuolemanrajakokemustani seuranneen kolmen vuoden aikana olen tähän mennessä lukenut lähes 150 kirjaa. Persoonallisuuteni muuttui. Aiemmin puhuin koko ajan teknologiasta ja nyt puhun kuolemasta, kuolemisesta ja kuoleman jälkeisestä elämästä.

Ovatko ihmissuhteesi muuttuneet kokemuksesi seurauksena? Kyllä. Menetin yhteyden kaikkiin ystäviini. Entisenkaltainen sosiaalinen kanssakäyminen oli minulle mahdotonta. En ollut ystäviini missään yhteydessä. Elin omassa pikku maailmassani ja yritin ratkaista ongelmaani yksin. Lopetin 22-vuotisen urani finanssiteknologian parissa. En enää pitänyt mitään yhteyttä entisiin kolleegoihini. Vietin päiväni lukien kirjoja. Opiskelin kristalleja ja sitä kuinka orgoni-pyramideja tehtiin. Nyt olen taiteilija. Liittomme vaimoni kanssa on heikoilla jäillä. Sitä olen surrut. Toivon, että se järjestyisi. Hänen mielestään olen täysin eri ihminen. Hän on oikeassa - niin minä olenkin.

Kuolemanrajakokemuksen jälkeen:

Oliko kokemusta vaikea ilmaista sanoin? Kyllä. En kuukausiin pystynyt löytämään sanoja, joilla kuvailla päässäni olleita eläviä muistoja. Yksikään sana ei riittänyt kuvaamaan sitä mitä yritin kertoa. Turhauduin sanoihini, joten aloin piirtämään muistojani. En ollut koko aikuisikäni aikana halunnut piirtää mitään. Tulostin myös löytämiäni kuvia, jotka auttoivat minua visuaalisesti kertomaan kokemuksestani. Ihmiset reagoivat positiivisesti, kun pystyin näyttämään heille kuvan siitä miltä Valokehoni näytti matkatessani tunnelin lävitse. Pystyin näyttämään missä isovanhempani astuivat kuvaan ja miltä he näyttivät. Minulla on kuva siitä kun makaan lattialla, ensihoitajien vedettyä minut hissistä. Kerron ihmisille, että tuossa kuvassa olen kuollut, mutta tästä näkee mitä Tuolla puolen oli tekeillä samaan aikaan. Sitten näytän kuvan Valokehostani. Tämä on tehnyt aiheesta keskustelemisen paljon helpommaksi ja parantanut kykyäni kertoa siitä.

Kuinka tarkasti muistat kokemuksesi verrattuna muihin tuon ajan tapahtumiin? Muistan sen tarkemmin kuin muut tuon ajanjakson tapahtumat elämässäni. Muistan koko kuolemanrajakokemukseni kuin se olisi tapahtunut viisi minuuttia sitten. Siitä on nyt kolme vuotta, mutta muisto on kristallinkirkas. En muista muita tuolloin tapahtuneita asioita yhtä hyvin. Minun pitäisi lukea päiväkirjasta tai katsoa kuvia, jotta muistaisin niistä moniakaan.

Onko sinulla mitään psyykkisiä tai epätavallisia kykyjä tai muita erityislahjoja, joita sinulla ei ollut ennen kokemustasi? Kyllä. Pystyn näkemään henkiä. Näen kuolleita ihmisiä, mutta he eivät ole pelottavia. He ilmestyvät tyhjästä ilman varoitusta. Hyväksyn tämän ja haluan kehittää tätä lahjaani. Olen myös selvännäkijä, -kuulija ja -tietäjä. Monta kokemusta sekä ystävieni että tuntemattomien parissa on todistanut tämän. Olen onnistunut kanavoimaan viestejä kollektiivisesta energiasta, kollektiivisesta tietoisuudesta, josta käytetään nimeä Genesis. Ennen kuolemanrajakokemustani tein taukoamatta töitä. Matkustin kaksi viikkoa joka kuukausi. Teknologian edistäminen oli elämäni.

Onko jokin kohta kokemuksestasi sinulle erityisen tärkeä? Monikin kohta. Se kun isovanhempani tervehtivät minua oli kaunista. He opettivat minulle paljon energiasta, taajuuksista ja värähtelystä. He paransivat haavan, joka oli ollut avoin lapsuudestani asti. Kohokohta oli kuitenkin se kuinka Valo syleili minua sen jälkeen kun sanoin, “Minä olen homoseksuaali, voitko silti rakastaa minua?” Sanat eivät riitä kuvailemaan sitä kuinka rakastetuksi itseni tunsin. Riemun määrä oli mittaamaton. Se mitä näin ja tunsin ei ollut tästä maailmasta. Tuo Valo antoi minulle Kosmisen halauksen kietomalla minut planeettoihin ja tähtiin. Tuo Valo oli Jumala.

Oletko koskaan kertonut kokemuksestasi kenellekään? Kyllä. Kerroin vaimolleni sairaalan päivystyksessä heti kun pystyin puhumaan. En edes halunnut puhua mistään muusta. Kerroin myös päivystäneelle lääkärille. Vaimoni oli ymmärtäväinen ja myötätuntoinen, mutta lääkäriä kertomukseni ei liikauttanut suuntaan eikä toiseen. Traumaperäisen stressihäiriöni takia kävin kognitiivisessa käyttäytymisterapiassa. Kerroin kokemuksestani terapeutilleni. Keskustelimme siitä useaan otteeseen. Tämä Nainen oli äärikristitty, joka uskoi, että homoseksuaalit päätyivät helvettiin. En piitannut siitä. Se ei estänyt minua jakamasta kokemustani. Hän kysyi minulta miksi en käynyt kirkossa. Vastasin, että “kävisitkö itse paikassa, joka tuomitsee sinut helvettiin?” Minulla oli henkilökohtainen suhde Jumalaan, joka ei arvostele tai tuomitse. Kävin hänen vastaanotollaan edelleen kesäkuussa 2016, kun Orlandon (gay)yökerhoammuskelu tapahtui. (suomentajan lisäys: Aseistautunut Mies tunkeutui 12.6.2016 seksuaali- ja sukupuolivähemmistöille suunnattuun Pulse-yökerhoon ja tappoi 49 ihmistä ja haavoitti 53:a.) Keskusteluistamme tuli sen myötä entistä syvällisempiä. Tämä tragedia pehmensi terapeuttini näkemyksiä ja auttoi häntä myös ymmärtämään omaa kokemustani kirkosta. Vuonna 2017 hän lähetti minulle tekstiviestin, että hän oli käymässä Orlandossa. Siellä ollessaan hän meni Pulse-yökerholle osoittamaan uhreille kunnioitusta. Tämä merkitsi minulle aivan valtavasti.

Palattuani töihin kerroin kokemuksestani kaikille halukkaille kuulijoille. Kuulijoiden reaktiot olivat positiivisia. Monille kertomukseni toi kyyneleet silmiin. Kokemukseni on dokumentoitu kuvilla, paikalla olleiden kertomuksilla ja kirjoituksilla niin hyvin, että kukaan ei epäillyt sen todenperäisyyttä. Se, että jaoin kokemukseni muille avasi ihmiset kertomaan omista kokemuksistaan. Kun kuolemanrajakokemuksestani oli kulunut vuosi, sain kutsun osallistua San Franciscossa järjestettyyn VR/AR/MR-taideinstallaatioon nimeltä The Art of Dying (Kuolemisen taito/taide). Ihmiset tulivat näyttelyyn vuoden 2016 kolmipäiväisen Halloween-viikonlopun aikana. Minun näyttelyssäni oli seinällä teos, joka kuvasi Valokehoani. Kuvan alapuolelle asetettiin mustavalo- ja strobolamppuja, jotka saivat Valokehoni muuttamaan väriä. Istuessaan tuoleilla, joihin oli asennettu alaäänikaiuttimia, ihmiset kuulivat korvakuulokkeiden kautta viisi minuuttia kestäneen kuvauksen kokemuksestani. Tuolilla istuja vietiin matkalle. Hän pystyi tuntemaan sanat sekä kokemuksen niiden väreillessä alaäänikaiuttimien kautta. Itse seisoin sivustalla anonyymisti.

Ihmiset eivät tienneet, että henkilö, jonka kuolemanrajakokemuksen he olivat juuri kuulleet ja kokeneet, oli paikalla. Tämä muuttui kun monet ihmisistä nousivat tuoliltaan kyyneleet silmissään. Kun näin huomattiin tapahtuvan, minut esiteltiin jokaiselle, joka näyttelyyni tuli. Ihmiset halasivat minua, itkivät ja jakoivat omia kokemuksiaan. Minua pyydettiin kirjoittamaan kirja. Eräs isoäiti tuli luokseni ilon kyyneleet silmissään. Hän kertoi tyttärentyttärensä olevan homoseksuaali ja, että hänelle asia on täysin ok, mutta että tyttärentyttären äiti ei pysty asiaa hyväksymään. Hän kertoi, että uskonto esti tässä tapauksessa äitiä hyväksymästä tytärtään. Hän oli toiveikas, että kuolemanrajakokemukseni jakaminen heidän kanssaan saattaisi muuttaa asian. Tämän kuuleminen teki minut valtavan iloiseksi! Pidin suuresti ihmisten minulle esittämistä kysymyksistä. Kykenin kysymyksestä huolimatta jotenkin aina antamaan vastauksen, joka puhutteli kysyjää. Ihmiset ovat kiinnostuneita yliluonnollisesta. Olen huomannut, että ihmisillä on kokemuksia, joista he eivät koskaan ole kertoneet muille. Nämä käsittävät heidän omia kokemuksiaan sekä kokemuksia, joita heidän kuolleilla perheenjäsenillään on ollut. Monet eivät vain koe voivansa turvallisesti jakaa henkisiä tai yliluonnollisia kokemuksiaan muiden kanssa. He pelkäävät, että heitä pidettäisiin hulluna. Moni on kertonut minulle kokemuksestaan, jota he eivät koskaan ole kertoneet kenellekään muulle. He kertovat, koska tietävät, että heitä ei tuomita eikä pilkata.

Tiesitkö kuolemanrajakokemuksista (NDE) ennen kokemustasi? En

Kuinka todellisena pidit kokemustasi sitä seuranneiden päivien ja viikkojen aikana? Kokemus oli ehdottomasti todellinen. Heti kun minut pudotettiin takaisin kehooni ja jatkoin etenemistä kohti hissiä, tiesin siirtyneeni Tuonpuoleiseen. Tiesin, että se mitä olin kokenut oli yhtä todellista kuin se lääketieteellinen tila, joka minua yritti tappaa. Kenenkään ei olisi ollut mahdollista vakuuttaa minulle, että kyse oli jostain muusta. Kun jaan kokemukseni, teen sen itsevarmuudella ja vakaumuksella.

Kuinka todellisena pidät kokemustasi nyt? Kokemus oli ehdottomasti todellinen. Paluuta entiseen ei ole. Se mitä koin kolme vuotta sitten on mielessäni edelleen yhtä kirkkaana kuin tuona päivänä. Kykyni kertoa siitä on parantunut. Pääsen käsiksi tietoon tavalla, jota minulla ei aiemmin ollut. Kuolemanrajakokemukseni on muuttanut koko elämäni. En vaihtaisi sitä mihinkään.

Onko mikään koskaan elämäsi aikana toistanut mitään kohtaa kokemuksestasi? Kyllä. Tunnen toisinaan rakkauden ja autuuden värähtelyä. Pääsen käsiksi tietoon, joka palauttaa minut kuolemanrajakokemukseeni.

Haluaisitko vielä sanoa jotain koskien kokemustasi? Uskoisin jo kertoneeni kaiken.

Olisimmeko vielä voineet kysyä jotain sellaista mikä olisi helpottanut sinua kertomaan kokemuksesi? Olisi hyvä jos tähän lisättäisiin linkki, jolla voisi jakaa kuvi