Laura M KRK

*** Suomentajan huomio: Kokemus on pyritty suomentamaan mahdollisimman tarkasti alkuperäistekstin mukaisesti. Tästä syystä sen rakenne saattaa paikoitellen olla hieman epälooginen. ***

Kuvaus kokemuksesta:

Toukokuun 18. 1970 ensimmäinen poikani syntyi. Kärsin voimakkaasta synnytyksen jälkeisestä verenvuodosta ja sain useita verensiirtoja. Irtauduin synnytyksen aikana kehostani ja näin poikani syntyvän ja lisäksi kuulin lääkärin kertovan miehelleni, että he pystyisivät pelastamaan vauvan, mutta minä tulisin kuolemaan. Olin tuolloin katonrajassa ja aloin huutamaan heille, että en ollut kuollut! He eivät kuulleet minua. Olin kauhuissani! Seuraavaksi todistin oman muistotilaisuuteni sekä hautajaiseni. Se oli hirvittävää, koska en ollut kuollut. Sitten kaikki pimeni. Kesti kolme päivää kunnes kykenin taas kommunikoimaan ja reagoimaan ympäristööni. Pelkäsin kuolemista siis aivan kamalasti. Päätin, että kokemukseni johtui minulle annetuista lääkkeistä. Siitä ylipääseminen vei vuosia!

Ja sitten pikakelauksella vuoden 1979 heinäkuuhun. Kymmenen päivää synnytettyäni neljännen poikani, verenvuoto alkoi taas. Mieheni vei minut vauhdilla sairaalaan, jossa sain taas monta verensiirtoa ja minut leikattiin (kohdun kaavinta, D&C), jotta verenvuoto lakkaisi. Heräsin heräämössä ja oloni oli hyvä. Mieheni suositeltiin palaavan töihin ja hän tulisi muutaman tunnin kuluttua hakemaan minut kotiin. Nukahdin ja heräsin siihen, että isäni astui huoneeseen. Hän asui yli 140:n kilometrin päässä, joten hänen vierailunsa oli iloinen yllätys. Hän kumartui antamaan minulle suukkoa ja koko kehoni puistahti. Kuvittelin sen johtuvan vain stressistä.

Mutta sitten hampaani alkoivat kalisemaan ja kehoni kouristelemaan hallitsemattomasti. Tuntui kuin olisin ollut tulessa! Isäni juoksi hakemaan apua. Hoitohenkilökunta ryntäsi huoneeseen. Päälleni laitettiin muovilakana ja sitten joku alkoi kaatamaan päälleni ämpärikaupalla jäätä. Joka ikinen jääpala oli kuin veitsi olisi isketty palavaan lihaani. Kipu oli sietämätöntä! Sitten lääkärini saapui. Kuulin kuinka hoitaja sanoi ettei hän saanut mitattua pulssiani, lämpöni oli yli 41 astetta ja sisäelimeni sammuvat. Yhtäkkiä tunsin taas vuotavani verta. Katsoin lääkäriäni ja sanoin, “vuodan taas verta”. “Ei”, hän vastasi, “verensiirrossa sinulle annettu veri on aiheuttanut sinussa allergisen reaktion.” “Ei” ajattelin, “hän ei tajua. Minä vuodan verta! Teen kuolemaa ja henkeni on poistumassa kehostani!”

Tunsin yhtäkkiä valtavaa surua. Olin surullinen, koska kuolisin ilman, että olin sanonut miehelleni ja lapsilleni tai oven toisella puolella seisseelle isälleni, “Hyvästi. Rakastan sinua”. Sitten kuolin! Ensimmäiseksi havaitsin etten tuntenut kipua. Se oli valtava helpotus! Sitten tiedostin pimeyden. Oli kuin olisin ollut valtavan energian keskellä; suuressa mustassa tyhjyydessä. En kuitenkaan pelännyt. Tuo tyhjyys piteli minua tyynesti ja rauhallisesti. Tiesin kuolleeni maailmalle, mutta en ollut menettänyt tajuntaani sekunniksikaan. Olin edelleen minä ja edelleen elossa.

Sitten olin Hänen kanssaan ja käärittynä valoon ja rakkauteen, jota ei voi kuvailla sanoin. Lepäsin riemussa, autuudessa ja armossa. Hän puhui minulle ja sanoi ettei vielä ollut minun aikani ja minun täytyisi palata kehooni täyttämään elämäni tehtävä. En vastannut Hänen toteamukseensa, vaan sen sijaan kysyin kuinka Hän oikein teki tuon? Hän puhui minulle ilman sanoja ja ilman ääntä, mutta olin silti kuullut selkeästi ja ymmärtänyt kaikki sanomattomat sanat! Hän sanoi minun olevan toisenlaisessa “paikassa”, jossa kommunikaatio tapahtui puhtaasti rakkauden kielellä. Täällä kaikki puhuivat sydämestä sydämeen ja sielusta sieluun, jotta väärinkäsityksiä ei koskaan voisi tapahtua. Maan päällä ollessani ja puhuttua sanaa käyttäessäni, oli se mitä kuvittelin sanoneeni ja mitä kuulija oli kuullut aiheuttanut monesti suurta hämmennystä. Usein nämä olivat eronneet toisistaan suuresti.

Hän muistutti minua uudestaan siitä ettei ollut minun aikani ja minun täytyisi palata kehooni ja jatkaa maanpäällistä elämääni. Minä taas muistutin häntä siitä, että hän oli antanut minulle toiminnan vapauden, ja valitsisin nyt toimia niin, että jäisin Hänen luokseen. Hän nauroi suurella ilolla ja hilpeydellä jääräpäisyydelleni ja sanoi, “Aivan Laura. Odotinkin sinun väittelevän itsesi puolesta. Päätös on tottakai sinun! Mutta salli minun ensin näyttää sinulle joitain asioita.” Tunsin yhtäkkiä suurta hämmästystä ja syvää kunnioitusta. Hän tunsi minut. Minusta tiedettiin jo aivan kaikki. Olin osa Hänen luomakuntaansa ja sisälläni oli Jumalan kipinä; näin asia on. Hän oli kaikkitietävä, pelkkää rakkautta ja minä olin osa tuota kaikkea. Eteeni ilmestyi yhtäkkiä kaunis ja koskematon valkoisena hohtava hiekkaranta. Näin kolmen vanhimman poikani istuvan rannalla yhdessä. Näin monia tapahtumia heidän kunkin tulevaisuudesta. Näin heidän kamppailunsa ja vaikeutensa. Näin kuinka minun kuolemani tekisi heidän elämistään entistä vaikeampaa. Suru, yksinäisyys ja suuttumus ympäröi heitä usein. Sitten näin mikä kontrasti minä, Äitinä, olisin heidän elämissään. Minun rakkauteni heihin valaisi heidän polkujaan.

En kuitenkaan voinut kuvitellakaan jättäväni Hänet - että joutuisin olemaan erossa Hänen Rakkaudestaan. Osoitin Hänelle kuinka rannalla oli miljoonia hiekanjyviä. Ei kai yksi pieni hiekanjyvä koko luomakunnassa olisi niin tärkeä. Sitä paitsi heillä oli loistava, rakastava isä hoitamassa heitä, opettamassa heitä, hoivaamassa heitä ja rakastamassa heitä. Olin lisäksi nyt huomannut, että aika toimi eri tavalla eikä sillä ollut enää mitään merkitystä. Kuinka sitä kuolevaisena edes voisi ymmärtää ikuisuuden, iankaikkisuuden tai päättymättömyyden? Elämä voi vaikuttaa pitkältä, vaikealta ja ankealta, mutta todellisuudessa se on pelkkä välähdys ja vain yksi hiekanjyvä tuolla rannalla. Hän käänsi huomioni takaisin rantaan. “Katso taas rantaa ja huomaa kukin yksittäinen hiekanjyvä. Huomaa kuinka kukin hiekanjyvä koskettaa kaikkia muita hiekanjyviä. Jos kukin hiekanjyvä päättäisi lähteä, ei olisi enää rantaa.” Ymmärsin nyt välittömästi kaikilla tasoilla! Kukaan ei voisi korvata minua. Kukaan ei koskaan ole korvattavissa. Kaikkien täytyy olla oma ainutlaatuinen osansa tuota rantaa.

Yhtäkkiä tajusin, että olin nähnyt vain kolmen poikani elämät. “Missä vauvani on”, minä kysyin? “Miksi hän on erillään veljistään?” Vastaus kuului, “Hän on nuorempi ja hänet kasvatetaan eri tavalla.” “Ei voi pitää paikkaansa”, minä vastasin, “hänen isänsä ei sallisi sitä.” Minun annettiin ymmärtää, että hänen isänsä ei olisi hänen elämässään pitkään. “Hänellä ei tule olemaan samanlaista vaikutusta häneen kuin muihin poikiinne.” Tässä vaiheessa näin kohtauksen mieheni tulevaisuudesta; näin onnettomuuden missä hän menettäisi henkensä. En tuonut tätä muistoa mukanani, mutta se kuitenkin säilyi jossain mieleni sopukassa. Muistaisin sen elävästi neljä vuotta myöhemmin mieheni tehdessä kuolemaa.

Oli vielä muutakin mitä minun tulisi ymmärtää. Huomio keskitettiin taas poikavauvaani sekä satoihin jos ei tuhansiin esivanhempiini. Tiedostin heistä montaa ympäröivän valo. He erottuivat. Tunsin suunnatonta rakkautta heitä kohti. “Huomaa”, Hän sanoi, “sinun esivanhempasi, kaikki nämä olennot tulivat yhteen sinun puolestasi, luodakseen sinusta juuri sinut”. Ymmärsin, että maanpäällisin termein Hän puhui DNA:sta. Hän jatkoi, “Halusit mennä Maahan oppimaan, edistymään ja antamaan panoksesi luomiseen. Kaikki nämä henget tulivat yhteen auttaakseen sinua siinä.” Sitten huomio kääntyi vauvaani. “Koko Luomakunnasta”, Hän jatkoi, “sinun poikavauvasi valitsi äidikseen sinut, juuri sinut. Te teitte yhdessä sitoumuksen täyttää nämä roolit toistenne maanpäällisissä elämissä. Tämä sitoumus on ja oli äärimmäisen pyhä liitto, johon ei tule suhtautua kevyesti.” Yhtäkkiä en malttanut odottaa, että pääsisin takaisin Maahan poikieni, kaikkien neljän, sekä perheeni luokse sekä maanpäällisen elämän pariin. Ennen sitä minut kuitenkin siirrettiin toiselle tietoisuuden tasolle.

Oli kuin Häneen keskittyessäni en olisi tiedostanut mitään muuta. Mutta kun keskityin johonkin muuhun, kuten tuohon hiekkarantaan, näin minä paljon enemmän. Elämäni välähti silmieni edessä; elämänkertaus alkoi. Sen päättyessä tunsin suurta häpeää, koska Hän oli nähnyt sen myös. Olin tehnyt monia, monia asioita, joista en ollut ylpeä. Käännyin hämmästyneenä Hänen puoleensa ja kysyin, “Kuinka voit edelleen rakastaa minua noin täydellisesti kaikki syntini nähtyäsi?” “Olet Jumalan lapsi”, Hän vastasi, “ja Jumala On Rakkaus. Näen sinut pelkkänä Rakkautena.” Hän ei tuominnut minua millään tavalla, vaan ainoastaan rakasti minua. Ymmärtääkseni tämän minun täytyi kuitenkin antaa itselleni anteeksi ja oivaltaa olevani osa jumalaista rakkautta. Hyvitys teki tämän mahdolliseksi. Sitä on todella hankala selittää. Tiedän vain, että en muista mitään siitä mitä elämänkertauksessani näin. En muista siitä muuta kuin, että kävin sen läpi. Lisäksi muistan rakkauden! Sitten huomioni käännettiin ympäristööni ja tiedostin kukan - loisteliaan kukan. Se oli kuin täydellinen, oranssin sävyissä kirkkaasti loistava gerbera. Se eli ja se rakasti minua! Käännyin taas hämmästyneenä ja suurta kunnioitusta tuntien Häntä kohti ja huudahdin, “Tämä kukka rakastaa minua. Voin tuntea sen.” “Kaikki”, hän sanoi, “tehtiin rakkaudesta sinuun!” Sitten näin ja tunsin kaiken. Se oli minä ja minä olin se; taivaankansi elävine ja rakastavine väreineen, ällistyttävät valon ja veden värit, kukin pisara elävä ja rakastava; ei sanaa, ei sanoja!

Nyt oli oikeasti aika jo palata, mutta minulla oli vielä yksi kysymys. “Miksi minä”, kysyin, “mikä teki minusta niin erityisen, että minun sallittiin kokea tämä?” “Ei mikään”, Hän vastasi, “rakkaus osuus kaikkiin yhtä lailla; jokainen on erityinen. Tämä oli vain jotain mitä sinä tarvitsit toteuttaaksesi valitsemasi elämäntehtävän.”

Olin lähes valmis palaamaan, mutta ensin tarvitsin Hänen lupauksensa siitä, että voisin pian palata Hänen luokseen. Tunsin Hänen hilpeytensä; hänen valtavan rakkautensa minuun ja sen kuinka hän tunsi minut täydellisesti, koska mitään muuta vaihtoehtoa ei oikeasti ole! Me kaikki palaamme. Sitten Hän muistutti minua siitä, että ainoa asia minkä tuolloin saisin tuoda mukanani oli rakkaus; se rakkaus, jonka annoin pois. Kun poistuin kehostani ja minulle sanottiin, että aikani ei vielä ollut ja minun täytyisi palata, niin tuosta hetkestä siihen asti kun suostuin “palaamaan” tapahtui kaikki eri tietoisuuden tasolla.

Taustatietoa:

Sukupuoli: Nainen

Tapahtuma-aika: heinäkuu 1979

Kuolemanrajakokemuksen elementit:

Liittyykö kokemukseesi hengenvaara? Kyllä. Kuulin hoitohenkilökunnan sanovan ettei minulla ollut pulssia, verenpainetta, elimeni sammuivat ja lämpötila oli yli 41 astetta. Taisimme menettää hänet.

Kuinka luonnehtisit kokemustasi? Kauttaaltaan miellyttävä

Kokemukseen sisältyi: Kehosta irtautuminen (Out of body experience)

Koitko olevasi erilläsi kehostasi? En osaa sanoa. Tähän on vaikea vastata, koska lähtiessäni “tein päätöksen” irtautua kehostani ja ympäristöstäni. Olisin kuitenkin voinut olla tietoinen, mikäli olisin valinnut toisin. En ollut koskaan tiedoton. En vain ollut keskittynyt tuohon areenaan. Minä selkeästi poistuin kehostani ja olin olemassa sen ulkopuolella.

Kuinka vertaisit korkeinta kokemuksenaikaista tietoisuutesi ja vireytesi tasoa normaalitasoon? Tietoisempi ja vireämpi kuin normaalisti. Tiedostin valtavan energian ja elävyyden ja, että kaikki oli yhteydessä kaikkeen ja elossa ja tätä kaikkea piti yhdessä rakkaus. Ei ollut minkäänlaista mahdollisuutta sille, että joskus minua ei muka enää olisi.

Nopeutuiko ajattelusi? Se oli tavallista nopeampaa

Hidastuiko tai nopeutuiko aika? Kaikki vaikutti tapahtuvan samanaikaisesti; tai aika pysähtyi tai menetti kaiken merkityksensä. Aikaa ei ollut olemassa.

Olivatko aistisi normaalia terävämmät? Uskomattoman paljon terävämmät

Voisitko verrata kokemuksenaikaista näkökykyäsi näkökykyysi juuri ennen kokemusta. Näkökykyä ei varsinaisesti ollut. Minä kuitenkin näin. Se tapahtui kuitenkin kaikkien terävöityneiden aistien kautta. Sitä on vaikea selittää. Niin kuin silloin kun näet selkeän unen; silmäsi ovat kiinni, mutta näet silti.

Voisitko verrata kokemuksenaikaista kuuloasi kuuloosi juuri ennen kokemusta. Kuuleminen tapahtui myös tietoisuuden kautta. Sanoja ei puhuttu, mutta kuulin silti. Kuulin ja tunsin maailmankaikkeuden harmonian. Se oli kuin musiikkia, mutta sielutasolla; taaskin rakkaus.

Vaikuttiko siltä, että tiesit mitä muualla tapahtuu? Ei

Menitkö tunneliin tai sellaisen lävitse? En

Kokemukseen sisältyi: Kuolleiden henkilöiden läsnäolo

Näitkö mitään olentoja kokemuksesi aikana? Aistin heidän läsnäolonsa

Kohtasit mitään kuolleita (tai eläviä) olentoja tai tulitko tietoiseksi sellaisista? Kyllä. Olin jossain vaiheessa tietoinen esivanhemmistani. Tiedostin heitä satapäin ja minulle selitettiin, että olin valinnut tulla maahan suorittamaan tietyn tehtävän. Tämä tehtävä oli minun omani, mutta se vaikutti myös koko maailmankaikkeuteen. Tarvitsin tavallaan tietynlaisen DNA:n ja esivanhempani olivat tulleet rakkaudessa yhteen antaakseen sen minulle. Syntymässäni ei ollut mitään virheitä. Se oli universaalia täydellisyyttä.

Kokemukseen sisältyi: Tyhjyys

Kokemukseen sisältyi: Pimeys

Kokemukseen sisältyi: Ei-maallinen valo

Näitkö kirkkaan valon tai ympäröikö sellainen sinut? Selkeästi mystinen tai ei-maallista alkuperää oleva valo

Näitkö ei-maallisen valon? En osaa sanoa. Tiedostin täydellisen valon.

Kokemukseen sisältyi: Maisema tai kaupunki

Tuntuiko sinusta, että siirryit johonkin toiseen, ei-maalliseen maailmaan? Selvästi mystinen tai ei-maallinen maailma. Tiedostin olevani toisessa maailmassa. Se ei välttämättä ollut paikka.

Kokemukseen sisältyi: Voimakas tunne.

Mitä tunteita koit kokemuksesi aikana? Tunsin rakkautta, riemua, tietoisuutta, täydellisyyttä, energiayhteyden kaikkeen ja rakkauden täydellisyyttä.

Tunsitko rauhaa? Uskomatonta rauhaa

Tunsitko riemua? Uskomatonta riemua

Koitko harmoniaa tai ykseyttä maailmankaikkeuden kanssa? Koin olevani yhtä maailman kanssa

Kokemukseen sisältyi: Erityistä tietoa tai tarkoitusperä

Tuntuiko sinusta, että ymmärsit yhtäkkiä kaiken? Tiesin maailmankaikkeudesta kaiken. Kaikki oli täysin selvää ja minä ymmärsin sen.

Kokemukseen sisältyi: Elämänkertaus

Näitkö kohtauksia menneisyydestäsi? Elämäni välähti hallitsemattomasti silmieni edessä.

Kokemukseen sisältyi: Tietoisuus tulevaisuudesta

Näitkö kohtauksia tulevaisuudesta? Kohtauksia omasta tulevaisuudestani. Jossain vaiheessa Hän näytti minulle aviomieheni kuoleman, ja että poikani jäisivät orvoiksi nuorella iällä. Palatessani en muistanut nähneeni mieheni kuoleman, mutta tiesin, että minulle oli näytetty jotain merkittävää, jotta palaisin kehooni. Neljä vuotta myöhemmin mieheni kuoli onnettomuudessa. Niiden neljän päivän aikana kun hän teki kuolemaa, näytettiin tämä unohtamani katkelma kokemuksestani minulle uudestaan.

Saavuitko rajalle tai pisteeseen, josta ei ollut paluuta? En

Jumala, Henkisyys ja Uskonto:

Kuinka tärkeä asia uskonto/hengellisyys oli sinulle ennen kokemustasi? Hieman tärkeä

Mikä oli uskontosi ennen kokemustasi? Kristitty - Mormoni. Minut kasvatettiin mormoniksi, mutta sanoisin olleeni kokemukseni aikana pikemminkin Hengellinen enkä niinkään uskonnollinen.

Onko uskonnonharjoittamisesi muuttunut kokemuksesi myötä? Kyllä. En kuulu mihinkään järjestäytyneeseen uskontoon. Minä olen minä, mitä ikinä se sitten onkaan. Olen hengellinen ja tunnen syvää yhteyttä.

Kuinka tärkeä asia uskonto/hengellisyys on sinulle nyt? Erittäin tärkeä

Mikä on uskontosi nyt? Kristitty - Mormoni. En osallistu aktiivisesti järjestäytyneeseen uskontoon.

Sisälsikö kokemuksesi asioita, jotka olivat maallisten uskomustesi mukaisia? Sekä että. Toivoin kuoleman jälkeen olevan elämää... koska minulle opetettiin niin lapsena. Nyt tiedän, että kuolemaa ei ole, koska ei ollut sekuntiakaan, että en olisi ollut Laura. Minusta myös oikeasti tuli hengellinen... ei uskonnollinen. On vain niin paljon enemmän kuin olisin koskaan voinut kuvitellakaan! Näin myös vilauksen Täydellisyydestä, yhteydestä ja kaikkien asioiden Rakkaudesta. Ja hetken aikaa minä YMMÄRSIN.

Muuttuivatko arvosi ja uskomuksesi kokemuksesi myötä? Kyllä. Kokemus avasi mieltäni valtavasti. Jumala ei tuomitse. Katso yllä.

Kokemukseen sisältyi: Ei-maallisten olentojen läsnäolo

Kohtasitkot mystisen olennon tai läsnäolon tai kuulitko tunnistamattoman äänen? Kohtasin todellisen olennon tai äänen, joka oli selkeästi mystistä tai ei-maallista alkuperää. Minä sulin niin täydellisen rakkauden syleilyyn ja tervetulleeksi toivottavaan riemuun ja rauhaan ettei sitä voi kuvailla sanoin. Sanoja ei myöskään käytetty, mutta minä silti kuulin.

Näitkö kuolleita tai uskonnollisia henkiä? Aistin niiden läsnäolon.

Kohtasitko tai tiedostitko mitään olentoja, jotka ovat aiemmin eläneet maan päällä ja, joita kuvaillaan uskonnoissa nimeltä (esim. Jeesus, Muhammad, Buddha jne.)? Kyllä. MINÄ TIEDÄN olleeni JEESUKSEN kanssa... en kuitenkaan pysty sanomaan miltä Hän näytti, koska hän vaikutti olevan Pelkkää Valoa. Olin erittäin tietoinen siitä, että olin hänen Puhtaan Rakkauden ja Valon syleilyssä.

Saitko kokemuksesi aikana tietoa elämää edeltävästä olemassaolosta? En osaa sanoa. Ennen NDE-kokemustani en ollut koskaan ajatellut reinkarnaatiota (uudelleensyntymistä). Palattuani minä kuitenkin “tunsin”, että siinä oli jotain perää. En ole varma mitä. Universaali tietoisuus -- Solumuisto esivanhemmiltani? Edellisiä elämiä? Samanaikaisia elämiä, koska aikaa ei ole

Saitko kokemuksen aikana tietoa universaalista yhteydestä tai ykseydestä? Kyllä. Tulin tietoiseksi kauniista kukasta. Se kallistui minua kohti ja minä Tunsin Rakkautta... Se oli Elossa ja täynnä Energiaa ja Rakkautta. Se oli kuin iso gerbera... Loistava, hohtava, oranssi. Minä tunsin sen olevan tietoinen. Mainitsin ääneen siitä, että tämä Kukka oli.

Uskoitko Jumalan olemassaoloon ennen kokemustasi? Pidin sitä todennäköisenä.

Saitko kokemuksesi aikana tietoa Jumalan olemassaolosta? Kyllä. Tiesin olevani Jumalan läsnäolossa! Se kuinka kommunikointi tapahtui yllätti minut suuresti, koska minä “Kuulin Sanoja”, mutta Sanoja Ei Oikeasti Sanottu. Kysyin miksi? Kuinka me oikein kommunikoimme?

Uskotko Jumalan olemassaoloon kokemuksesi jälkeen? Jumala ehdottomasti on olemassa.

Maallisesta elämästä, mutta ei-uskonnollisesta näkökulmasta:

Saitko kokemuksesi aikana erityistä tietoa tarkoitusperästäsi? Kyllä. Opin että kuolemaa ei ole - että minä olen aina ollut ja tulen aina olemaan, ja olen osa Jumalaa ja täten rakkaus.

Piditkö maallisia elämiämme merkittävinä ja tärkeinä ennen kokemustasi? Kyllä

Saitko kokemuksesi aikana tietoa elämän tarkoituksesta? Kyllä. Näin kolme vanhinta poikaani kauniilla valkoisella hiekkarannalla. Minulle oli juuri näytetty kuinka kuolemani vaikuttaisi heidän tulevaisuuksiinsa - millainen kamppailu niistä tulisi ellen minä olisi monella tapaa helpottamassa heidän kulkuaan. En halunnut jättää sitä rakkautta, jota

Uskoitko tuonpuoleiseen ennen kokemustasi? Pidin sitä todennäköisenä

Uskotko tuonpuoleiseen kokemuksesi jälkeen? Tuonpuoleinen ehdottomasti on olemassa. Kyllä. Olin koko ajan tietoinen olemassaoloni jatkumisesta. Olin tietoinen esivanhemmistani.

Pelkäsitkö kuolemaa ennen kokemustasi? Hieman

Pelkäätkö kuolemaa nyt? En

Pelkäsitkö elää elämääsi ennen kokemustasi? Hieman

Pelkäätkö nyt elää elämääsi? En

Piditkö maallisia elämiämme merkittävinä ja tärkeinä ennen kokemustasi? Kyllä

Pidätkö maallisia elämiämme merkittävinä ja tärkeinä kokemuksesi jälkeen? Kyllä

Saitko tietoa siitä kuinka meidän tulisi elää elämämme? En

Saitko kokemuksesi aikana tietoa elämän vaikeuksista ja haasteista? Kyllä. Kuten yllä olevassa Rantakohtauksessa... Ymmärsin, että olemme kaikki suorittamassa omaa kasvun, oppimisen, ymmärtämisen, kokemisen ja nauttimisen tehtäväämme... mutta aivan kuten tuo tehtävä on henkilökohtainen on se MYÖS Universaali, sillä me kaikki lisäämme sekä omillamme että kollektiivisesti

Olitko myötätuntoinen muita kohtaan ennen kokemustasi? Hieman

Saitko kokemuksesi aikana tietoa rakkaudesta? Kyllä. Juuri ennen paluutani Hän sanoi, “Muista Laura, että AINOA ASIA, JONKA SAAT OTTAA MUKAASI “KUOLLESSASI” ON RAKKAUS. RAKKAUS ON AINOA TODELLINEN ASIA !!”

Olitko myötätuntoinen kokemuksesi jälkeen? Valtavan

Mitä muutoksia elämässäsi on tapahtunut kokemuksesi seurauksena? Suuria muutoksia. Näen elämän nyt aivan uudella tavalla. Uskontoja kohtaan minulla on avoin mieli. En pysty seuraamaan niistä mitään. Koen syvää yhteyttä koko ihmiskuntaa kohtaan. Tiedän, että Jumala on rakkaus eikä Jumala tuomitse meitä millään tavalla. Hänen rakkautensa on ehdotonta. Olemme kaikki osa Jumalaa ja toisiamme eikä kukaan ole toista tärkeämpi tai vähemmän tärkeä. Olemme yksi. Maatasolla elävinä ihmisinä, joidenkin asioiden selittäminen on todella vaikeaa, mutta lopulta me kaikki ymmärrämme kaiken. Mitään muuta ei ole kuin rakkaus ja Jumala asuu minussa. Paluuni jälkeen olen pystynyt pysähtyessäni tuntemaan tuon kipinän. Se on universaali.

Ovatko ihmissuhteesi muuttuneet kokemuksesi seurauksena? Kyllä. Katson elämää nyt uusin silmin ja mieleni on todella avoin. Odotan johdatusta ja tiedän etten koskaan ole yksin. Olen suvaitsevampi muita ihmisiä ja elämää kohtaan ja tunnen koko luomakunnan olevan pyhä.

Kuolemanrajakokemuksen jälkeen:

Oliko kokemusta vaikea kuvailla sanoin? Kyllä. Tältä planeetalta ei löydy kieltä, jolla sitä voisi kuvailla. Kommunikointi tapahtui täydellisesti sydämen, mielen, hengen ja rakkauden kautta. Minä itse asiassa kysyin miksi kommunikointi ei tapahtunut puhumalla ja sain vastauksen, että sanat ymmärretään väärin. Siinä maailmassa, jossa olin kaikki kommunikointi tapahtui puhtaalla rakkauden ja Jumalan kielellä hengestä henkeen ja sydämestä sydämeen. Näin väärinkäsityksiä ei voinut tapahtua.

Kuinka tarkasti muistat kokemuksesi verrattuna muihin tuon ajan tapahtumiin? Muistan sen tarkemmin kuin muut tuon ajan tapahtumat. Muistoni ovat laajentuneet elämässäni tapahtuneiden asioiden myötä. Ne ovat melkein kuin takaumia. Kun Mieheni teki kuolemaa... minä nukahdin hänen sänkynsä jalkopäähän ja mieleeni tulvi muisto, joka oli niin Voimakas ja Todellinen, että en voinut kieltää sitä... Tiesin nähneeni kuolemanrajakokemuksessani hänen kuolemaansa liittyneet tilanteet.

Onko sinulla mitään psyykkisiä tai epätavallisia kykyjä tai muita erityislahjoja, joita sinulla ei ollut ennen kokemustasi? En osaa sanoa. Joskus koen tietoisuuden hetkiä ja joskus tiedän “asioita”. Jotkut näkemäni unet ovat toteutuneet. Minulla ei ole minkäänlaista olemassaolemattomuudenpelkoa. Minulle on tapahtunut poikkeuksellisia asioita.

Onko jokin kohta kokemuksestasi sinulle erityisen tärkeä? Koko kokemus!

Oletko koskaan kertonut kokemuksestasi kenellekään? Kyllä. Vuosia vuosia sitten. Mainitsin siitä joskus ohimennen. Olen nyt tehnyt saattohoitotyötä seitsemän vuotta ja puhun siitä usein. Vuodesta 2001 eteenpäin se on ohjannut Elämääni lähes täysin!

Tiesitkö kuolemanrajakokemuksista (NDE) ennen kokemustasi? En

Kuinka todellisena pidit kokemustasi sitä seuranneiden päivien ja viikkojen aikana? Kokemus oli ehdottomasti todellinen. Olin täysin shokissa! Yritin kertoa lääkärilleni, mutta hän ei halunnut kuulla sellaista. En tiennyt kuinka olisin sen selittänyt. Luettuani tohtori Raymond Moodyn kirjan tunsin suurta helpotusta. Tunsin itseni yksinäiseksi enkä tiennyt mitä minun pitäisi kokemuksestani ajatella tai kuinka voisin sen selittää. En uskonut kenenkään haluavan kuulla siitä tai, että kukaan olisi oikeasti uskonut minua, mutta en pystynyt mitenkään kieltämään sen todellisuutta. Minä tiesin sen olevan totta. Sain selville liian paljon itselleni tuntemattomia asioita.

Kuinka todellisena pidät kokemustasi nyt? Kokemus oli ehdottomasti todellinen. Se tapahtui. Se oli todellista. Tiedän että minun oli tarkoitus kertoa siitä työssä, jota minun valittiin tekevän.

Onko mikään koskaan elämäsi aikana toistanut mitään kohtaa kokemuksestasi? Kyllä. Kuten aiemmin mainitsin, tunsin sen mieheni tehdessä kuolemaa. Lisäksi, ja tämä voi kuulostaa oudolta, mutta nähdessäni Jodie Fosterin elokuvan Ensimmäinen yhteys (eng. Contact), kylmät väreet matkasivat pitkin selkärankaani, hänen ajelehtiessa avaruudessa ja taivaan värien ja maailmankaikkeuden laajuuden paljastuessa. En kyennyt pidättelemään kyyneliäni. Se oli vain välähdys verrattuna siihen mitä minä näin.

Haluaisitko vielä sanoa jotain koskien kokemustasi? Kokemukseni käsitteleminen oli minulle alkuun vaikeaa. Sitten luettuani tohtori Moodyn kirjan vannoin tapaavani hänet jonain päivänä. Olin niin kiitollinen hänelle, että halusin sanoa hänelle kiitos. Lisäksi meillä on sama sukunimi; mielestäni tämä oli siistiä. Sitten vuonna 2001, varsin omituisen tapahtumaketjun seurauksena, sain selville, että hän opetti collegessa Las Vegasissa. Elin tuolloin siellä. Soitin hänelle ja hän kutsui minut puhumaan parille luennollensa. Luentoja ennen vielä edellistäkin omituisempi tapahtumaketju ilmeni, jonka seurauksena sain tietää eräästä esivanhemmastani, joka oli kokenut kuolemanrajakokemuksen ja oli kirjoittanut siitä vuonna 1900. Tämä kaikki johti lopulta siihen, että myin kierrätysyhtiöni, jonka olin perustanut nuorten poikieni kanssa heidän isän kuoltuan ja aloin tavoittelemaan uraa saattohoidossa sekä suruterapeuttina. Nykyään kerron tarinani aina kun potilaani tai heidän perheensä sitä tuntuvat tarvitsevan.

Olisimmeko vielä voineet kysyä jotain sellaista mikä olisi helpottanut sinua kertomaan kokemuksesi? Ei tule mieleen mitään.