Lynn Z KRK

Kuvaus kokemuksesta:

Heräsin vasta kaksi tai kolme päivää leikkauksen jälkeen. Minulla on erittäin harvinainen sairaus, joka tuolloin oli diagnosoitu väärin. Pumppu, jota kirurgi oli kehoni sisään asentamassa, auttoi oikein toimiessaan niin ihmisiä, joilla oli sama sairaus kuin mikä minulla oikeasti oli sekä ihmisiä, joilla oli sairaus, joka minulla oli väärin diagnosoitu olevan. Kyseinen teknologia oli tuolloin aivan uutta eikä kirugini ollut aiemmin suorittanut kyseistä operaatiota. Myöhemmin eräs toinen lääkäri arveli kirurgin laittaneen pumppuun operaation aikana liian paljon lääkettä. Yliannos kyseistä lääkettä saattaa halvaannuttaa henkilön täysin. Tästä syystä minä en herännyt enkä kyennyt hengittämään kunnolla. Eräs toinen anestesialääkäri arveli sairauteni vaikuttaneen negatiivisesti anestesia-aineeseen. Hän kehitti uuden “anestesia-reseptin” ihmisille, jotka kärsivät samasta sairaudesta kuin minä. Ehkä sekä anestesia-aineella että pumpussa olleella lääkkeellä oli rooli tapahtuneessa? Olin joka tapauksessa hengenvaarassa. Oikea diagnoosi kohdallani oli Moersch-Woltmanin syndrooma eli jäykkyysoireyhtymä (stiff-person syndrome).

Vierailijoille kerrottiin, että minä todennäköisesti kuolisin. En itse muista kuinka vaikea minun oli hengittää, mutta eräs sairaanhoitajana työskennellyt ystäväni, joka luonani vieraili, kertoi myöhemmin, että haukoin happea noin neljä kertaa minuutissa. Hän oli nähnyt paljon kuolemaa ja oletti minkä tahansa henkäykseni jäävän viimeisekseni.

Samaan aikaan, minä “menin” jonnekin toisaalle.

Olin suuren, ohuen ja läpinäkyvän “putken” sisällä. Se oli kuin äärimmäisen ohut kalvo, jonka lävitse pystyin näkemään. Minä “juoksin” tuota putkea pitkin valon nopeudella, tähtien ja maailmankaikkeuden vilistäessä ohitseni. Tuolloin tämä tuntui minusta täysin uskomattomalta, koska täysin jäykistyneen kehoni johdosta en pystynyt edes kävelemään ja olin pyörätuolissa. Tämä todellinen juoksemisen kokemus tuntui äärimmäisen vapauttavalta, ihanalta ja mahtavalta! Katsoin eteeni, ja putki vaikutti olevan loputon sen kiertyessä äärettömään avaruuteen. Tämä ei kuitenkaan haitannut minua, koska olin vapaa ja jokainen askeleeni kuljetti minua eteenpäin ikuisuuksia. Sitten yhtäkkiä huomasin olevani kauniissa paikassa. Vasemmalla puolellani oli alaspäin viettävä kukkien peittämä niitty. Kaukana niityn toisella laidalla oli vehreä metsä.

Kaksi henkilöä oli seurassani. Heidän takanaan oli muratin peittämä kivimuuri. Tuo muuri erotti minut kaikesta edessäni olevasta. En nähnyt sen yli enkä ympäri. Yksi näistä henkilöistä oli kuin puutarhuri, ja oli kuin hän olisi hajamielisesti haravoinut muurin edessä ollutta soraa. Mieleeni tulivat buddhalaismunkit, jotka tekevät rauhoittavia kuvioita soraan. Minusta kuitenkin tuntui, että hän keskittyi minuun ja toiseen paikalla olleeseen henkilöön. Myöhemmin koin, että tämä Mies, jonka kasvoja en koskaan nähnyt, oli todennäköisesti edesmennyt isäni. Suhteemme oli läpi lapsuuteni ja nuoruuteni ollut kivinen, aina hänen kuolemaansa saakka. Minusta tuntuu, että hän halusi olla paikalla ja nähdä, että minä voin hyvin ja, että tietäisin hänen rakastavan minua syvästi, välillämme tapahtuneista asioista huolimatta. Hän kuoli, kun olin 21-vuotias. En koskaan kerennyt korjaamaan välejämme. Olin aina halunnut käsitellä häntä kohtaan tuntemani suuttumuksen ja syvän pelon tunteen.

Toista näistä läsnä olleista henkilöistä on vaikea kuvailla. Hän rakentui rakkaudesta. Kaikki hänessä huokui rakkautta ja määritti mitä rakkaus oikeasti on. Hän halasi minua ja vain piti minua siinä. Hän ravitsi minua tuolla tyynellä, rauhantäyteisellä rakkaudella.

Elämäni oli pitkään ollut tuskallista. Yritin kaikin voimin vain elää nuorten lastemme vuoksi. Halusin, että olemassaolollani oli tarkoitus enkä, että olisin ainoastaan erittäin sairas ja raskas taakka. Tuona hetkenä, kun tuo henkilö niin hellästi piteli minua, tunsin kuinka paranin syvimmästä surustani ja voimakkaimmasta yksinäisyydestäni. Tunsin hänen vastanneen suurimpiin kysymyksiini, joita en edes tiennyt minulla olevan - hän kertoi minun olevan ehdottomasti ja syvästi arvostettu ja rakastettu juuri sellaisenani. Kaikki tämä kommunikoitiin minulle ilman, että sanaakaan sanottiin.

Sitten heräsin teho-osastolla.

Taustatietoa:

Sukupuoli: Nainen

Tapahtuma-aika: 1994 (?)

Kuolemanrajakokemuksen elementit:

Liittyykö kokemukseesi hengenvaara? Kyllä. Sairaus. Kirurginen operaatio. Allerginen reaktio. Lääkkeen yliannostus. Nukutus. Muu: en ole varma kuolinko oikeasti. Sairauteni itsessään on ajoittain hengenvaarallinen. Tapahtuma-aikaan minulla oli diagnosoitu olevan MS-tauti. Vuosia myöhemmin minulla diagnosoitiin Moersch-Woltmanin syndrooma eli jäykkyysoireyhtymä (stiff-person syndrome). Pahentuneen jäykkyyden ja koko kehon lihasspasmien johdosta, neurokirurgi kokeili minuun uutta hoitomuotoa. Hän käytti leikkauksessa vastakehitettyä pumppua. Toinen lääkäri kertoi myöhemmin uskovansa, että kirurgi käytti pumppua väärin ja antoi minulle näin mahdollisesti hengenvaarallisen yliannostuksen lääkettä. Myöhemmin kun sain yliopistollisessa sairaalassa uuden diagnoosin, en minä taaskaan herännyt nukutuksesta ja hengitykseni pysähtyi. Tuolloin minut laitettiin hengityskoneeseen ja heräsin muutaman päivän kuluttua. Tuonkertainen anestesialääkärini kirjoitti tutkielman sairaudestani sekä siihen liittyvistä anestesiakomplikaatioista. Hän kehitti uuden “anestesiaprotokollan”, jotta näin ei tapahtuisi uudestaan. Joka tapauksessa, ensimmäisellä kerralla sain joko yliannostuksen pumpussa ollutta lääkettä ja/tai sairauteni itsessään reagoi anestesiaan. Niin tai näin, hengitykseni hidastui niin pahasti, että sain myöhemmin kuulla elintoimintojeni olleen olemattomat ja, että haukoin happea noin neljä kertaa minuutissa. Vierailulle tullut sairaanhoitajaystäväni kertoi olleensa varma, että mikä tahansa henkäykseni olisi ollut viimeiseni. Minun ei oletettu selviävän. Ehkä minä “kuolin” joidenkin noiden henkäysten välillä. En tiedä. Eräänä toisena kertana hengitykseni, sydämeni ja kaikki pysähtyi plasmafereesin yhteydessä. Tuolloin elvytys aloitettiin välittömästi ja rintakehäni avattiin. En tuolloin kuitenkaan kokenut kuolemanrajakokemusta.

Kuinka luonnehtisit kokemustasi? Kauttaaltaan miellyttävä

Koitko olevasi erilläsi kehostasi? En. Minä selkeästi poistuin kehostani ja olin olemassa sen ulkopuolella.

Kuinka vertaisit korkeinta kokemuksenaikaista tietoisuutesi ja vireytesi tasoa normaalitasoon? Tavanomaista tietoisempi ja vireämpi. En muista tavallista arkielämääni samalla tavalla. Tämä piirtyi mieleeni tavalla, jolla harva asia on siihen piirtynyt. Muistan “missä olin” kun Kennedy ammuttiin ja “missä olin” WTC-tornien romahtaessa. Kokemukseni eroaa kuitenkin jopa noista tapahtumista. En pysty kuvailemaan “missä olin” kun minusta tuli tuo Rakkaus, mutta muisto tuosta kokemuksesta on äärimmäisen paljon elävämpi ja konkreettisempi.

Missä vaiheessa kokemustasi tietoisuutesi ja vireytesi taso olivat korkeimmillaan? Olin “tietoinen” ja vireä läpi koko kokemuksen, mutta eritoten silloin kun minut ympäröitiin sillä sanoinkuvaamattomalla Rakkaudella; kun Rakkaus syleili minua.

Nopeutuiko ajattelusi? Ei

Hidastuiko tai nopeutuiko aika? Kaikki vaikutti tapahtuvan samanaikaisesti; tai aika pysähtyi tai menetti kaiken merkityksen. Olin yksinkertaisesti täysin ajan ulkopuolella. En edes tiedostanut sellaista. On kuin aikaa ei olisi koskaan ollut olemassakaan.

Olivatko aistisi normaalia terävämmät? Eivät

Voisitko verrata kokemuksenaikaista näkökykyäsi näkökykyysi juuri ennen kokemusta. En nähnyt mitään outoa tai poikkeuksellista. Tai no, ehkäpä koko kokemus oli poikkeuksellinen, mutta tuolloin se kaikki näytti visuaalisesti mahdolliselta. Vaikkakaan en ollut esimerkiksi koskaan aiemmin “nähnyt” kuinka maailmankaikkeus vilisti ohitseni kuten juostessani sitä putkea pitkin.

Voisitko verrata kokemuksenaikaista kuuloasi kuuloosi juuri ennen kokemusta. En muista kuulleeni mitään. Kukaan ei puhunut sanoja käyttäen.

Vaikuttiko siltä, että tiesit mitä muualla tapahtuu? Ei

Menitkö tunneliin tai sellaisen lävitse? Kyllä. Tämä on se “putki”, jota kuvailin. Se oli halkaisijaltaan ehkä kaksi kertaa niin suuri kuin mitä minä olen pitkä. Se ulottui äärettömyyteen ja vaikutti loputtomalta. Se oli läpinäkyvä ja ilmeisen ohut, kuten kupla, olematta kuitenkaan hauras. Pystyin näkemään sen lävitse - näin kuinka tähdet kiitivät “juostessani” sitä pitkin.

Näitkö mitään olentoja kokemuksesi aikana? Kyllä

Kohtasit mitään kuolleita (tai eläviä) olentoja tai tulitko tietoiseksi sellaisista? Kyllä. Olen melko varma, että sen rakkaudesta rakentuvan olennon lisäksi siellä ollut toinen henkilö oli edesmennyt isäni. Hän kuoli ollessani 21-vuotias. Kokemukseni aikaan olin nelikymppinen.

Näitkö kirkkaan valon tai ympäröikö sellainen sinut? En

Näitkö ei-maallisen valon? En

Tuntuiko sinusta, että siirryit johonkin toiseen, ei-maalliseen maailmaan? Selvästi mystinen tai ei-maallinen todellisuus. Se oli “maankaltainen” siinä mielessä, että kaikki siellä ollut oli tuttua, kuten se niitty ja metsä ja ne kukat ja kivet sekä muratti jne. Mutta puhelinpylväitä, autoja, saasteita ja rakennuksia siellä ei ollut. Tuo paikka oli valaistu, mutta minulla ei ole aavistustakaan mistä tuo valo tuli - en muista nähneeni aurinkoa tai varjoja.

Mitä tunteita koit kokemuksesi aikana? Tunsin olevani rakastettu.

Tunsitko rauhaa? Uskomatonta rauhaa

Tunsitko riemua? Uskomatonta riemua

Koitko harmoniaa tai ykseyttä maailmankaikkeuden kanssa? En

Ymmärsitkö yhtäkkiä kaiken? En

Näitkö kohtauksia menneisyydestäsi? En

Näitkö kohtauksia tulevaisuudesta? En

Saavuitko rajalle tai pisteeseen, josta ei ollut paluuta? En

Jumala, Henkisyys ja Uskonto:

Mikä oli uskontosi ennen kokemustasi?: Kristitty - Mormoni

Onko uskonnonharjoittamisesi muuttunut kokemuksesi myötä? Kyllä. Mielestäni kaikenlaiset rituaalit ja säännöt ovat yksinkertaisesti väärin. En myöskään halua tukea kirkkoa, joka maksaa papistolleen palkkaa. Meillä ei ole paljoa rahaa, mutta minulle on tärkeämpää auttaa taloudellisesti jotain sellaista, joka tarvitsee apua kuin maksaa jollekin, jotta tämä kertoisi minulle mitä minun tulee tehdä tai kuinka voin päästä lähemmäs Jumalaa. Minulla ei enää ole tarvetta tuollaisille asioille. Kyse on rakkaudesta. Siinä kaikki. Tämä on hyvin yksinkertaista.

Mikä on uskontosi nyt? Uskontokuntaan kuulumaton. Ei mikään. Mikään järjestäytynyt uskonto, josta minulla on kokemusta ei vastaa kokemustani. Monessa uskonnossa on tiettyjä elementtejä, mutta mikään niistä ei sisällä sitä minkä minä tunsin olevan “totuus”. Taidan olla pikemminkin “hengellinen” kuin “uskonnollinen”. Uskon Jumalaan, se on selvää.

Sisälsikö kokemuksesi asioita, jotka olivat maanpäällisten uskomustesi mukaisia? Sekä että. Uskoin Jumalaan ennen kokemustani. Se Rakkaudesta rakentunut henkilö oli jotain paljon suurempaa kuin mitä odotin Jumalan olevan. Ennen kokemustani en kokenut, että olisin sen arvoinen, että voisin olla tuollaisen Olennon seurassa. Nyt koen olevani arvokas, mitä ikinä sitten teenkään. En tarkoita, että voisin vain mennä ja murhata toisen ihmisen - kyse ei ole siitä. Minä vain tiedän, että olen luontaisesti arvokas. Lisäksi olen huomannut, että järjestäytynyt uskonto ei vain yksinkertaisesti ole verrattavissa kokemukseeni. Ei mitenkään. Sääntöjen seuraamisella, liturgialla, konemaisella rukoilemisella ja “itsensä kieltämisellä” ei ole merkitystä. Ainoastaan rakkaudella on merkitystä. Kyse on rakkaudesta.

Muuttuivatko arvosi ja uskomuksesi kokemuksesi myötä? Kyllä. Koen muiden auttamisen olevan minulle entistä tärkeämpää, vaikkakin olen aina ollut avulias. En ole koskaan pyrkinyt vahingoittamaan muita ihmisiä, elämiä tai Maapalloa jne. Nyt kiinnitän tähän kuitenkin ainakin hitusen verran enemmän huomiota.

Kohtasitkot mystisen olennon tai läsnäolon tai kuulitko tunnistamattoman äänen? Kohtasin todellisen olennon tai äänen, joka selkeästi oli ei-maallista alkuperää. En ole koskaan tavannut ketään Maan päällä, jonka voisin oikeasti kuvailla rakentuvan “rakkaudesta”. Tuo olento ei ollut “tavallinen” ihminen.

Näitkö kuolleita tai uskonnollisia henkiä? Kyllä

Kohtasitko tai tiedostitko mitään olentoja, jotka ovat aiemmin eläneet maan päällä ja, joita kuvaillaan uskonnoissa nimeltä (esim. Jeesus, Muhammad, Buddha jne.)? En osaa sanoa. Tuolloin kuvittelin, uskontoni johdosta, tuon rakkaudesta rakentuvan henkilön olleen Jeesus. Minulla ei ole aavistustakaan oliko hän oikeasti Jeesus. Jotenkin minusta tuntuu, että sillä kuka minä hänen kuvittelin olevan, tai kuka hän oikeasti oli, ei ollut mitään merkitystä.

Saitko kokemuksesi aikana tietoa elämää edeltävästä olemassaolosta? En osaa sanoa. Aikaa ei ollut olemassa, joten minusta tuntui, että olin ollut olemassa ajan tuolla puolen. Olin kuin “ikuisesti nyt”.

Saitko kokemuksen aikana tietoa universaalista yhteydestä tai ykseydestä? En

Saitko kokemuksesi aikana tietoa Jumalan olemassaolosta? En osaa sanoa. Tätä ei kommunikoitu minulle mitenkään suoraan, mutta minä todellakin tunsin, että tuo rakkaudesta rakentuva henkilö oli paljon, paljon, paljon minua korkea-arvoisempi. Voi olla, että hän oli Luoja tai Jumala itse.

Maanpäällisestä elämästä ei-uskonnollisesta näkökulmasta:

Saitko kokemuksesi aikana erityistä tietoa tai tietoa tarkoitusperästäsi? En osaa sanoa. Pahoja asioita olisi tulossa elämääni, mutta voisin ottaa rennosti, koska Rakkaus parantaisi kaiken. Tätä on vaikea selittää.

Saitko kokemuksesi aikana tietoa elämän tarkoituksesta? En osaa sanoa. Se vain tuntui “sen arvoiselta” - että kaikki mitä olin elämässäni kerennyt tekemään oli “sen arvoista”, ja että minä olin jotain ihan pelkästään sellaisenani. Koin että tarkoitukseni oli täyttynyt koko ajan.

Saitko kokemuksesi aikana tietoa tuonpuoleisen olemassaolosta? Tuonpuoleinen on ilman epäilystäkään olemassa. En osaa sanoa. Sitä ei kommunikoitu minulle suoraan, mutta se oli todellista minulle. Tulin tähän johtopäätökseen, koska edesmennyt isäni ja se rakkaudesta “rakentuva” henkilö olivat siellä.

Saitko tietoa siitä kuinka meidän tulisi elää elämämme? En

Saitko kokemuksesi aikana tietoa elämän vaikeuksista ja haasteista? Kyllä. Terveystilanteeni, ja se mitä perheeni kävi läpi sen johdosta, oli täysin “ok”. Se oli “ok”, koska se rakkaudesta rakentunut henkilö piti sitä “normaalina” tai pikemminkin “ymmärsi sen empaattisesti”. (Ei, että tilanne olisi ollut jotenkin tavoittelemisen arvoinen - se vain “oli”.)

Saitko kokemuksesi aikana tietoa rakkaudesta? Kyllä. Todellakin. Se oli koko kokemukseni viesti. Rakkaus oli KAIKKI.

Mitä muutoksia elämässäsi on tapahtunut kokemuksesi seurauksena? Pieniä muutoksia. En enää ole “aktiivisesti” mormoni, koska se rajoittaa minua mielestäni liikaa. Pyrin olemaan myötätuntoisempi, mutta en aina onnistu toimimaan niin kuin haluaisin toimia tai olemaan se kuka haluaisin olla. Viime aikoina minun on myös ollut todella raskasta saada huomata, kuinka kamalalla tavalla niin moni niin sanotusti uskonnollinen ihminen kohtelee toisia ihmisiä, esimerkiksi köyhiä. Henkilökohtaisesti “maksan kymmenyksiä” yksityishenkilöille sekä tahoille, joiden koen auttavan avun tarpeessa olevia ihmisiä sekä eläimiä. Muiden auttaminen, eritoten anonyymisti, koska olen introvertti, on minulle nykyään äärimmäisen tärkeätä.

Ovatko ihmissuhteesi muuttuneet kokemuksesi seurauksena? Eivät

Kuolemanrajakokemuksen jälkeen:

Oliko kokemusta vaikea ilmaista sanoin? Kyllä. Olen opiskellut monia kieliä, ja muutamaa niistä osaan melko hyvin. Ymmärrän siis hyvin, että jotkut asiat eivät käänny hyvin kielestä toiseen. Mutta kokemustani, eritoten sitä Rakkautta, ei mitenkään ole mahdollista ilmaista sanoin. Pyrin kirjoittamaan Rakkauden isolla alkukirjaimella, mutta se melkeinpä halventaa kokemustani. Se, että siitä yrittää kertoa sanoin lähestulkoon häpäisee sen.

Kuinka tarkasti muistat kokemuksesi verrattuna muihin tuon ajan tapahtumiin? Muistan kokemuksen tarkemmin kuin muut tuon ajanjakson tapahtumat elämässäni. Olen kokemukseni jälkeen saanut valtavat määrät lääkkeitä, jotka kirjaimellisesti pyyhkivät muistin tyhjäksi, sellaisina annoksina, joka olisi useimmille ihmisille tappava. Olen unohtanut melko paljon siitä mitä elämässäni oli tuolloin tekeillä. Lisäksi olen valitettavasti unohtanut melko paljon siitä mitä lasteni elämissä tapahtui. Tämä on mielenkiintoinen kysymys, enkä ole aiemmin miettinyt asiaa. Asioiden tapahtumajärjestyksen muistaminen tuottaa minulle vaikeuksia - tästä syystä en muista minä vuonna kaikki tämä tapahtui, tai minkä ikäinen silloin olin. Voisin kuitenkin tarkistaa nämä asiat. Tämä sanottuna, kokemukseni muistan aivan yhtä elävästi kuin mitä se tapahtuessaan oli. Ja siihen liittyvä tunne on aivan yhtä todellinen kuin tuolloin. Varastoituikohan kokemukseni johonkin toiseen muistiin kuin aivoihini? Muistoni ovat usein kadonneet pysyvästi, joten voisiko olla, että muisto kuolemanrajakokemuksestani on varastoitu johonkin toiseen osaa Olemustani?

Onko sinulla mitään psyykkisiä tai epätavallisia kykyjä tai muita erityislahjoja, joita sinulla ei ollut ennen kokemustasi? Ei

Oletko koskaan kertonut kokemuksestasi kenellekään? Kyllä. Kesti melko kauan ennen kuin kerroin siitä. Koska suurin osa ihmisistä, joille siitä kerroin olivat mormoneja, eivät reaktiot olleet negatiivisia. En tiedä onko kokemukseni vaikuttanut kehenkään millään tavalla. En oikeastaan puhunut siitä kovin monelle. Yksi pojistamme, joka tuolloin oli vielä lapsi, kysyi näinkö sen kaiken omilla “silmilläni” vai oliko se kuin olisin katsonut itsestäni kertovaa elokuvaa. Mielenkiintoinen kysymys.

Tiesitkö kuolemanrajakokemuksista (NDE) ennen kokemustasi? Kyllä. Olin lukenut yhden ensimmäisistä kuolemanrajakokemuksia käsitelleistä kirjoista. Se auttoi minua uskomaan, etten ollut hullu. Joskus kuitenkin mietin, että “halusinko” minä vain kokea kokemani, jotta en pelkäisi sitä mitä minulle elämässäni tapahtui, ja sitten itse sain kokemukseni tapahtumaan.

Kuinka todellisena pidit kokemustasi sitä seuranneiden päivien ja viikkojen aikana? Kokemus oli ehdottomasti todellinen. Se vaikutti erittäin, erittäin todelliselta. Sain siitä myös lohtua, terveydentilani ollessa mitä se oli.

Kuinka todellisena pidät kokemustasi nyt? Kokemus oli todennäköisesti todellinen. Joskus pelkään, että se ei ollut sitä, ja että minä vain halusin sen olevan todellinen, ihan vain selvitäkseni elämästäni. Nyt siitä kirjoittaessani, kaikki siihen liittyvät tunteet ja se eloisuus palaavat kuitenkin täydellisen kirkkaana mieleeni.

Onko mikään koskaan elämäsi aikana toistanut mitään kohtaa kokemuksestasi? Ei

Haluaisitko vielä sanoa jotain koskien kokemustasi? Ei. Tämä riittää hyvin.