Sarah B KRK:t

*** Suomentajan huomio: Kokemus on pyritty suomentamaan mahdollisimman tarkasti englanninkielisen käännöksen mukaisesti. Alkuperäisteksti on ranskaksi. Tekstin rakenne saattaa paikoitellen olla siis hieman epälooginen. ***

Kuvaus kokemuksesta:

Ensimmäinen kuolemanrajakokemukseni tapahtui ollessani 5- tai 6-vuotias. Olin siskoni kanssa leikkipuistossa Pariisissa. Kiipesin ylös köysistä tehtyä hämähäkkiä, jonka huipulla siskoni jo oli. Tunsin oloni yhtäkkiä oudoksi ja muistan kertoneeni tästä siskolleni. Tunsin sydämessäni voimakasta kipua ja putosin alas. Poistuin kehostani. En muista kokemuksesta paljoakaan. Muistan, että tunsin liikkuvani käsittämättömällä nopeudella tunnelia pitkin ja näin paljon valokuvia. Muistan myös, että kehosta poistuminen ei sattunut. Palasin kehooni aivan yhtä nopeasti kuin mitä siitä poistuin. Palelin aivan hirvittävästi. Kun avasin silmäni olin palannut. Suussani oli hiekkaa. Mainitsin tämän kokemukseni, koska sen jälkeen palasin tuohon paikkaan useita kertoja.

Käytän termejä “palasin”, “menin” sekä “mennä”, koska en ole varma kuinka voisin kuvailla tuota paikkaa vääristämättä tai vahingoittamatta sitä, koska se ei oikeasti ole mikään paikka. Se ei ole siellä tai tuolla alhaalla tai ylhäällä. Se on kaikkialla. Se on kaukana ja lähellä samanaikaisesti.

Muistan kertoneeni äidilleni, että minä kuolin aina kun lähdin. Hän oli kuitenkin vakuuttunut, että minulla vain oli jokin terveysongelma. Hän vei minut yli kymmenen eri spesialistin vastaanotolle. He eivät koskaan löytäneet minusta mitään vikaa, paitsi heistä viimeinen, joka sanoi kaatuiluni johtuvan vagushermoni yhteyshäiriöstä. Hän kuvaili sitä ikään kuin kahtena johtona, jotka eivät pysyneet kiinni toisissaan ja sanoi tajunnanmenetysteni olevan seurausta tuosta heikosta yhteydestä. Minä ja äitini uskoimme häntä. Mitä muuta minä 12-vuotiaana olisin voinutkaan?

Minä lähdin seuraavan kerran diagnoosin saatuani, mutta tämän kokemuksen muistan. Minä tiedän, että palasin sinne. Aikaa myöten aloin uskomaan matkojeni olevan mielikuvituksen tuotetta. Huolimatta siitä kuinka todellisilta ne minusta vaikuttivat, muistikuvani niistä hiipuivat hiljalleen. Ainoastaan muisto tuosta tunnelista ja valokuvista säilyivät. Olin uppoutunut tämän elämän todellisuuteen ja koin, että mitään ei ollut tapahtunut ja matkoistani tuli vain etäinen uni. Huomasin jääneeni loukkuun erittäin yksinkertaiseen maailmankuvaan ja pieneen maailmaan. Nämä kokemukset olivat enemmänkin mielikuvituksellinen pakokeinoni - fantasiani.

Palasin sinne taas monta vuotta myöhemmin ollessani noin 16-vuotias. Olin viettämässä iltaa ystäväni luona ja katsoimme televisiota. Istuin sohvalla tuonhetkisen poikaystäväni vieressä. Katsoimme elokuvaa nimeltä “Fight Club”. Elokuva oli väkivaltainen ja erään tappelukohtauksen aikana oloni heikkeni. Pyysin välittömästi, että elokuva pysäytettäisiin, koska oloni oli heikko. Kaikki ympärilläni sumeni ja äänet muuttuivat etäisiksi. Minusta tuntui kuin olisin ollut irtautumassa kehostani ja tiesin palaavani tuohon paikkaan. Yhtäkkiä kaikki palasi mieleeni. Olin kuitenkin peloissani, koska muistin tunteneeni kipua mennessäni tuohon paikkaan. Ja tuo kipu tosiaan tuli - oli kuin sydämeni olisi lakannut lyömästä. Oli kuin sydämeni olisi kääntynyt itseensä rinnassani. Tuo kipu on voimakkainta fyysistä kipua mitä olen elämäni aikana tuntenut ja se on aina yhtä voimakasta. Koin, että se oli hinta mikä piti maksaa tuohon paikkaan pääsemisestä. Olen aina arvellut tuon kivun olevan verrattavissa sydänkohtaukseen, mutta en voi tietää.

Kivun lakattua kaikki muuttui. Poistuin kehostani enkä kääntynyt katsomaan sitä, koska en halunnut. Katsoin ainoastaan näkemääni tunnelia ja valoa. Minut vedettiin tuohon tunneliin. Minä tunsin tämän paikan ja tiesin siitä kaiken. Minulla ei ollut enää mitään kysymyksiä, ei pelkoja eikä ahdistusta. Tunsin ainoastaan kuinka helpotus ja rauha täyttivät minut. En enää pelännyt kipua enkä mitään muutakaan, koska minä muistin tämän paikan. Siirryin nopeasti tunnelia pitkin.

Tunnelin seinät olivat kuten aiemminkin pääosin valokuvien peittämiä. Olin fyysisesti kaikissa noista kuvista, mutta en tunnistanut itseäni niistä jokaisessa. Muistan pysähtyneeni katsomaan yhtä niistä tarkemmin. Tuossa kuvassa istuin punaisen avoauton takapenkillä monen muun ihmisen kanssa. Olimme ajelulla ja aurinko paistoi. Meitä oli autossa viisi ja olimme kaikki iloisia. Nauroimme yhdessä. En tunnistanut itseäni saati muita, minä vain tiedän, että kuvassa olin minä. Arvelen, että nämä kuvat saattavat olla muistoja aiemmista elämistäni, jotka ovat tallentuneet sieluni energeettiseen aitaan. Ikään kuin tunneli olisi ollut sieluni seinät kun saavuin sinne ollessani puhtaasti henki.

Punaisessa avoautossa istunut fyysinen kehoni oli täysin erilainen kuin keho, joka minulla nyt on. Tästä sekä varmasti myös siitä syystä, että kuva oli tärkeä muisto, oli sillä minuun niin voimakas vaikutus.

Tunnelissa kaikki tapahtui erittäin nopeasti, mutta jotenkin minulla oli aikaa katsoa kaikki kuvat, jotka halusin katsoa. Aikaa ei ollut. Oli kuin sitä ei enää olisi ollut olemassa eikä olisi koskaan edes ollutkaan. Minusta tuntuu, että ainoastaan tuossa ei-fyysisessä muodossa voi oikeasti ymmärtää mitä tarkoittaa kun aikaa ei ole, koska sen kuvaileminen tuntuu maan päällä olevan mahdotonta.

Tunnelin päässä löysin itseni valosta tehdystä täysin valkoisesta paikasta. Siellä ei ollut materiaa vaan ainoastaan valtava valkoinen valo. Alkua ja loppua ei ollut. Oli kuin olisin ollut äärettömän valkoisen valon meressä, jossa oli lempeitä vaaleanpunaisia aaltoja.

Valo ei ollut sokaiseva ja se oli käsittämättömän kaunis. Ja ennen kaikkea se oli niin lämmin. Tämä valkoinen paikka oli rakkauden, ihanuuden, lämmön ja rauhan täyttämä. Rakkaus muuttui voimakkaimmaksi kolmen valtavan valopylvään saapuessa eteeni. Nämä pylväät olivat esoteerisiä olentoja. En ole koskaan tuntenut sen kaltaista rakkautta. Rakkaus, jota he tunsivat minua kohtaan ja minä heitä kohtaan oli sanoinkuvaamatonta.

He tuntevat minut paremmin kuin kukaan maan päällä, ja minä tunnen heidät paremmin kuin kenetkään. Olen osa heitä ja he ovat osa minua. Jopa siskoni, jonka kanssa olen erittäin läheinen, sekä myös äitini, tuntuivat minusta tuolloin ja tuntuvat edelleen tuntemattomilta näihin kolmeen olentoon verrattuna. Tiedän, että siellä mistä minä tulen on useita heidän kaltaisiaan lisää. He ovat minun perheeni. En pysty kuvailemaan tätä rakkautta, koska sen voi ainoastaan tuntea. Se ylittää sen mitä me rakkaudesta maan päällä ymmärrämme. Sitä ei voi verrata mihinkään. Maan päällä oleva rakkaus ei oikeastaan ole rakkautta. Se on enemmänkin opetusväline, jolla meille opetetaan mitä Rakkaus on. Me tuhoamme rakkauden, asetamme sille ehtoja, tukahdutamme sen ja muutamme sitä kuvitellen samalla tietävämme mitä rakkaus on. Mutta rakkaus on kaikki ja tekee kaiken ja rakkaus on pakko ymmärtää. Rakkaus on ymmärretty täysin väärin maan päällä, ja Maa on upea koulu ja mahdollisuus oppia mitä rakkaus on.

Nämä kolme puhdasta olentoa puhuivat minulle eri kielellä. He käyttivät kommunikointiin ajatuksiani, mutta jotenkin kyseessä eivät siltikään olleet ajatukset. He muistuttivat minua siitä, että olin valinnut syntyä Maan päälle ja, että minun oli palattava. Minä tiesin tämän jo - pelkästään olemalla heidän rinnallaan kaikki palasi mieleeni. He antoivat minulle valtavasti rakkautta. Olin kotona ja halusin niin kovasti jäädä. En halunnut lähteä, mutta minun oli pakko palata. Niin vain täytyi tapahtua. Muistan nauraneeni paljon heidän kanssaan. He ymmärsivät minua. He tiesivät kuinka vaikeaa oli olla inkarnoitunut, aivan kuten minä tiesin ennen kuin inkarnoiduin Maahan.

Olin niin pieni heihin verrattuna. En nähnyt heitä kokonaan - he olivat liian pitkiä. Oli kuin olisin seissyt maailman korkeimman puun Hyperionin juurella. Tai kuin olisin katsonut pilveä, joka ulottuu maasta taivaaseen. En nähnyt kasvoja, käsiä tai jalkoja. En edes tiedä onko heillä sellaisia. He ovat valoa; rakkaus on valoa - tämän tiedän. Kauniita puhdasta valoa olevia pylväitä - muuten en voi heitä kuvailla.

Tiedän nyt, että paikka, jossa heidät tapasin oli vain ihana siirtymäpaikka. Se oli kuin usean maailman ja varmasti myös maailmankaikkeuden risteys. Voin kuitenkin sanoa, että edes tässä siirtymäpaikassa ei tunneta minkäänlaista tarvetta, pelkoa tai puutetta. Minulla oli kaikki. Minä olin kaikki enkä tarvinnut mitään. Tiesin ja ymmärsin tämän. Kaikki oli yksinkertaista. Kaikki oli puhdasta ja ehdotonta rakkautta. Sääntöjä ei ollut ja minä tein kaikki päätökset. Kukaan ei päättänyt minun puolestani. Nämä kolme kaunista Olentoa auttoivat minua palaamaan maahan.

En osaa sanoa kuinka kauan olin tuossa paikassa. Saattoi olla, että kuukausi kesti sekunnin tai vuosi päivän. Sitä on mahdotonta sanoa.

Joten minä siis palasin. Minun oli pakko. Palasin tunnelia pitkin ja katsoin kuvia. En osaa sanoa olivatko kuvat edelleen samoja, mutta siellä ne olivat. Tunnelista siirryin olohuoneen kattoon. Fyysinen kehoni makasi sohvalla ja ystäväni olivat ympärilläni. He liikuttivat ja koskettelivat minua ahdistuneina.

Palattuani kehooni oloni oli todella huono ja olin tuskissani. Tuska oli fyysistä, mutta tunsin sen myös sielussani. En saanut henkeä. Oloni oli epämukava ja olin kylmissäni. Hetki sitten oli kuin olisin ollut tässä valtavassa, kirkkaassa, lämpimässä järvessä, muuttunut sen puhtaaksi vedeksi, joka peitti minut rakkaudella ja ulottanut olemukseni taivaaseen. Ja nyt olin kuin asumattomalla kylmällä kaupungin kadulla olevan pienen laatikon sisällä, jonka sisään satoi tummalta taivaalta jäätävää vettä suoraan vereeni.

Avasin silmäni. Halusin itkeä ja häipyä. Näin ystäväni yläpuolellani. He puhuivat minulle hädissään, liikuttivat minua ja halusivat minun vastaavan. Mutta minä en halunnut vastata. Olin suuttunut. Ikään kuin olisi ollut heidän vikansa, että minun täytyi palata. Heillä ei tietenkään ollut asian kanssa mitään tekemistä. Suuttumukseni kesti vain joitakin sekunteja.

Seuraavan tunnin ajan oli uupunut ja puhuin hyvin vähän. Puhuminen oli liian raskasta ja kieleni painoi kuin rauta. Kysyin vain yhden kysymyksen, “Kuinka kauan oli poissa?”, ja Paul vastasi “40 tai 50 sekuntia.” Se oli käsittämätöntä. Minusta tuntui kuin olisin ollut poissa 10 vuotta!

Nämä matkat ovat elämäni hienoimpia kokemuksia. Mikään ei pysty vastaamaan niiden aikana kokemiani tunteita. Olen varma, että olin tuossa paikassa kaikkina niinä kertoina ennen kuin sain “diagnoosini”. Valitettavasti minulla ei juurikaan ole muistoja noilta matkoilta.

On vaikea sopeutua takaisin Maahan oltuaan ensin paljon korkeammassa ja kehittyneemmässä paikassa. En usko, että koskaan edes olen sopeutunut tähän maailmaan. Elän ja yritän parhaani mukaan tehdä sen mitä tänne tulin tekemään. Olen tottakai yrittänyt paeta tätä todellisuutta huumeiden ja alkoholin avulla. Olen ollut masentunut ja toivonut kuolevani, mutta en kuitenkaan koskaan olisi tappanut itseäni, koska tiedän kuinka tärkeää ja arvokasta elämä on. Vietin siis vuosia odottaen tämän elämän päättyvän ja heitin siis aikaa hukkaan. Inkarnaationi täällä on mielestäni vaikeampi kuin mitä odotin - yksinäisyys on niin raskasta.

Aloin kirjoittaa kirjaa kolme vuotta sitten ja aion saattaa sen loppuun. Kirjassani matkustan ja vierailen eri maailmoissa, planeetoilla ja paikoissa, joissa olen varma joskus käyneeni. Jotkut varmastikin sanovat sen olevan ainoastaan mielikuvitukseni hedelmää, mutta minulle mielikuvitus on enemmän kuin hedelmä. Mielikuvitus luo ja on todellinen ja voimallinen. Se on ovi muistoihin ja paikkoihin, jotka ainoastaan tiedostamaton mieli voi nähdä.

En ole puhunut kuolemanrajakokemuksestani äidilleni tai siskolleni enkä ystävilleni. Olen vasta hiljalleen alkanut haluamaan puhua aiheesta. Haluan puhua siitä, jakaa sen ja lopettaa vaikenemisen. Minun on kuitenkin vaikea löytää avointa mieltä ja tarkkaavaisia korvia kertomukselleni. Kuolemanrajakokemuksemme tarjoavat meille ainoastaan pieniä vastauksia, kuin hajuvesi miljardien kukkien tuoksun seassa.

Taustatietoa:

Sukupuoli: Nainen

Tapahtuma-aika: Ensimmäinen tapahtui vuonna 1992 ollessani 5-vuotias ja viimeinen vuonna 2003 ollessani 16-vuotias.

Kokemuksen elementit:

Liittyykö kokemukseesi hengenvaarallinen tilanne? Ei. Mikään ei laukaise sitä ja se tapahtuu ilman syytä. Se on tapahtunut kuitenkin kahdesti kolauttaessani kyynärpään käsinojaan. Muu: Ei sairauksia, ei päihteitä. Olin terve.

Millaiseksi kuvailisit kokemustasi? Kauttaaltaan miellyttävä

Koitko olevasi erilläsi kehostasi? Kyllä. Näin ystäväni fyysisen kehoni yläpuolella puhumassa minulle ja koskettamassa minua. He halusivat herättää minut. Minä selkeästi poistuin kehostani ja olin olemassa sen ulkopuolella.

Voisitko verrata korkeinta kokemuksen aikaista tietoisuutesi ja vireytesi tasoa normaali tasoihin? Tietoisempi ja vireämpi kuin normaalisti. Se mitä me täällä kutsumme tietoisena olemiseksi on kaukana siitä. Me emme ole tietoisia maan päällä. Olemme höynäytettyjä, sokaistuja ja unessa. Ainoastaan tuossa paikassa olin tietoinen siitä kuka minä olen. Tiedostan, että elämäni Maan päällä on ainoastaan etappi olemassaolossani. Tiedän Luomakunnan olevan paljon suurempi ja valtavasti kauniimpi kuin mitä voimme kuvitella. Kaikki on Luomakuntaa ja rakkautta. Tiesin kaiken ja ymmärsin kaiken. Kaikki oli niin yksinkertaista. Mutta Maan päällä tuohon tietoon on vaikea päästä käsiksi. Uskon tämän tiedon olevan varastoituna tiedostamattomaan mieleeni. Tämän tiedon saattaa joskus kuulla sanoissani tai lukea kirjoituksistani. Mitä enemmän sitä ajattelen ja yritän sitä ymmärtää sitä paremmin sen ymmärrän.

Meidän sisällämme uinuu aarteita. Pohdin usein miksi emme tiedä tai muista, mutta samaan aikaan ajattelen, että Luomakunta on niin viisas ja looginen, että kaikella on tarkoituksensa.

Missä kohtaa kokemustasi tietoisuutesi ja vireytesi taso olivat korkeimmillaan? Kun he, ne kolme valopylvästä, kolme taianomaista olentoa, perheeni jäsentä saapuivat eteeni.

Nopeutuiko ajattelusi? Uskomattomasti

Vaikuttiko aika nopeutuvan tai hidastuvan? Kaikki tuntui tapahtuvan samanaikaisesti; tai aika pysähtyi tai menetti kaiken merkityksensä. Aikaa ei ole. Sitä ei enää ole olemassa, koska sitä ei koskaan ollut olemassa. Me voimme ymmärtää tämän ajan puuttumisen ainoastaan ei-fyysisessä muodossamme. Sen kuvaileminen tuntuu mahdottomalta Maan päällä. Ehkä se johtuu materian illuusiosta. Ilmakehämme on niin tiivis ja blokkaa muistimme. Se ehkä luo vaikutelman ajasta eri hetkien välissä sekä välimatkasta. En tiedä, tai en ainakaan enää.

Olivatko aistisi terävämmät? Uskomattoman paljon terävämmät

Voisitko verrata kokemuksenaikaista näkökykyäsi näkökykyysi juuri ennen kokemustasi. Näkökykyni oli kokemuksen aikana paljon tarkempi ja terävämpi. Näin kauemmas ja lähemmäs. Näin kaikki tunnelin seinällä olevat kuvat vaikka liikuin suurella nopeudella. Kuin seisoisi junalaiturilla ja pystyisi näkemään ohikiitävän pikajunan ikkunoista sisään ja näkisi mitä kukin matkustaja paikallaan tekee. Nyt vain minä liikuin junan nopeudella ja juna oli paikallaan.

Voisitko verrata kokemuksenaikaista kuuloaistiasi kuuloosi juuri ennen kokemustasi. Kokemukseni mukaan kuuleminen on tuossa paikassa jotain aivan muuta. Kohtaamani olennot eivät puhuneet minulle, mutta minä kuulin heidät sisältäni. Kaikki äänet heijastettiin suoraan sieluuni. Äänet eivät tulleet ulkoa vaan suoraan sisältäni. Tuossa valosta tehdyssä, äärimmäisen valkoisessa siirtymäpaikassa, jossa olin oli jonkinlainen matala ääni, joka teki minut kevyeksi. Matala ääni, joka keventää sinut.

Tuntuiko sinusta, että tiesit mitä muualla oli tekeillä? Ei

Menitkö tunneliin tai sellaisen lävitse? Kyllä. Tunneli oli tehty valosta ja sen seinät olivat valokuvien peittämät. Minä olen kaikissa noissa kuvissa fyysisesti, mutta en tunnista itseäni niistä kaikista. Pystyn katsomaan läpi kaikki nuo kuvat huolimatta valtavasta vauhdistani.

Näitkö mitään olentoja kokemuksesi aikana? Kyllä

Kohtasitko mitään kuolleita (tai eläviä) olentoja tai tulitko sellaisista tietoiseksi? Kyllä. He kuolivat ja elävät varmasti joitain kertoja.

Näitkö kirkkaan valon tai ympäröikö sellainen sinut? Selkeästi mystinen tai ei-maallista alkuperää oleva valo.

Näitkö ei-maallisen valon? Kyllä. Kyllä, valkoisen, lämpimän, puhtaan ja ihanan valon

Vaikuttiko siltä, että siirryit johonkin toiseen, ei-maalliseen maailmaan? Selkeästi mystinen tai ei-maallinen maailma. Kyllä. Paikka, jota kutsun siirtopaikaksi. Se oli tehty valkoisesta valosta. Sanottavaa olisi paljon enemmänkin. Tuosta paikasta pääsee moniin eri ulottuvuuksiin ja maailmankaikkeuksiin. Valkoinen suunnattomuus.

Mitä tunteita koit kokemuksesi aikana? Koin kauniimpia ja puhtaampia tunteita kuin mitä olen koskaan tuntenut. Mikään Maan päällä ei saa minussa aikaan näitä tunteita. Rakkaus, ilo, rauha, riemu, kaikki koetaan äärimuodossa ja tämäkään ei pysty kuvaamaan näiden tunteiden voimakkuuden tasoa. Mitään negatiivista ei yksinkertaisesti vain ollut olemassa tuossa paikassa, jossa olin.

Koitko rauhaa? Uskomatonta rauhaa

Tunsitko riemua? Uskomatonta riemua

Koitko harmoniaa tai ykseyttä maailmankaikkeuden kanssa? Tunsin olevani yhtä maailman kanssa

Ymmärsitkö yhtäkkiä kaiken? Tiesin kaiken maailmankaikkeudesta. Kaikki on Rakkautta ja Luomakuntaa. Tiesin kaiken. Ymmärsin kaiken. Minulla oli vastaukset kaikkiin elämän kysymyksiin. Tiesin miksi ja miten. Kaikki oli niin yksinkertaista. Mutta tuohon tietoon tuntuu olevan vaikea päästä käsiksi Maan päällä. Tuo tieto on ikään kuin tallennettuna tiedostamattomaan mieleemme - asiat, jotka tiedämme tietämättämme. Mietin usein miksi en enää tiedä tai miksei kukaan tiedä, mutta samaan aikaan uskon luomakunnan olevan niin älykäs ja looginen, että kaikella on tarkoitus.

Näitkö kohtauksia menneisyydestäsi? Muistin monia tapahtumia menneisyydestä. Näin eri versioita itsestäni tunnelin seinillä olevissa kuvissa. En kuitenkaan enää muista niitä. Tiedän vain, että näin itseni. Pystyn näkemään itseni näkemässä ne, mutta pystyn kuvailemaan ainoastaan sen missä oli se punainen avoauto.

Näitkö kohtauksia tulevaisuudesta? Näin kohtauksia henkilökohtaisesta tulevaisuudestani tunnelin seinillä olevissa valokuvissa.

Saavuitko rajalle tai pisteeseen, josta ei ollut paluuta? Tein ehdottoman tietoisen päätöksen palata elämään. Minun oli pakko palata vaikka en halunnut. Minä itse päätin syntyä Maahan, kukaan muu ei tehnyt tuota päätöstä. Minulla on jotain mitä minun täytyy tehdä. Olisi ollut täysin järjetöntä olla palaamatta. Elämä on arvokasta ja sitä tulee kunnioittaa. Sitä ei saa heittää hukkaan. Ja se mitä ei tehdä nyt, täytyy kuitenkin tehdä myöhemmin.

Jumala, Henkisyys ja Uskonto:

Mikä oli uskontosi ennen kokemustasi? Kristitty- Katolinen. Kuten suurin osa ikäisistäni lapsista, minäkin opettelin katekismusta. Uskoin johonkin, mutta en mitenkään voimakkaasti. Tein niin, koska oli pakko - äitini halusi.

Ovatko uskonnolliset harjoitteesi muuttuneet kokemuksesi jälkeen? Kyllä. Olen hakenut apua monelta ihmiseltä puhdistaakseni energiani, tehdäkseni rauhan lapsuuteni traumaattisten tapahtumien kanssa sekä tasatakseni chakrani. Tätä kesti noin kymmenen vuotta. Sitten oivalsin, että se ei poistanut ongelmiani vaan oli pikemminkin riippuvuutta aiheuttavaa.

Mikä on uskontosi nyt? Uskonnoton - Agnostikko. Uskon Luomakuntaan ja Rakkauteen, uskomattomaan, äärimmäisen voimakkaaseen energiaan, joka voi valaista maailmankaikkeuksia. Uskon moniin maailmankaikkeuksiin ja maailmoihin. Rakkaus on valtaisa energia, joka yhdistää kaiken, on kaikki, on me sekä eläimet, kasvit, planeetat, kaikki. Rakkaus hallitsee meitä kaikkia. Sitä ei voi personoida kuten uskonnot personoivat Jumalan. Se on paljon sitä enemmän. Nimi “Jumala” on minulle ongelmallinen. Se ei yhdistä minua lainkaan rakkauden energiaan, alkulähteeseen, sydämeen. Jumalan näkeminen henkilönä on minusta väärin. Jumala ei ole henkilö vaan paljon enemmän. Se on aineellinen, ei-aineellinen, valo, kaikki. Näen uskonnot negatiivisessa valossa. Ne eivät onnistu selittämään elämän tarkoitusta. Ne sulkevat sen sijaan, että avaisivat. Ne ovat vain yksi tarina muiden joukossa. Ja kuinka monta valhetta ne esittävät aina yhden totuuden ohessa?

Oliko kokemuksesi edes osin tuolloisten maallisten uskomustesi mukainen? Sekä että. En pysty muistamaan uskoinko ensimmäisen kokemukseni aikana johonkin - olin liian nuori. Toisen kokemukseni jälkeen vakuutuin siitä, että olemassa on monenlaisia asioita. Kyse ei ole siitä, että uskoisin tähän vaan se on minulle todellisuutta.

Muuttuivatko arvosi kokemuksesi jälkeen? Kyllä. Mieleni avautui ja olen halukas oppimaan lisää. Hukkasin kuitenkin useita vuosia vain kuluttaen aikaa. Halusin vain palata sinne.

Kohtasitko mystisen olennon tai läsnäolon tai kuulitko tunnistamattoman äänen? Kohtasin todellisen mystistä tai ei-maallista alkuperää olevan olennon tai äänen. Kohtasin kolme esoteeristä olentoa. Minä tunnen heidät. He ovat minä ja minä olen he. He ovat perheeni, mutta he eivät ole Maasta vaan jostain muualta. En tunne heitä Maan päältä vaan kaukaa menneisyydestä - kaukaa kaukaa ennen tätä inkarnaatioitani ja monia monia muita inkarnaatioitani. He ovat läheisempiä minulle kuin kukaan Maan päällä. Rakkautta jota tunnen ihmisiä kohtaan, joista välitän Maan päällä ei voi verrata rakkauteen, jota tunnen heitä kohtaan.

Näitkö kuolleita tai uskonnollisia henkiä? Kyllä

Kohtasitko tai tiedostitko mitään olentoja, jotka ovat aiemmin eläneet maan päällä ja, joita kuvaillaan uskonnoissa nimeltä (esim. Jeesus, Muhammad, Buddha jne.)? Kyllä. He ovat korkeita, mutta en pysty sanomaan ovatko he Jeesus tai Muhammad tai Buddha... Minulle he ovat kaikki viestintuojia. Kukaan ei oikeasti ole tärkeä ja kaikki ovat oikeasti tärkeitä. Tärkein on kuitenkin viesti. On pelottavaa, että ihmiset keskittyvät enemmän näiden henkilöiden persoonaan kuin heidän tuomaansa viestiin. He tekevät viestistä tulkintoja ja vääristelevät sitä ja tuomitsevat sen mukaan kuinka he näkevät tuon persoonan. Jotkut jopa manipuloivat viestiä ja jotkut seuraavat näitä manipuloijia. Tässä vain kilpaillaan rahasta ja vallasta kuten aina. Se on sääli. Siinä vain heitetään aikaa ja energiaa hukkaan.

Saitko kokemuksesi aikana tietoa elämää edeltävästä olemassaolosta? Kyllä. Reinkarnaatio (uudelleensyntymä) on totta. Tämä ei ole ensimmäinen elämäni Maan päällä ja olen elänyt myös muilla planeetoilla.

Saitko kokemuksesi aikana tietoa universaalista yhteydestä tai ykseydestä? En osaa sanoa. Rakkaus

Saitko kokemuksesi aikana tietoa Jumalan olemassaolosta? En osaa sanoa. Jotain on olemassa - Rakkaus

Maallisesta elämästä, mutta ei-uskonnollisesta näkökulmasta:

Saitko kokemuksesi aikana tietoa olemassaolosi tarkoitusperästä? Kyllä. Se on sisälläni. Tuo tieto on sisälläni, mutta minulla on vaikeuksia päästä siihen käsiksi. Se on siis siellä olematta siellä... vähän niin kuin minä.



Saitko kokemuksesi aikana tietoa elämän tarkoituksesta? Kyllä. Luomakunta ja hengen evoluutio. Kuten maalatessasi kankaalle, voit valita käyttää joko tummia tai vaaleita värejä. Kaikki on valintaa. Kuoltuamme katsomme maalaustamme ja jos värit ovat liian tummia, palaamme vaihtamaan sävyä. Kokemuksemme kasvaessa (elämien muodossa) valitsemme käyttämämme värit tarkemmin ja viisaammin. Vaaleat värit vaativat huomattavasti enemmän vaivaa, koska ne ovat meistä kaukana kun taas tummat värit ovat ihan käden ulottuvilla.

Tummien värien käytöllä on seurauksia - maalauksestamme tulee tyhjyys. Jotenkin maalauksemme vetää puoleensa muita ihmisiä ja nämä ihmiset luovat lisää samoja sävyjä luomukseemme. Sävymme ovat tarttuvia, aivan kuten ajatuksemme. Se on silti luomus, ja olemassaolon tarkoitus on luominen. Valitsemalla vaaleampia värejä, kankaastamme tulee tilava ja täysi. Tummilla väreillä siitä tulee aina vaan tyhjempi - rakkaudeton. Me voimme vaihtaa käyttämämme värit. Olemme oma taidegalleriamme. Meidän valinta. Meidän ratkaisu. Meidän vapaa tahtomme.

Saitko kokemuksesi aikana tietoa kuolemanjälkeisestä elämästä? Kuolemanjälkeinen elämä todellakin on olemassa. Kyllä. Kyllä, kokemukseni itsessään todistaa, että elämä jatkuu maallisen elämän jälkeen. Fyysinen keho on materiaa, mielemme on energiaa. Kuolema ei muuta energiaamme vaan ainoastaan riisuu pois kehomme. Minä en ole kotoisin Maasta enkä minä ole ainoa. Yksi elämä Maan päällä on pelkkä välähdys olemassaolossamme - yksi valokuva tuhansien joukossa.

Saitko tietoa siitä kuinka meidän tulisi elää elämämme? En

Saitko kokemuksesi aikana tietoa elämän vaikeuksista ja haasteista? En osaa sanoa. Meidän on tarkoitus oppia vaikeuksista, jotta kehittyisimme. Ja me itse valitsemme nuo vaikeudet.

Saitko kokemuksesi aikana tietoa rakkaudesta? Kyllä. Rakkaus on kaikki... Rakkaus on se mitä jotkut kutsuvat Jumalaksi... mutta rakkaus ei ole persoona pilvien yläpuolella, joka sauvallaan tuomitsee meidät yksitellen... se on paljon enemmän. Rakkaus, jonka tunnemme on aivan liian pieni. Rakkaus josta puhun on puhdas ja taianomainen. Se koputtaa sydäntemme oviin ja saa ne sykkimään. Se koputtaa sielujemme seiniin, henkiemme taloon, ja valaisee ne (henkemme). Hän on aina siellä läsnä... kuuntele koputuksia.

Mitä muutoksia elämässäsi tapahtui kokemuksesi myötä? Maltillisia muutoksia. Uskon, että minut kutsuttiin takaisin... joten minulle lyötiin luuri korvaan. Uskon että me synnymme unohtamaan kaiken.

Ovatko ihmissuhteesi muuttuneet kokemuksesi seurauksena? Eivät

Kuolemanrajakokemuksen jälkeen:

Oliko kokemusta vaikea kuvailla sanoin? Kyllä. En osaa kuvailla sitä paikkaa vääristämättä tai vahingoittamatta sitä. Sanastomme ja kommunikointitapamme ovat aivan liian köyhiä, jotta sitä pystyisi oikeasti kuvailemaan. Se on ihmisymmärryksen tuolla puolen. Se ei ole tuolla ylhäällä, se ei ole tuolla alhaalla, se ei ole tuolla, se on kaikkialla. Se on samanaikaisesti lähellä ja kaukana. On myös monia monia muita planeettoja, maailmoja ja maailmankaikkeuksia.

Kuinka tarkasti muistat kokemuksesi verrattuna muihin tuon ajan tapahtumiin? Muistan sen tarkemmin kuin muut tuon ajan tapahtumat elämässäni. Viimeisen kokemukseni muistan paljon paremmin kuin päivän, jona se tapahtui. Tämän uskon johtuvan siihen liittyvistä tunteista ja kohtaamistani olennoista, jotka Henkeni tuntee erittäin hyvin.

Onko sinulla mitään psyykkisiä tai epätavallisia kykyjä tai muita erityislahjoja, joita sinulla ei ollut ennen kokemustasi?, En osaa sanoa. En tiedä tapahtuiko se ennen vai jälkeen, koska ensimmäinen kokemukseni oli 4-vuotiaana. Minä kuitenkin pelkäsin suuresti nukkua öisin enkä voinut nukkua yksin. Uskon, että näin henkiä, joita Maassa ei pitäisi nähdä. En näe niitä enää, koska en halua nähdä niitä. Minä pelkään niitä. Kykenen kuitenkin joskus tuntemaan heidät ja näen esineiden liikkuvan.

Onko jokin kohta kokemuksestasi sinulle erityisen tärkeä? Kyllä. Perheeni jälleennäkeminen. Kaipaan heitä aivan hirveästi ja joskus suren heidän poissaoloaan.

Oletko koskaan kertonut kokemuksestasi kenellekään? Kyllä. Yhdelle henkilölle seitsemän päivää sitten. Viimeisestä kokemuksestani on kulunut 16 vuotta. Tämä henkilö ei itse ole koskaan kokenut NDE-kokemusta. Hän kuunteli mitä sanoin, mutta tuomitsi sanomani. Hän sanoi tutkineensa asiaa paljon ja väitti, että aivoni vain huijasivat minua vapauttamalla aineita, jotka loivat hallusinaatioita. Että en siis oikeasti käynyt missään. Sanoin hänelle, että lähtiessämme aivomme eivät enää toimi eivätkä ne voi vaikuttaa meihin. Henki on tuolloin täysin erillään fyysisestä. Hän ei kuitenkaan suostunut kuuntelemaan ja sai minut itkemään.

Itkettyäni päätin, että aiheesta oli pakko puhua, ihan sama mitä muut ajattelivat. Ne jotka tuomitsevat ja luulevat tietävänsä eivät itse ole koskaan kokeneet NDE-kokemusta. Mitä he siis oikeasti edes tietävät? Oli valitettavaa, että jotkut ihmiset kuvittelevat, että heillä on vastaus johonkin mitä eivät ole itse kokeneet. Me tuomitsemme kun emme tiedä. Kun tiedämme emme tuomitse.

Tiesitkö kuolemanrajakokemuksista (NDE) ennen kokemustasi? En

Kuinka todellisena pidit kokemustasi sitä seuranneiden päivien ja viikkojen aikana? Kokemus oli ehdottomasti todellinen. Kokemukseni on todellisempi kuin tuoli, jolla nyt istun ja tätä kirjoitan. Saamani “diagnoosi” oli kuitenkin iskostanut minuun uskomuksia, joiden takia tunsin kuitenkin olevani myös unessa. En ollut tuolloin varma.

Kuinka todellisena pidät kokemustasi nyt? Kokemus oli ehdottomasti todellinen. Kokemukseni on todellisempi kuin tuoli, jolla nyt istun ja tätä kirjoitan. Siirsin kokemukseni syrjään joksikin vuosiksi, mutta ne olivat kuitenkin aina mielessäni. En koskaan unohtanut niitä. Minä vain upotin ne hiljaisuuteeni. Asiat olivat sillä tavoin yksinkertaisempia. En koskaan koe kuuluvani minnekään. En koskaan ole oikeasti iloinen tai koe rauhaa.

Onko mikään koskaan elämäsi aikana toistanut mitään kohtaa kokemuksestasi? Kyllä. Joskus tunnen ne olennot lähelläni. Koen täyttymystä ja näen satojen pienten tähtien loistavan kaikkialla ympärilläni.