Stefania B Todennäköinen KRK

*** Suomentajan huomio: Alkuperäisteksti on espanjaksi ja kokijan äidinkieli on romania. Tämä suomennos on tehty englanninkielisestä käännöksestä, joka on paikoitellen puutteellinen eikä aina ei ole täysin selvää mitä kokija on alunperin tarkoittanut. Selkeät käännösvirheet olen korjannut, mutta tietyt epäselvät kohdat olen suomentanut juuri kuten ne englanninkielisessä versiossa ilmaistaan. ***

Kuvaus kokemuksesta: Rakkauden ja hyväksynnän etsiminen uskonnosta oli saanut minut turhautumaan tavalla, jota on vaikea selittää. Syynä oli se valtava ristiriita, joka vallitsi Jeesuksen ihmiskunnalle perinnöksi jättämän rakkauden viestin ja tuon viestin täysin kohtuuttoman ja ehdollisen toteuttamisen välillä. Rangaistuksen pelko ja syyllisyys, jota tunsin aina kun epäonnistuin seuraamaan uskonnollisia sääntöjä ja ohjeita, teki elämästäni helvettiä.

18-vuotiaana minä muutin Romaniasta Espanjaan. Tässä minua auttoi sinne jo aiemmin muuttanut ja siellä työskentelevä vanha koulukaverini, joka eli elämää vailla materiaalisia puutteita.

Pian tähän uuteen maahan asetuttuani, aloin katsomaan mitä uskonto oli elämääni tuonut. Näin suurta syyllisyyttä ja turhautumista, täydellistä tietämättömyyttä Jumalasta ja valtavaa tekopyhyyttä uskonnollisia oppeja saarnaavien taholta. Irrottauduin tämän seurauksena täysin hengellisestä ulottuvuudesta omassa elämässäni. Oletin, että Jumalaa ei ole olemassa ja, että kaikki on todennäköisesti vain suurta huijausta rahan ja vallan saamiseksi. Koin, että mitään valtaa ei edes ollut olemassa ja, että elimme ainoastaan yhden kerran ja oli parasta vain keskittyä sen tekemiseen mitä itse halusi tehdä.

Tämän päätöksen tehtyäni tein - tiedostamattani - myös toisen päätöksen: Tämä suuresti haluttu jumala, joka piti itsensä piilossa ja, joka ei millään tavalla reagoinut lastensa avunhuutoihin näiden läpikäydessä suuria koettelemuksia, joka oli kuuro-mykkä-sokea maailman epäoikeudenmukaisuuksien edessä, joka ei nähnyt yksien puutetta ja toisten vaurautta, tämä jumala oli mielestäni vastuussa tästä kaikesta eikä ansainnut hitustakaan rakkautta.

Otettuani näin eron sielustani aloin elämään epäterveellisesti. Vietin yöt bilettäen ja ryypäten ja ollen suurelta osin edesvastuuton kehoni ja mieleni suhteen.

Tapasin näihin aikoihin nuoren miehen, joka eli kuten minä. Pian tulin raskaaksi ja synnytin pojan. Pian tämän jälkeen jouduimme taloudellisiin vaikeuksiin - Espanjassa alkoi vuonna 2007 talouskriisi, ja miljoonat ihmiset menettivät työpaikkansa. Kumppani myös menetti työpaikkansa, ja pieni lapsi käsissämme emme kyenneet maksamaan asuntomme vuokraa ja meidän täytyi muuttaa kumppanini äidin luokse asumaan.

En kyennyt huolehtimaan pojastani tai muodostamaan häneen tervettä suhdetta, ja masennus, jonka olin tukahduttanut alkoi nousemaan pintaan. Kumppaniini suhtauduin pakkomielteisesti ja pelkäsin valtavasti menettäväni hänet, koska se kuinka vähän itse rakastin itseäni ja kuinka vähän luotin itseeni oli vaikuttavalla tasolla.

Kumppanini vietti yönsä bilettäen ystäviensä kanssa, ja oli täysin kykenemätön huolehtimaan perustamastaan perheestä. Kaiken tämän lisäksi olimme rahattomia. Emme kyenneet itse ruokkimaan itseämme ja huolehtimaan vauvamme tarpeista, vaan olimme rahallisesti lähes täysin riippuvaisia kumppanini äidistä.

Psykologinen tuskani oli niin suurta, että fantasioin elämäni päättämisestä. Nämä fantasiat jotenkin helpottivat oloani. Eräänä päivänä lähistöllä asunut tuttavani, joka tiesi rahavaikeuksistani, kertoi minulle klinikasta, joka antoi rahaa naisille, jotka luovuttivat munasolujaan toisille naisille, jotka eivät itse voineet saada lapsia. Mietin asiaa jokusen päivän ja omien tarpeitteni motivoimana totesin, että munasolujeni luovuttaminen rahaa vastaan saattaisi helpottaa tilannettani hetkellisesti. Eräänä päivänä sitten menin kyseiselle klinikalle ja minulle kerrottiin toimenpiteestä tarkemmin. Lääkärit kertoivat minulle, että munasolujen luovuttaminen tulee tehdä epäitsekkäästi ja vapaaehtoisesti, koska haluaa auttaa naisia, jotka eivät voi saada lapsia. Siitä saatava rahallinen korvaus olisi pieni ja se maksettaisiin lähinnä vaivanpalkaksi siitä, että joutuu myöhemmin tulemaan uudemman kerran lääkärintarkastukseen ja, että tuolla rahalla olisi myös tarkoitus itse ostaa toimenpiteen seurauksena tarvitsemansa hygieniatuotteet sekä lääkkeet.

Suostuin toimenpiteeseen vastentahtoisesti, sillä tuolloin suurin huoleni eivät olleet naiset, jotka eivät voineet saada lapsia, vaan rahanpuute. Kuultuani mitä kaikkea joutuisin läpikäymään, alkoi maksettava rahasumma vaikuttamaan todella pieneltä, ja vaiva jonka joutuisin näkemään taas suurelta. Päätin, että saatava raha kuitenkin olisi parempi kuin ei mitään.

Minulle annettiin jotain pillereitä - jotain hormoneiden tapaisia - joita minun tuli käyttää jonkin aikaa, jotta munasarjani tuottaisivat huomattavasti enemmän oosyyttejä kuin mitä keho luonnollisesti kykenee tuottamaan yhden ovulaation aikana. Jonkin ajan kuluttua palasin klinikalle itse toimenpiteeseen ystäväni saattamana - minulle oli sanottu, että nukutuksesta herättyäni olisi välttämätöntä, että joku olisi saattamassa minut kotiin. Sain saapuessani paljon papereita luettavaksi ja allekirjoitettavaksi. Sitten menin huoneeseen, jossa minut valmisteltiin toimenpiteeseen ja, jossa ystäväni tulisi odottaa minua. Lääkärit kertoivat, että minut nukutettaisiin, koska toimenpide oli kivulias. Nukutus estäisi minua tuntemasta mitään ja jälkeenpäin sitten käyttäisin kipulääkkeitä muutaman päivän ajan ja sitten olisin taas ennallani.

Toimenpidehuone vaikutti tutulta, koska poikani oli vuotta aiemmin syntynyt vastaavanlaisessa huoneessa keisarinleikkauksella, ollessani nukutettuna. Tässä huoneessa lääkärit nukuttivat minut. He puhuivat minulle, ja vajosin hitaasti syvään uneen ja menetin tajuntani. Sitten olin yhtäkkiä tietoinen keskustelusta, jota lääkärit toimenpiteen aikana kävivät. Pystyin myös aistimaan huoneessa hermostuneisuutta ja jännittyneisyyttä, mutta tämä ei kuitenkaan onnistunut sitomaan huomiotani, sillä minä ikään kuin sinkosin ylöspäin, paremman sanan puutteessa, ja tulin välittömästi tietoiseksi siitä, että minä olin MINÄ.

Minun täytyy tässä korostaa tätä käsitettä, koska tämä oivallus oli keskeisessä asemassa kokemuksessani. Olin yhtäkkiä täysin vapaa kaikesta surusta, ahdistuksesta, masennuksesta, kaipuusta ja katumuksesta. Oli kuin olisin yhdessä hujauksessa poistanut päältäni useita kerroksia keinotekoisia painoja, jotka itse olin ympärilleni kietonut, ja nyt olin yhtäkkiä taas oma itseni aidoimmalla ja puhtaimmalla tasolla mitä on mahdollista kokea. Olin maisemassa, jonka kuvailemiseen ei löydy termejä ihmiskokemuksessa - värit olivat käsittämättömän eläviä ja kirkkaita, ja kaikki oli PYHÄÄ. Tämä on sopivin sana, jolla voin kuvailla tämän paikan täydellisyyttä ja tyyneyttä.

Kukat ja luonto olivat tässä paikassa tehty jostain hienovaraisesta aineesta, joka huokui uskomatonta eloisuutta. Havaitsin juoksevani tai matkaavani suurella nopeudella tämän avomaan halki. En voinut kuin ihmetellä kykyjäni.

Mieleeni tuli yhtäkkiä ajatus, että mihin kehoni paino oli kadonnut, kun kerta pystyin liikkumaan tällaisella nopeudella ilman minkäänlaista painavuuden tai kömpelyyden tunnetta. Samaan aikaan tunsin uskomatonta puhdasta iloa, joka huokui koko olemuksestani, tulvi yli äyräiden, elävänä, uskomattoman mahdottomana yrittää kuvailla ihmisen sanoilla. Se jotenkin muistutti minua ajasta kun olin ollut samanlainen Maassa ollessani, ajasta, jonka olin UNOHTANUT.

Pohdin asiaa, ja hetken kuvittelin olevani taas lapsi, mutta sitten tiedostin, että minulla ei oikeasti ollut kehoa saati sitten sukupuolta. Tämän ymmärtäessäni oivalsin olevani mahtava. Tiesin kuka minä olen. Tiesin, etten ollut lapsi enkä myöskään Mies tai Nainen - olin ainoastaan laittanut testimielessä tuollaisen asun ylleni. Maassa olollani oli ollut tietty tarkoitus, mutta olin unohtanut mikä se on. Tämän ajatteleminen ällistytti minua - jopa enemmän kuin se, että kuinka olin saattanut unohtaa sen. Minä vain ikään kuin ihmettelin tätä tuossa tilassa niin selkeästi havaitsemaani muistamattomuutta.

Olin unohtanut kuka minä olen. Haluan tässä myös mainita havaintoni siitä, että ajatukseni olivat pikemminkin tunteita. Sitä ikään kuin tunsi koko olemuksellaan niin merkityksen kuin tunteenkin. Nämä kaksi käsitettä oli yhdistetty toisiinsa ja siitä seurasi tietty tietämys.

Tämä tietämys ei kuitenkaan ollut minulle uusi asia, vaan minä pikemminkin yhtäkkiä taas muistin sen. Se kuinka olin saattanut unohtaa sen hämmästyttää minua edelleen. Kaiken tämän tapahtuessa, myös muita asioita tapahtui, jotka pystyin yhtälailla havaitsemaan samanaikaisesti. Tämä hämmästytti minua suuresti - kaikki vaikutti tapahtuvan samaan aikaan tilassa, jossa lineaarinen oli. Aika vaikutti olevan ainoastaan nykyhetki, ilman mitään muuta merkitystä.

Tässä minun on pakko kuvailla asioita lineaarisesti, mutta tuossa ulottuvuudessa kaikki tässä kertomani tapahtui samanaikaisesti, ja minä olin siitä kaikesta tietoinen. Se myös vaikutti kaikkein luonnollisimmalta eikä se missään vaiheessa tuntunut minusta oudolta. Ainoastaan se, että olin unohtanut sen hämmästytti minua.

Olentoja, joilla ei ollut selkeitä kasvoja ilmestyi. Telepaattisesti suurta riemua ja rakkautta ilmaisten ne toivottivat minut tervetulleeksi. Samanaikaisesti ne kuitenkin ilmaisivat suurta hämmästystä siitä, että olin siellä. Näin kommunikoidessa toiselle annetaan kaikki, merkitys ja tunne. Mitään ei ollut mahdollista tulkita toisella tavalla kuin mitä toinen halusi ilmaista. Tuossa paikassa vallinnut yhtenäisyys on myös jotain minkä haluan mainita. Sitä on lähes mahdotonta kuvailla ihmisenä; olento tarjoaa itsensä sinulle kokonaan kuin olisitte yksi, ja vastatessasi sinä teet samoin. Sitä on vaikea kuvailla sanoin, sillä tämä ulottuvuus on itse asiassa tietämyksen ulottuvuus. Sitä on vaikea kuvailla sanoin, sillä tämä ulottuvuus on tosiasian ulottuvuus.

Nämä olennot tunsivat minut, ja minä tunsin heidät. Välillämme oli voimakas side. Se mahtavuus, joka minä olin kyetessäni samanaikaisesti käsittelemään kaikkea tätä tietämystä kommunikoidessani heidän kanssaan telepaattisesti, hämmästyttää minua edelleen valtavasti - ja se, että olin unohtanut sen ja sen sijaan uskonut olevani tämä roolihahmo, joka Maassa sorti minua omilla turhanaikaisilla tarpeillaan. Tämän tietäminen sai kaikki maanpäälliset ongelmat, joiden kanssa luulin kamppailevani vaikuttamaan täysin merkityksettömiltä, ja halusin vain nauraa koko olemuksellani. Lisään vielä, että tuona hetkenä en ajatellut poikaani enkä ketään muuta Maan päällä - olin täysin sen nautinnon vallassa, joka seurasi siitä, että olin oma itseni ja, että kaikki etsintäni oli tullut päätökseen.

Tiesin tämän olevan se ulottuvuus ja olotila, jota olin etsinyt Maan päällä koko ikäni ja kaikin tavoin. Tiesin, että vihani Jumalaa kohtaan oli seurausta siitä, etten kyennyt kokemaan tätä - syytin häntä siitä, että olin menettänyt yhteyden kotiini. Tuolla hetkellä tulin tietoiseksi Läsnäolosta, joka käsitti koko tuon tilan. Se halusi kommunikoida kanssani. En nähnyt mitään valoa tai kasvoja, joita voisin kuvailla ihmismäiseksi tai enkelin kaltaiseksi tai jumalaksi.

Minä vain tiesin tämän Läsnäolon olevan Jumala, ja se kommunikoi kanssani kuten kaikki muutkin. Sen läsnäolo oli kuitenkin kaiken kuvailun tuolla puolen. Ymmärrän, että vaikka kuinka yrittäisin tätä Läsnäoloa kuvailla, en siinä voi onnistua, joten en edes yritä. Sanon vain, että tältä Läsnäololta on mahdotonta salata mitään. Mitään ei ollut mahdollista pitää itsellään. Minun on turha verrata siihen mitään maanpäällistä auktoriteettia tai äitiä tai isää. Myöskin kaikki kahden olennon välistä yhteyttä kuvaavat asiat ovat sen kohdalla turhia. Se oli kuin se olisi ollut minun sisälläni sekä kaikessa mitä tuossa paikassa oli ja kaikissa läsnäolleissa olennoissa sekä myös kaiken yläpuolella. Vaikea selittää. En nähnyt mitään valoa ja uskoin pitkään, että koska en nähnyt tätä kuuluisaa valoa en minä oikeasti siis ollutkaan kuollut. Missään vaiheessa tuossa ulottuvuudessa ollessani ei minulle myöskään sanottu, että olin kuollut.

Tässä sekä kaikkien muiden paikalla olleiden läsnäolossa ollessani, alettiin maanpäällisen elämäni tapahtumia kerrata kuin valkokankaalla - tässä ulottuvuudessa ei ole mahdollista salata mitään. Minulle näytettiin lukemattomia tilanteita elämästäni ja pystyin tuntemaan kuinka nuo tilanteet olivat vaikuttaneet muihin. Pystyin tuntemaan heidän tuskansa ja ilonsa sekä myös oman roolihahmoni. Minulle näytettiin äärimmäisen tuskallisia tilanteita ja järkytykseni oli niin suurta, että tämä filmi piti pysäyttää. Muut olennot myötätuntoisesti auttoivat minua tällöin sen valtavan surun kanssa, jota näkemäni ja kokemani sai minut tuntemaan. Järkytykseni voimakkuus sai minut ymmärtämään, että olin äärimmäisen tarrautunut tilanteisiin, joita olin elämäni aikana kokenut. Katselmuksen päätteeksi minulle kerrottiin, etten tulisi muistamaan elämänkertaustani, koska näkemäni ei auttaisi minua millään tavalla, vaan päinvastoin olisi haitaksi. Tulisin kuitenkin muistamaan sen kun aika olisi kehitykseni kannalta oikea.

Tämän kaiken nähtyäni oli tuskani niin suurta, etten kokenut olevani tuon paikan arvoinen. En ollut elänyt sen mukaisesti kuin mitä se mahtavuus, joka minä olen edellytti. Tiesin myös, että tuolla mahtavuudella, joka minä olen, on luontainen ominaisuus nimeltä vastuullisuus. Vaikutti siltä, että minä minä en ollut pitänyt siitä huolta tai, että olin jättänyt sen huomiotta. Seuraavaksi minulle näytettiin se lääketieteellinen toimenpide, johon olin päätynyt, joka ei millään tasolla ollut epäitsekäs. Tämä materialismin nimessä tehty teko tulisi aiheuttamaan paljon kärsimystä ihmisille, jotka eivät voi saada omia lapsia. Näin toimenpidettä suorittavien lääkäreiden olevan sankan, harmaan sumun peitossa. He olivat melkein kuin koneita ja he olivat täysin unohtaneet sen elämän ulottuvuuden, jossa he olivat. He vaikuttivat olevan tämän elottomalta vaikuttaneen automaattisen ja sankan sumun palveluksessa. Se vaikutti olevan se kuolema, jota kaikki ihmiset niin pelkäsivät. Tietynlainen konemaisuus, jonka tuo sankka sumu, jonka nyt tiedän olevan itsekeskeisyyden tiheä energia, tuo mukanaan. Minulle näytettiin monia maailmaan ja elämääni liittyviä asioita, mutta paluun hetkellä ne eivät enää olleet tiedettävissäni. Nuo asiat eivät ilmeisesti tuolloin olleet kehitykseni kannalta oleellisia, mutta myöhemmin tilanne tulisi olemaan toinen ja muistaisin ja ymmärtäisin ne ongelmitta.

Lupasin jakaa muistamani asiat Maassa olevien ihmisten kanssa. Tuolloisessa tilassani olin vakuuttunut, että kokemani asiat olivat sitä luokkaa, että kukaan tähän ulottuvuuteen syntynyt ei voisi jättää niitä huomiotta. Olisi äärimmäisen tärkeää, että he kuulisivat nämä asiat - että he ymmärtäisivät, että on olemassa järjestys ja harmonia, joka hallitsee kaikkea ja, että meidän tulee elää niin kuin se suuri mahti, joka me olemme ja, että siihen liittyy kiinteästi se, että kannamme vastuun aikeistamme, ajatuksistamme ja teoistamme. Tiesin tämän olevan tärkeää, jotta voisimme oppia mitä rakkaus on - mitä me olemme. Vain näin toimiessamme olisi meidän mahdollista tietoisesti löytää se rauhan ja täydellisen Ilon ulottuvuus, jota me kaikki etsimme.

Avasin silmäni ja näin lääkäreiden kuljettavan minua siihen huoneeseen, jossa ystäväni minua odotti. Heti kun tulin tietoiseksi kehostani ja ympäristöstäni tunsin tukehtuvani ja koin itseni pieneksi. Vertasin tätä kaikkea tahtomattani siihen suuruteen mitä olin kokenut ja minusta tuntui kuin olisin palannut muovista tehtyyn maailmaan ja kehoon, joka ei mitenkään kyennyt pitämään sisällään sitä kaikkea mitä minä olin.

Koin tämän erityisen selvästi heti kun yritin kertoa kokemastani lääkäreille. Kukaan ei kuunnellut lainkaan mitä sanoin. En voi kuitenkaan luvata, että se mitä sanoin kuulosti lainkaan siltä mitä olin kokenut. Se kuulosti joltain lapsen sepustukselta. Ihmisen yksinkertainen kieli ei ole riittävä sen kuvailemiseen. Käännyin ystäväni puoleen ja tunteet pinnassa kerroin hänelle äidinkielelläni mitä olin kokenut.

Ystäväni vaivaantui kovaäänisestä puheestani ja peitti kädellään suuni. Hän katsoi lääkäreitä pelokkaana ja tietämättömänä mitä hänen tulisi tehdä. Lääkärit vakuuttivat hänelle, että se miten toimin oli normaalia nukutuksesta herättyä ja, että mainitsemani asiat johtuivat lääkkeistä, joita minulle oli annettu. Tämän kuultuani tunsin valtavaa häpeää ja aloin taas tuntemaan sitä hämmennystä mistä olin kärsinyt koko ikäni tässä ulottuvuudessa.

Kieltäydyin puhumasta kokemuksestani kenellekään muulle. Vajosin syvään masennukseen, joka vuotta myöhemmin melkein vei henkeni. Toivuin siitä luettuani kirjan, jonka enkelinlailla oikealla hetkellä elämääni tullut ystäväni minulle antoi. Pystyin sen myötä sisäistämään kokemukseni, joka on siitä asti kantanut hedelmää olemuksessani tähän päivään asti.

Taustatietoa:

Sukupuoli: Nainen

Tapahtuma-aika: 1/2009

Kuolemanrajakokemuksen elementit:

Liittyykö kokemukseesi hengenvaara? En osaa sanoa. Kirurgiseen operaatioon liittyvä. Nukutettuna. Sairaus. Tapaturma tai muu ei-henkeä uhkaava tapahtuma. Tapahtui leikkauksen aikana, mutta kukaan ei kertonut minulle tapahtuiko sen aikana jotain mikä laittoi henkeni vaaraan.

Kuinka luonnehtisit kokemustasi? Kauttaaltaan miellyttävä

Koitko olevasi erilläsi kehostasi? En osaa sanoa. Minulla on muistoja siitä, että näin mitä keholleni tapahtui toimenpiteen aikana. Jumala näytti tämän minulle ainoastaan, jotta näkisin minkälainen energia näitä lääkäreitä ympäröi. Minä selkeästi poistuin kehostani ja olin olemassa sen ulkopuolella.

Kuinka vertaisit korkeinta kokemuksenaikaista tietoisuutesi ja vireytesi tasoa normaalitasoon? Normaalia tietoisempi ja vireämpi. Koin voimaa ja tietämystä, joka on kaukana ihmisyyden tuolla puolen.

Missä vaiheessa kokemustasi tietoisuutesi ja vireytesi taso olivat korkeimmillaan? Kokiessani sen läsnäolon mitä pidin Jumalana.

Nopeutuiko ajattelusi? Uskomattomalla tavalla.

Hidastuiko tai nopeutuiko aika? Kaikki vaikutti tapahtuvan samanaikaisesti; tai aika pysähtyi tai menetti kaiken merkityksensä. En ollut tietoinen ajasta, oli ainoastaan ikuinen nyt.

Olivatko aistisi normaalia terävämmät? Uskomattoman paljon terävämmät

Voisitko verrata kokemuksenaikaista näkökykyäsi näkökykyysi juuri ennen kokemusta. Se oli kokemuksen aikana paljon yksityiskohtaisempi ja selkeämpi.

Voisitko verrata kokemuksenaikaista kuuloasi kuuloosi juuri ennen kokemusta. Selkeämpi

Vaikuttiko siltä, että tiesit mitä muualla tapahtuu? Kyllä, mutta faktoja ei ole tarkastettu.

Menitkö tunneliin tai sellaisen lävitse? En

Näitkö mitään olentoja kokemuksesi aikana? En

Kohtasit mitään kuolleita (tai eläviä) olentoja tai tulitko tietoiseksi sellaisista? En

Näitkö kirkkaan valon tai ympäröikö sellainen sinut? En/Ei

Näitkö ei-maallisen valon? En osaa sanoa. En muista mitään valoa. Oli kuin Jumala olisi ollut kääritty pilveen tai seinään, jonka läpi en kyennyt menemään.

Tuntuiko sinusta, että siirryit johonkin toiseen, ei-maalliseen maailmaan? Selkeästi mystinen tai ei-maallinen maailma. Pyhä ulottuvuus, jota on vaikea kuvailla sanoin. Vähän niinkuin elokuva “Avatar”, mutta tämä on vain avustava vertaus.

Mitä tunteita koit kokemuksesi aikana? Uskomaton vapauden sekä riemun tunne. Minusta tuntui myös, että olin äärimmäisen mahtava, tiesin kaiken ja kykenin mihin tahansa.

Tunsitko rauhaa? Uskomatonta rauhaa

Tunsitko riemua? Uskomatonta riemua

Koitko harmoniaa tai ykseyttä maailmankaikkeuden kanssa? Tunsin olevani yhtä maailman kanssa.

Ymmärsitkö yhtäkkiä kaiken? Tiesin kaiken maailmankaikkeudesta. Tietoa ilman rajoja.

Näitkö kohtauksia menneisyydestäsi? Muistin monia menneitä tapahtumia. Minulle kerrottiin, että olin poikennut polultani ja takertunut materiaalisiin asioihin.

Näitkö kohtauksia tulevaisuudesta? Kohtauksia maailman tulevaisuudesta. Ihmisellä on monta eri evoluutiopolkua eikä niistä mikään ole suljettu. Kaikki on joka hetki kiinni omasta vapaasta tahdostamme.

Saavuitko rajalle tai pisteeseen, josta ei ollut paluuta? Tein tietoisen päätöksen palata elämään. Palasin, koska minulla oli oman evoluutioni sekä myös muiden evoluution kannalta paljon tehtävää. Kyseiset oppitunnit on mahdollista saada ainoastaan täällä, ja tunsin valtavaa kiitollisuutta siitä, että sain tietoisesti vastaanottaa tämän mahdollisuuden - se oli kuin lahja.

Jumala, Henkisyys ja Uskonto:

Mikä oli uskontosi ennen kokemustasi?: Uskontokuntaan kuulumaton - ei mikään - maallinen

Onko uskonnonharjoittamisesi muuttunut kokemuksesi myötä? Kyllä. En enää tunne minkäänlaista vetoa mihinkään kirkkoon tai järjestöön.

Mikä on uskontosi nyt? Uskontokuntaan kuulumaton - ei mikään - hengellinen, mutta ei uskonnollinen

Sisälsikö kokemuksesi asioita, jotka olivat maanpäällisten uskomustesi mukaisia? Ei

Muuttuivatko arvosi ja uskomuksesi kokemuksesi myötä? Kyllä. Opin elämän ja ihmisen mittaamattoman arvon. Tiedostin, että olemme kaikki yhdistetty toisiimme. Itsehillintää päätöksenteossa sekä rauhan ja tyyneyden rakastamista.

Kohtasitkot mystisen olennon tai läsnäolon tai kuulitko tunnistamattoman äänen? Kohtasin todellinen olennon tai äänen, joka selkeästi oli mystistä tai ei-maallista alkuperää. Näin ja keskustelin olentojen kanssa, jotka oli tehty valosta ja rakkaudesta. Läsnä oli myös kokonaisvaltainen kaikkitietävä läsnäolo.

Näitkö kuolleita tai uskonnollisia henkiä? En

Kohtasitko tai tiedostitko mitään olentoja, jotka ovat aiemmin eläneet maan päällä ja, joita kuvaillaan uskonnoissa nimeltä (esim. Jeesus, Muhammad, Buddha jne.)? En

Saitko kokemuksesi aikana tietoa elämää edeltävästä olemassaolosta? Kyllä. Korkeampi olento puhui minulle kuin olisin ollut täysin tietoinen maanpäällisestä tehtävästäni sekä siitä miksi me suoritamme tätä ihmiskokemusta. Tuolloin minä tiesin nämä asiat täydellisesti ja vaikutti siltä, että olimme suunnitelleet ne yhdessä. Mutta nyt voin vain arvailla.

Saitko kokemuksen aikana tietoa universaalista yhteydestä tai ykseydestä? Kyllä. Meidän ja Korkeamman Olennon välillä ei ole eroa. Olemme yksi ja sama. Sillä että me läpikäymme ihmiskokemuksen on tarkoitus, mutta ihmismuodossa tuota tarkoitusta voi vain spekuloida. Tehtävämme on palata alkulähteeseen vapaaehtoisesti.

Saitko kokemuksesi aikana tietoa Jumalan olemassaolosta? Kyllä. On olemassa korkeampi olento, mutta se ei ole meistä erillinen. Se jakaa kanssamme kaiken tietonsa, ja me olemme osa sitä samalla tavalla kuin sormet ovat osa kättä.

Maanpäällisestä elämästä ei-uskonnollisesta näkökulmasta:

Saitko kokemuksesi aikana erityistä tietoa tai tietoa tarkoitusperästäsi? En

Saitko kokemuksesi aikana tietoa elämän tarkoituksesta? Kyllä. Elämä Maassa on arvokas lahja ja välttämätön evoluutiomme kannalta. Muistan tunteneeni valtavaa kiitollisuutta siitä, että sain toisen mahdollisuuden oppia tämän kokemuksen aikana ja samaa kehoa käyttäen.

Saitko kokemuksesi aikana tietoa tuonpuoleisen olemassaolosta? Kyllä. Kokemus itsessään oli liian looginen ja faktuaalinen, jotta sen voisi kieltää. Näiden tosiasioiden välittäminen näin harmonisesti ja toteutuneesta näkökulmasta ei voi ole mahdollista nukutuksessa.

Saitko tietoa siitä kuinka meidän tulisi elää elämämme? En

Saitko kokemuksesi aikana tietoa elämän vaikeuksista ja haasteista? Kyllä. Kaikkia kokemuksia on mahdollista käyttää kasvaakseen - se on kokemusten tarkoitus. Tuossa toisessa ulottuvuudessa materiaaliset ongelmat sekä suurin osa arkisista huolistamme ovat täysin merkityksettömiä, mutta täällä ne koetaan totaalisen ahdistavina.

Saitko kokemuksesi aikana tietoa rakkaudesta? Kyllä. Rakkaus on ainoa asia millä on arvoa ja merkitystä. Kaikki pyörii sen ympärillä eikä sen ulkopuolella ole olemassa mitään. Palatessani tiedostin, että ainoastaan rakastamalla itseämme sekä kaikkia muita eläviä olentoja on meidän mahdollista saada selville, keitä me oikeasti olemme. Tämä on ainoa avain, joka avaa todellisen kotimme oven.

Mitä muutoksia elämässäsi on tapahtunut kokemuksesi seurauksena? Suuria muutoksia. Syvää rakkautta, myötätuntoa ja empatiaa kaikki ihmisiä kohtaan. Kyky tuntea mitä muut tuntevat sekä voimakas tarve yhdistyä syvimpään minuuteeni sekä olla rauhassa.

Ovatko ihmissuhteesi muuttuneet kokemuksesi seurauksena? Kyllä. Paljon parempaan suuntaan.

Kuolemanrajakokemuksen jälkeen:

Oliko kokemusta vaikea ilmaista sanoin? Sitä on äärimmäisen vaikea kuvailla sanoin, sillä sanat eivät vain kykene kuvailemaan sitä mitä tunsin.

Kuinka tarkasti muistat kokemuksesi verrattuna muihin tuon ajan tapahtumiin? Muistan kokemuksen tarkemmin kuin muut tuon ajanjakson tapahtumat.

Onko sinulla mitään psyykkisiä tai epätavallisia kykyjä tai muita erityislahjoja, joita sinulla ei ollut ennen kokemustasi? Kyllä. Tunnen mitä muut tuntevat.

Onko jokin kohta kokemuksestasi sinulle erityisen tärkeä? Minulle merkittävintä oli saada selville, että sisäinen potentiaalimme on mittaamattoman suuri. Se kun sain tietää, etten ole pelkkä merkityksetön hahmo ohimenevässä elämässä, vaan että kohtalomme on mielettömän upea eikä sitä ole mahdollista kuvailla sanoin.

Oletko koskaan kertonut kokemuksestasi kenellekään? Kyllä, muutamalle ihmiselle.

Tiesitkö kuolemanrajakokemuksista (NDE) ennen kokemustasi? En

Kuinka todellisena pidit kokemustasi sitä seuranneiden päivien ja viikkojen aikana? Kokemus oli ehdottomasti todellinen. Se oli todellinen.

Kuinka todellisena pidät kokemustasi nyt? Kokemus oli ehdottomasti todellinen. Se oli todellinen.

Onko mikään koskaan elämäsi aikana toistanut mitään kohtaa kokemuksestasi? Ei

Haluaisitko vielä sanoa jotain koskien kokemustasi? Meditoiminen vie minut lähemmäs sitä rauhaa, jonka kokemuksessani koin.

Olisimmeko vielä voineet kysyä jotain sellaista mikä olisi helpottanut sinua kertomaan kokemuksestasi? Ette