TS Enkelin vierailut

Kuvaus kokemuksesta:

Vuonna 1983 olin raskaana, laskettu aika oli elokuussa. 1983 tammikuun alussa enkeli tuli joka yö noin klo 03.00 aamulla kertomaan minulle: "Hän ei ole lapsi, jonka voisit pitää." Kerroin lääkärille näyistäni.

Kaikki näytti lääkäreiden mielestä normaalilta. Kesäkuussa 1983 ultraäänitutkimuksessa havaittiin nestettä vauvan toisen keuhkon ympärillä. Samalla paljastui, että hän oli tyttö. Olin jo antanut hänelle nimen. Hyväksyin, että hän oli minun.

Raskauden aikana lastenlääkäri pyysi minua kysymään enkeliltä: "Mitä tulisi tapahtumaan?". En ollut kovin mielissäni, mutta tein niin kuin hän pyysi. Enkeli sanoi: "Niin kauan kuin hän on riippuvainen sinusta, hän pärjää hyvin. Kun hän syntyy, 20 minuutin kuluessa kaikki menee pieleen. Mikään, mitä tehdään, ei auta. Hän kuolee ja palaa takaisin Jumalan luo. Haluamme sinun tietävän, jotta olet valmis."

Lauloin hänelle ja vakuutin hänelle, että häntä rakastetaan ja että häntä halutaan. Vakuutin hänelle, että vaikka hän ei olisi kanssani, hänestä huolehdittaisiin ja hän olisi turvassa. Hän syntyi klo 21:03. Hänen APGAR-pistemääränsä oli 8-9. Hänet asetettiin päälleni napanuoran katkaisua varten. Tiesin välittömästi, että hänellä oli romahtanut keuhko. Kerroin siitä lastenlääkärille. Asia varmistui rintakehän röntgenkuvauksessa lastenosastolla.

Kun häntä alettiin viedä synnytyssalista, pyysin heitä antamaan minun nähdä hänet. Hän tarttui sormeeni; annoin hänelle luvan mennä, kun hän oli valmis. Lähetin mieheni hänen mukaansa, jotta hänellä olisi lähellään joku, joka rakastaa häntä. 20 minuutin kuluessa hän sai ensimmäisen sydänpysähdyksensä. Häntä elvytettiin 2 tuntia, ja hän kuoli klo 23:03. Hänellä oli hypoplastinen vasen sydän, joka, huolimatta siitä, että hänet lähetettiin neonatologille 8. kuussa, jäi havaitsematta raskauden aikana.

Kun olin ottanut hänen kanssaan esille sydänongelman mahdollisuuden, hän näytti kärsivällisesti kaikki neljä sydämen kammiota... itse asiassa siellä oli vain pieni, minikokoinen I-kammio. Hän oli järkyttynyt lukiessaan ruumiinavausraportin. Hän oli alentuva ja itsekäs vierailuni aikana. Hän sanoi lipevästi, että kaikki oli hyvin, luulen, että hänelle opetus oli nöyryys... Opin toisenlaisen tavan ymmärtää, mitä potilaani käyvät läpi - ja hyväksyä se, mitä minulta pyydetään.

Suunnittelin hänen merkkinsä

Siinä lukee

"Jumalalle rakkaudella"

En kuollut...

Mutta Megan kuoli...

LISÄKOMMENTIT SEURAAVASSA SÄHKÖPOSTIVIESTISSÄ VASTAUKSENA NDERF:N KYSYMYKSIIN:

Enkelillä (joka muuten vaikutti sukupuolettomalta) oli pitkät hunajanväriset hiukset. Enkeli istui kasvot ja vartalo vasemmalle kääntyneinä; vain oikea poskiluu, silmäkuopan syvennys ja leuka olivat näkyvissä. En nähnyt siipiä. Pitkä kaapu oli valkoinen. Enkeli näytti istuvan kalliolla. Minut herätettäisiin klo 03:00 unesta. Se ilmestyi aina makuuhuoneeseeni. Nousisin ylös ja istuisin tuolille, jonka olin laittanut sänkyni viereen tätä tarkoitusta varten. Kolmannen yön jälkeen (aina klo 0300) olen kutsunut tätä harkitsematonta kellonaikaa vitsikkäästi "enkelin standardiajaksi"...

KUINKA MONTA KERTAA JA MISSÄ OLOSUHTEISSA? Joka yö tammikuusta elokuuhun 1983

ONKO SINULLA OLLUT MUITA ENKELIVIERAILUJA? Minulla on "ääni", ehkä se on Jumala, ehkä se on suojelusenkeli, joka varoittaa minua monta kertaa... yksinkertaisista " poimi nuo avaimet nyt tai unohdat ne" JA jos en poimi niitä heti, unohdan ne aina!!!! !!! Liian humoristista. "Hidasta vauhtia, edessä on poliisi" varoitin ystävääni, joka ajoi autoa. Hän sanoi: "Fuzz Buster ei ole samaa mieltä." Vastasin: "Okei, anna fuzzbusterin auttaa sinua sakkojen kanssa." Hän hidasti nopeuttaan ja häntä ammuttiin (nopeuskameralla), kun hän kiipesi mäen päälle. Hän on uskovainen... Olemme nyt naimisissa.

Se on pomotteleva. Jos jätän huomiotta pyynnöt, se tulee todella itsepintaiseksi, se on telepaattisempi, joskus ajatuksia, joskus tekoja. Jos olen tarkkaamaton, tajuan yhtäkkiä, että auto hidastaa vauhtia, huomaan, että vakionopeudensäädin on pois päältä ja jalkani on pois kaasulta... 99,9 % ajasta on poliisi tutkan kanssa Loput on minun ulosramppini tai joku tekee jotain typerää ja minun täytyy väistää ohittaakseni heidät.

Ensimmäisen kerran muistan tämän äänen 3-vuotiaana, kun olimme äidin isoäitini luona. Hän vaikutti olevan kunnossa. Hän otti minut syliinsä, kun saavuimme sinne. Muistan, että hänen kasvonsa olivat punoittavat... Myöhemmin, kun hän oli nostamassa tuolia pöytään, hän horjahti. Olin 3-vuotias... Silti tiesin heti, että jokin oli vialla ja huusin: "Auta mummoa, isä!" Isä sai hänet kiinni, kun hän kaatui. Ambulanssi soitettiin. Kun he saapuivat, isäni vei minut pihalle, jotta ensihoitajat saisivat tilaa. Muistan seisoneeni ulkona viileässä iltailmassa kyyneleet valuivat poskillani, koska ääni sanoi: "sano hyvästit hänelle, et näe häntä täällä enää koskaan." Kun hänet tuotiin ulos, hän vilkutti ja sain suudella häntä. Vaikka hän ei ollut silloin kriittisessä tilassa hän kuoli 10 päivää myöhemmin. En nähnyt häntä enää koskaan. Sinä yönä kun hän kuoli, puhelin soi, tiesin että hän oli kuollut ja aloin itkeä ennen kuin puhelimeen vastattiin. Tämä on varhaisin äänimuistoni. Tunsin äänen jo silloin, kun se puhui minulle. Minun on täytynyt kohdata se aiemmin. 3-vuotiaana mielessäni ei ollut tilaa epäilyille.

Viikko vauvani kuoleman jälkeen ääni, jonka olin varma, että se oli Jumala, puhui minulle: "Toinen vanhemmistasi kuolee pian", vapisin... Tunsin lähestyvän tuomion painon henkeni päällä. Sanoin "ei." Se toistui. Käskin ääntä tulemaan kanssani... Marssin makuuhuoneeseen. Menin sisään ja paiskasin ja lukitsin oven takanani. Se saa minut vieläkin hymyilemään, kun tajuan, että lukitsin jumalan huoneeseen, jotta hänen täytyisi kuunnella minua!!!! Sanoin: "Olet sanonut meille, ettet koskaan anna meille enempää kannettavaksi kuin mitä voimme kestää. Miten voit tulla tänne viikko sen jälkeen, kun lapseni on kuollut, ja ajatella, että kestän toisen menetyksen?". Minä nyyhkytin hysteerisesti. " Katso sydämeeni juuri nyt ja sano, että kestän tämän. Tarvitsen molempia vanhempiani! Et voi edes harkita tätä, ellet halua, että minusta tulee raivohullu. Jos luulet, että pystyn käsittelemään tämän, et vain kiinnitä huomiota. jos teet näin, lupauksesi ovat arvottomia." Jossain vaiheessa kiukutteluni aikana kuulin äänen sanovan hiljaa: "ok. ok, ok." ja lopulta toistavan painokkaasti: "ok! ok! ok! ok!" Se oli poissa ( tunnen, kun se menee) paino nousi tiesin, että uhka ei ollut enää välitön. Tiesin, että sitä oli lykätty, vaikkakaan ei kumottu.

Suunnittelin perhelomaa, jota vanhempani olivat lykänneet. Äitini vastusti lentämistä. Hän todella inhosi ajatusta, kun hän oli epävarma siitä, lähtisikö hän... Rukoilin keinoa, jolla saisin hänen olonsa mukavammaksi. Sain tämän vastauksen, joka helpotti hänen oloaan.

Kysyin: "Äiti, uskotko sinä Jumalaan?

Äiti vastasi: "Tietenkin."

Sitten kysyin: "Uskotko sinä, että jumala on kaikkivoipa ja vastaa elämästämme?".

Äiti vastasi: "Kyllä."

Sanoin hänelle: "Ymmärrätkö sitten varmasti, että jos hän haluaa tappaa sinut lentokoneella ja sinä kieltäydyt nousemasta siihen, hän vain laskeutuu lentokoneella päällesi?"

Hän hymyili ja sanoi: "Osta liput."

Mieheni, vanhempani ja minä lähdimme lomalle kahdeksi viikoksi vuonna 1984. Syyskuussa, tasan vuosi tuon keskustelun jälkeen, äidilläni todettiin leukemia. WBCS 120 000 ...hän kuoli vuonna 1984.

Taustatietoa:

Sukupuoli: Nainen

Liittyikö kokemukseesi hengenvaarallinen tilanne? En osaa sanoa